Neljä astetta
aamulla Luumäen Taavetissa. Sumua. Postauskuvana on nuori herkkutatti sammalien
keskellä. Eilen aamulla kävelimme yhdessä pururadan idänpuoleisen pään lenkin,
jonka jälkeen Helena alkoi pestä parvekkeen laseja ja minä lähdin sienimetsään.
Vaalea orakas oli ensimmäinen sieni, jonka löysin. Kiertelin kuusikon hämärässä.
Etsin ennen kaikkea rouskuja ja suppilovahveroita. Jälkimmäisiä ei näkynyt,
mutta vasta nousseita kangasrouskuja kertyi kastikkeen verran. Kanttarelleja poimin
kymmenkunta, kolme herkkutattia, kaksi punikkitattia, pari haperoa ja
kehnäsienen. Otin kuvia kännykällä. Olin takaisin kotona vähän ennen yhdeksää. Lähdimme
kaupalle ja sieltä palattua Helena alkoi ryöpätä rouskuja ja paistaa muita
sieniä. Hän jatkoi keittiöaskareita ja kokkasi kesäkeiton. Iltapäivällä Helena
pesi loput parvekelasit. Minä muokkasin neljä sivua Vanhan-tarinaa. Kokonaissivumäärä
ei kasvanut tällä kertaa, mutta tänään voi olla toisin. Saanko käytyä jo
loppuun toisen kirjoituskerran vai meneekö kuun loppuun asti? Luin eilen
loppupäivän James Joycen teosta Finnegans Wake. Olen lukenut siitä kaksi
kolmasosaa. Helena luki Leena Lehtolaisen jännäriä Lumileopardin sydän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti