Matkalla

 

Matkalla Kahvi-Pakarissa asti. Tiistai-iltapäivä. 

Jurvalasta Suoanttilan kautta Uron kirkolle. Katselimme kirkkoa ulkoa. 

Terveisiä Taavetista

 

Luin eilen loppuun Gabriel Garcia Marquezin kirjan Rakkaudesta ja muista riivaajista. En pitänyt siitä erityisemmin. Se oli vanhan keitoksen uudelleenlämmitystä. Viideskymmenestoinen tänä vuonna lukemani kirja. Ajoittaiset sateet ovat valelleet monena päivänä Taavetin hiekkarinnettä ja nyt aamulla sataa. Nurmikolle on noussut erilaisia sieniä. Mustesienet, joita oli alkukesästä ennen kuivaa hellekautta, tekevät uutta tuloaan. Lentokyvytön varis, jonka luulimme menehtyneen, koikkelehtii niityllä ja nurmikolla talon lähellä. Toissapäivänä pääsin sopivaan kohtaan P -käsikirjoituksessa ja päästin sen lomatauolle. Eilen luin läpi käsikirjoituksen satakaksikymmentäkaksi sivua. Ahaa, tällainen. Palaan asiaan autolomaviikon jälkeen.

          

 

Terveisiä Taavetista

  

Kansitaide antaa kuvittajalle mahdollisuuksia toteuttaa mielikuvitustaan. Luen Gabriel Garcia Marquezin kirjaa Rakkaudesta ja muista riivaajista. Garcia Marquezin tuttua maagista realismia. Tämä on kolmas Garcia Marquezin kirja, jota olen lukemassa. Aiemmat ovat Sadan vuoden yksinäisyys ja toinen Rakkautta koleran aikaan. Jos on lukenut Sadan vuoden yksinäisyyden, on lukenut kaikki Garcia Marquezit. Samalla tavalla voisi kiteyttää myös kaikkien muiden kirjailijoiden osalta: Kun on lukenut Mika Waltarin Sinuhen, on lukenut kaikki Waltarit. Kun on lukenut Aleksis Kiven Seitsemän veljestä, on lukenut kirjailijan koko tuotannon. Mutta kansikuvista: Rakkaudesta ja muista riivaajista -kirjan kansi ei ole suosikkini eikä lempparini. Minulla on kirjaston kirja ja siitä on leikattu osa kannesta pois, mutta siinä on kuvana naivistinen maalaus – tulkitsen alaston nainen lepää paratiisissa – ja joka kuva on pieni. Kirjan nimi on ripoteltu kuvan oheen pitkin, samoin kirjailijan nimi. Kun katsoin kantta tarkemmin, huomasin, että etukannessa on muun ohessa marquez himmeästi varjostettuna ja takana gabriel ja kirjan selkämyksessä garcia. Kirjaston luokittelusta tulin tietämään uutena minulle, että kirjailijan sukunimi on Garcia Marquez, joten joudun aakkostamaan aiemmat Marquezit kirjahyllyssä oikealle paikalleen.

Terveisiä Taavetista

  

Sunnuntaiaamu Marjan päivänä. Istumme keittiön pöydän ääressä ja ulkona harmaat pilvet seilaavat taivaalla. Ilmatieteenlaitos lupaa sadetta ja ukkosta. Torstaina, kahdestoista päivä olen nähnyt viimeksi pääskysiä lennossa Vallitien yllä. Toissapäivänä, perjantaina jalkapalloliigojen kausi käynnistyi ja taivas ilotulitti sitä Perseidien tähdenlentoparvena. Eilen keskiyön jälkeen, se oli lauantaita, taivas oli selkiintynyt ja tähdessä ja seisoimme hyvän tovin parvekkeella tuijottaen idän taivaalle. Laskin kolme varmaa tähdenlentoa. Juuri nyt, kun kello on viisi minuuttia yli kuuden sunnuntaiaamuna, lankesi kauttaaltaan syvä hämärä ja alkoi sataa kohisten. Toissapäivänä, kun lähdimme päiväkävelylle, resuisen oloinen varis hyppi tasajalkaa pois läheltämme sivummalle nurmikolla. Se yritti turhaan räpistellä siivilleen, mutta ne eivät kantaneet. Myöhemmin illalla se tepasteli yhä talon vaiheilla, mutta eilen lintua ei näkynyt enää. Yksi sulka lojui orpona ruohikossa vastikään itiöemänsä aukaisseiden ruskeiden, tunnistamattomien sienien rinnalla. Mietin oliko yön tunteina näytelty murhenäytelmä, jossa vikuuntunut varis oli jäänyt pedon saaliiksi? Luonto hoitaa.

Matkaennakko

  

Olemme lähdössä matkalle. Varasimme auton käyttöön vuokraamosta viikoksi alkaen ensi viikon tiistaista. En ole seurannut kuinka kauan tällaiset autojen viikkovuokratarjoukset ovat olleet käytössä, mutta tämä on toinen kesä, jolloin olemme viettämässä viikon autoloman. Loma on muutos arkielämässä. Matkasuunnitelmina on ajaa keskiviikkona mennen tullen Helsingissä ja suunnata perjantaina pohjoiseen ja porhaltaa Kajaaniin asti ja palata sieltä sunnuntaina myöhään yötä vasten. Muulloin ajelemme Taavetin lähitienoilla. Viime vuoden kesällä pidimme myös vuokra-autoviikkomme aikana Kaunis kesäpäivä -blogia ja päivitimme sitä, kun olimme kotona läppärin äärellä. Tänä vuonna on aikomus pitää live-seurantaa kännykällä, ottaa kuvia, kun pysähdymme taukopaikoilla ja milloin missäkin, laittaa kuvia postaukseen ja kirjoittaa matkaselvitystä ja täydentää päivän mittaan postausta kuvin ja tekstein. Kokeiluna mitä on tuottaa blogia matkalta ja melkein vauhdista?

Terveisiä Taavetista

  

Eilen aamulla näin metsässä valevahveroita ja tienpenkassa kaksi yli-ikäistä voitattia. Sain nipistettyä hyppysiini niskahiuksista kaksi hirvikärpästä. Hyppyhämähäkki tuli kotiin asti. Yritin viedä sen ulos, pyydystin käteeni, mutta se hyppäsi pois. Helena neuvoi laittamaan pätkän vessapaperia sen päälle. Tein niin ja kiedoin sen varovasti piiloon tollon sisään ja kiikutin parvekkeelle ja päästin ikkunanaluspellille vapauteen. Eilisen hyvätyö. Luen samoja kirjoja uudestaan, koska ne muuttuvat. Tämähän ei pidä paikkaansa eli muutun itse ja lukukokemus muuttuu ja on erilainen. Ernest Hemingwayn Kirjava satama oli viideskymmenes kirja, jonka luin tänä vuonna. Luin sen viimeksi neljä vuotta sitten. En muistanut läheskään kaikkea siitä. Sanoisin sitä repaleiseksi teokseksi. Hemingway on pyrkinyt kuvaamaan siinä Havannaa ja satamaa ja on vetänyt esiin erilaisia tyyppejä ja elämänkohtaloita, sekoittanut ja hämmentänyt ja cocktail on valmis. Sayaka Muratan Lähikaupan nainen oli viideskymmenesensimmäinen kirja tälle vuodelle. Hauska. Rento. Sopivan pituinen. Sen ei kuulunut olla pitempi. Se oli parasta näin.

Terveisiä Taavetista

 

Allen Ginsbergin Collected Poems 1947-1997 oli neljäskymmenesyhdeksäs lukemani kirja tänä vuonna. Luin sitä muun luettavan ohessa vähän kerrallaan melkein neljä kuukautta, yli puolet runoista kahteen tai useampaan kertaan. Yli tuhatsatasivuinen painotuote lepäsi sohvapöydällä koko kesän ja sen rinnalla samanpaksuinen English Advanced Dictionary. Saatoin istua näiden teosten ääreen, lukea yhden runon, osa runoista on pitkiä, moni- ja monikymmensivuisia, lukea sen uudestaan ja siirtyä sen jälkeen muihin askareihin. Runot odottivat kärsivällisinä paikallaan. Viisikymmentä runon vuotta ja runoilijan elämän vuotta. Ginsberg oli näkyvä ja kuuluva henkilö, joka otti kantaa ja osallistui. Hänen runoja lausuvaa ääntään kuuluu monissa dokumenteissa ja sitä ääntä on mukava kuunnella. Mikä vaikutus Ginsbergillä on ollut runouteen ja nykyrunoilijoihin? Omassa maassaan ja kansainvälisesti? Vaikuttiko ja innostiko Allen Ginsberg kokeilemaan esimerkiksi automaattista kirjoitusta ja tekstintuottoa? Runoilijat, kirjailijat ja ylipäänsä taiteentekijät muodostavat ketjun, jossa soihtu siirtyy aiemmilta mestareilta uusille mestarinoviiseille. Nuoremmat runontekijät jatkavat siitä, mihin heidän esikuvansa saattoivat tätä yhteistä sanojen soihtua.