Sunnuntaiaamu Marjan päivänä. Istumme keittiön pöydän ääressä ja ulkona harmaat pilvet seilaavat taivaalla. Ilmatieteenlaitos lupaa sadetta ja ukkosta. Torstaina, kahdestoista päivä olen nähnyt viimeksi pääskysiä lennossa Vallitien yllä. Toissapäivänä, perjantaina jalkapalloliigojen kausi käynnistyi ja taivas ilotulitti sitä Perseidien tähdenlentoparvena. Eilen keskiyön jälkeen, se oli lauantaita, taivas oli selkiintynyt ja tähdessä ja seisoimme hyvän tovin parvekkeella tuijottaen idän taivaalle. Laskin kolme varmaa tähdenlentoa. Juuri nyt, kun kello on viisi minuuttia yli kuuden sunnuntaiaamuna, lankesi kauttaaltaan syvä hämärä ja alkoi sataa kohisten. Toissapäivänä, kun lähdimme päiväkävelylle, resuisen oloinen varis hyppi tasajalkaa pois läheltämme sivummalle nurmikolla. Se yritti turhaan räpistellä siivilleen, mutta ne eivät kantaneet. Myöhemmin illalla se tepasteli yhä talon vaiheilla, mutta eilen lintua ei näkynyt enää. Yksi sulka lojui orpona ruohikossa vastikään itiöemänsä aukaisseiden ruskeiden, tunnistamattomien sienien rinnalla. Mietin oliko yön tunteina näytelty murhenäytelmä, jossa vikuuntunut varis oli jäänyt pedon saaliiksi? Luonto hoitaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti