Taavetissa

    

Hyvää Uutta vuotta 2026. Vuosi alkoi talvisena Luumäen Taavetissa. Aamulla oli kolmetoista astetta pakkasta. Postauskuvana on yksi työ Helenan minulle jouluna lahjaksi antamasta nipusta. Eilen tuli haettua pakkasen takia toppapuku kellarista ennen kuin lähdimme ulkoilemaan kirjastoon ja kaupalle. Helena luki aamulla loppuun Selma Lagerlöfin kirjan Gösta Berlingin taru. Hän kertoi alkaneensa pitämään teoksesta enemmän loppua kohti. Minä muokkasin aamun aikana Tipit -tarinaa. Lainasimme kirjastosta Elina Saksalan kirjan Atte Blom, Mies Love Recordsin takana. Kirja on ollut näkyvästi esillä kirjaston uutuushyllyssä. Atte Blom on yksi sivuhenkilöitä, jotka ovat olleet mukana Aki Kaurismäen elokuvissa. Tuuli tuntui ulkona äkkiseltään sen verran viimaiselta, että emme tehneet pitempää lenkkiä. Otimme muutamia kuvia. Kun palasimme kaupalta Helena kokkasi tätä päivää varten lihapullia ja leipoi mustikkapiiraan valmistaikinaan. Eilen iltapäivällä luimme ääneen Margaret Atwoodin upeaa romaania Sokea surmaaja. Olemme lukeneet siitä kolmanneksen. Helena teki akvarelleja kuunnellessaan. Hän varisti kuin puu lehtiään arkkeja työpöydältä kuivumaan lattialle ja jatkoi seuraavaa työtä. Saunan jälkeen luimme, Helena Atte Blomia ja minä Don DeLillon kirjaa Cosmopolis. Katsoimme vuoden päätteeksi Aki Kaurismäen elokuvan Kauas pilvet karkaavat. Pitkin iltaa kuului silloin tällöin muutamia ilotulitteiden paukahduksia. Valvoimme keskiyöhön asti.

Taavetissa

    

Hyvää Uuden vuoden aattoa ja Onnellista alkavaa vuotta 2026. Viisitoista astetta pakkasta Luumäen Taavetissa tänä vuoden viimeisen päivän aamuna. Postauskuvana on kollaasi, jossa on Helenan piirtämä havutyö ja tonttutyttönukke. Kaunis kesäpäivä -blogi kiittää seuraajiaan tästä pois kuluvasta vuodesta ja blogin saamasta suuresta suosiosta. Koko päättyvän vuoden 2025 Kaunis kesäpäivä on ollut blogit.fi -sivuston suosituin kulttuuriblogi. Kiitos kaikille seuraajille. Kun kirjoitan tätä postaustekstiä, on aaton varhainen aamuhetki ja kerron tietenkin eilisen, tiistain tapahtumista. Kirjoittaminen on tällaista jälkiviisautta ja menneen raportointia. Eilen pyrytti koko päivän vaihtelevasti lunta, joten maisema on talvinen ja lumipeitteinen. Aurauskalusto oli liikkeellä aamuhämäristä iltapimeään. Helena teki eilen aamupuolella akvarelleja ja minä muokkasin Tipit -tarinaa. Lähdimme yhdeksän aikoihin kirjaston kautta kaupalle. Lounaana meillä oli eilen Helenan valmistamaa suppilovahverospaghettia ja salaattia, jossa oli porkkanaa, tomaatinlohkoja ja rusinoita. Eilen iltapäivällä luimme ääneen parin tunnin ajan Margaret Atwoodin romaania Sokea surmaaja. Mielikuvituksellinen ja upea teos. Illemmalla Helena luki Selma Lagerlöfin kirjaa Gösta Berlingin taru. Minä jatkoin Don DeLillon Cosmopolis-teoksen mukana limusiinissa poikki New Yorkin Manhattanin. Kirjat vievät lukijansa moniin paikkoihin ja moniin sellaisiin, joihin ei muuten menisi. Illalla katsoimme Mika Kaurismäen elokuvan Rosso, jota olimme jo ehtineet kaivata. Olemme nähneet sen ennen, mutta kauan sitten. Muisto elokuvasta kuitenkin liioitteli eli filmi jäi odotuksista. Veikeää siinä oli italian kieli ja kontrastit, kun kuva siirtyi Suomen karummista näkymistä Italian värikylläisempiin ja vilkkaampiin. Hyvää päivän jatkoa tänä vuoden viimeisenä päivänä.

Taavetissa

    

Taavetin päivä. Seitsemän astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on parkkipaikan viereinen niitty eilen aamusarastuksen aikaan. Edeltävänä yönä oli satanut lunta. Vein matot ulos. Annoin niille ensin lumipesun, tamppasin ja jätin telineelle tuulettumaan. Helena siivosi kotona. Teimme eilen aamupäivän omia taiteitamme, Helena työpöytänsä ääressä, tupakeittiössämme ja minä klaffipiirongin ääressä makuuhuoneessa. Muokkaan edelleen Tipit -tarinaa. Helena maalasi akvarelleja. Lähdimme eilen kylälle tarkoituksella vasta kymmenen aikoihin, jotta saatoin palauttaa Margaret Atwoodin novellikokoelman Poikkeustila kirjaston tiskille. Kirja oli alkanut hajota liimauksistaan. Helena lainasi saapuneen kirjavarauksen, Alexander Stubbin teoksen Vallan kolmio. Otimme kuvia lumisesta kylämaisemasta. Kävimme apteekissa ja kaupassa. Helena oli tehnyt salaatin valmiiksi kotiin odottamaan. Eilen iltapäivällä luimme eteenpäin ääneen Margaret Atwoodin kirjaa Sokea surmaaja. Luettuamme nyt sataviisikymmentä sivua vakuutuin, että olen lukenut teoksen ennen. Siinä oli tuttuja kohtia. Lukiessani olen Taavetin Joukolantien ja Joukolankujan risteyksessä. Helena nauraa, kun kuulee tämän. Hän on lukenut puoleen väliin Selma Lagerlöfin kirjan Gösta Berlingin taru. Minä luin eilen illalla alun Don DeLillon romaanista Cosmopolis, joka on vuodelta 2003. Sain kirjan silloin joululahjaksi. En käsittänyt tekstiä. Nyt luen sitä ehkä neljättä kertaa ja mieli on muuttunut, nautin ja pidän teoksesta. Luen hitaasti.

Taavetissa

    

Kolme astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Yöllä on satanut kerros lunta. Maa on nyt valkoinen. Postauskuvana on joulun pyhien jälkeisiksi tonttu ja kynttilä kaupan lihatiskin päällä. Eilen tuli vastaan muitakin reippailijoita pururadalla, mikä johtui varmaan siitä, että kello oli kymmenen maissa, kun kuljimme sitä kautta kaupalle ja aamuhämärä oli muuttumassa valoisaksi päiväksi. Tuulenpuuskat huojuttivat puita ja Linnalantien jalkakäytävältä tuuli oli luutinut irtolumen pois jättäen jäljelle koviksi tallaantuneita, jäisiä jalanjälkiä. Eilen aamupuolella Helena teki luonnoksia tikleistä. Minä muokkasin Tipit -tarinaa. Iltapäivällä luimme ääneen viisikymmentä sivua Margaret Atwoodin upeaa tekstiä kirjassa Sokea surmaaja. Luin loppuun Veikko Huovisen novellikokoelman Lyhyet erikoiset. Liitän tähän lainauksen Ylläkkö huoltokeskuksessa -novellin lopusta, sivulta 107, painos vuodelta 1990, viides painos: ”Onhan näet pienen kansan historiallinen tehtävä taistella aina yhden ison korston puolesta toista isoa korstoa vastaan, ja siinä sivussa lisäksi kehua: Mukavaa on, lystiä on!” Helena luki eilen illalla Selma Lagerlöfin teosta Gösta Berlingin taru. Saunan jälkeen katsoimme vielä nfl-jalkapalloa, Indianapolis vastaan Jacksonville, joka päättyi lukemiin 17-23.

Taavetissa

    

Vietämme vuoden 2025 viimeistä sunnuntaita ja joka on samalla Viattomien lasten päivä. Kolme astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Yön aikana on satanut ripaus lunta. Postauskuvana on keskustan liikerakennus lauantaina aamupäivällä. Kuva on otettu kauppareissulla ja tarkoituksella niin, että R-kioskin valot loistavat keltaisina. Ärrän toiminta päättyy kylällä eli ketjun norjalaisomistaja karsii kannattamattomia osia omistuksestaan ja Taavetti on yhtenä listalla. Liiketoimintaa. Muita ottamiamme kuvia on postauksessa kahdelta päivältä. Perjantaina on vielä näkyvissä paljasta nurmea ja osin on auringonpaistetta, mutta lauantai on harmaampi päivä ja sataa lumihiutaleita. Lainasin Don DeLillon romaanin Alamaailma. Olen lukenut sen kerran aiemmin. Eilen aamupäivällä Helena teki akvarelleja ja luonnoksia tiklistä. Minä muokkasin Tipit -tarinaa. Iltapäivällä aloimme lukea seuraavaa lukukirjaa ääneen, Margaret Atwoodin romaania Sokea surmaaja. Helena otti lukuun illemmalla Selma Lagerlöfin teoksen Gösta Berlingin taru. Minä luin Veikko Huovisen novelleja kokoelmasta Lyhyet erikoiset. Hauskoja lyhyitä tarinoita.

Porton haamu

    

Porton haamu

Minusta oli kiva lukea ja lukea ääneen Norman Mailerin CIA-romaania Porton haamu. Siinä projektissa vierähti meiltä kuukauden verran. Luimme iltapäivin kahden tunnin rupeamia. Kirjassa on fiktiota ja faktaa. Ehkä siinä on myös arvauksia ja tulkintoja. Ajattelen niin. Kirja jakaantuu kahteen osaan. Kehyskertomuksena on Omega ja varsinaisena tarinana on Alfa. Alfa kattaa ajanjakson 1950-luvun puolivälistä kymmenen vuotta eteenpäin. Se sisältää Harryn muistelmat Palvelun parissa. Omega on myös Harryn tekstiä, mutta ajankohta on pari vuosikymmentä myöhemmin ja jolloin hän joutui painumaan maan alle ja pakeni viimein Moskovaan mukanaan mikrofilmeille tallennettu Alfa-käsikirjoituksensa. Omegassa vilahtelevat Alfan fiktiiviset henkilöt, joten nämä ovat jo mielessä valmiina ja osin muotoutuneina, kun henkilöt ilmaantuvat näkyviin niissä asemapaikoissa, joissa Harry tekee salaisen palvelun työtään. Alfassa Harry on alussa koulutuksessa ja valmistuttuaan toimeensa hänet siirretään Berliiniin, jossa on hankala asemanjohtaja Bill Harvey. Onko tämä Norman Mailerin omakuva? Berliinistä Harry jatkaa muutamaksi vuodeksi Montevideoon ja viimein Floridaan organisoimaan Castron vastaisia toimia. Kirjassa on tavallisen kerronnan lisäksi fiktiivisiä transkriptioita, kirjeitä, puheluita ja keskusteluja. Omega on teoksen alun sata sivua, mutta Omega palaa lyhyesti ääneen kesken kaiken ja vielä lopuksi ja loppu jää irralleen. Harry on lukemassa omaa tekstiään, heijastamassa sitä taskulampulla valaisten hotellin seinälle. Hän on itsekseen hotellihuoneessaan, verhot kiinni hämärässä ja lukee, mutta ei tiedä, mitä tapahtuu sitten. Kirja luo uskottavan vaikutelman. Tämä oli kolmas kerta, kun luin Porton haamun.

Helena: Eräänä lopputalven iltana vuonna 1983, kun ajelin sumussa Mainen rannikolla, maaliskuun udussa alkoi leijua muinaisten leiritulien muistoja, ja ajattelin algonquinheimon abnaki-intiaaneja, jotka tuhat vuotta sitten asustivat Bangorin tienoilla. 

Näin alkaa Norman Mailerin Porton haamu, yli tuhatsivuinen romaani CIA:sta.

Olen lukenut kirjan aikaisemmin, nyt kuuntelin. Pidän kirjailijan tekstistä, tavasta miten hän kuvaa ja kertoo. Myös kuunneltuna teksti tuntui hyvältä.

Sitten missä olit, kun Marilyn Monroe kuoli? Olin keittiössä silittämässä vaatteita, kun radiossa ilmoitettiin kuolemasta. Nuori minä järkyttyi, olimme Marilyn faneja me silloiset nuoret neidit.

Entä kun J.F.Kennedy kuoli? Kuuntelin silloista nuorten radio-ohjelmaa (taisi olla ainoa) kun ohjelma loppui. Mitään tietoa ei tullut, alkoi vain klassinen musiikki…

Teeveestä sitten kuulimme, mitä oli tapahtunut.

Mailerin teksti on niin elävää, että katsoin tavallaan filmiä, kun kuuntelin.