Allen Ginsbergin Collected Poems 1947-1997 oli neljäskymmenesyhdeksäs lukemani kirja tänä vuonna. Luin sitä muun luettavan ohessa vähän kerrallaan melkein neljä kuukautta, yli puolet runoista kahteen tai useampaan kertaan. Yli tuhatsatasivuinen painotuote lepäsi sohvapöydällä koko kesän ja sen rinnalla samanpaksuinen English Advanced Dictionary. Saatoin istua näiden teosten ääreen, lukea yhden runon, osa runoista on pitkiä, moni- ja monikymmensivuisia, lukea sen uudestaan ja siirtyä sen jälkeen muihin askareihin. Runot odottivat kärsivällisinä paikallaan. Viisikymmentä runon vuotta ja runoilijan elämän vuotta. Ginsberg oli näkyvä ja kuuluva henkilö, joka otti kantaa ja osallistui. Hänen runoja lausuvaa ääntään kuuluu monissa dokumenteissa ja sitä ääntä on mukava kuunnella. Mikä vaikutus Ginsbergillä on ollut runouteen ja nykyrunoilijoihin? Omassa maassaan ja kansainvälisesti? Vaikuttiko ja innostiko Allen Ginsberg kokeilemaan esimerkiksi automaattista kirjoitusta ja tekstintuottoa? Runoilijat, kirjailijat ja ylipäänsä taiteentekijät muodostavat ketjun, jossa soihtu siirtyy aiemmilta mestareilta uusille mestarinoviiseille. Nuoremmat runontekijät jatkavat siitä, mihin heidän esikuvansa saattoivat tätä yhteistä sanojen soihtua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti