Tilkankadulla

    

Kylmää edelleen. Kuvassa Simonin Georgican kansipaperi kirjapinon päällä, Ginsbergin Collected Poems -kokoelman kansi ja seinäkoristeita. Eilen ulkoilimme vain kaupalle ja takaisin. Helena luonnostelee ja kutoo. Facebook -yhteisöstä on tullut viestejä ja epäilyjä kaappauksesta. Aiheellista. Minä luin eilen läpi Me puhallamme kynttilöitä -tekstin. Nyt se siirtyy jonoon odottamaan lähtölaukausta. Kolmas versio aiheesta. Eilen iltapäivällä jatkoimme ääneenlukuna Marko Tapion romaania Aapo Heiskasen viikatetanssi. Humalainen Heiskanen hojeltaa talvitien pohjalla mustaksi sulaneen järvenjään yli ystävänsä luo. Sydänsuruja tai elämänsuruja. Illalla luimme melkein viimeisiä sivuja, Helena Joycen kirjaa Finnegans Wake ja minä Claude Simonin Georgicaa. Helena luki loppuun unikirjansa ja valikoi seuraavan Patricia Cornwellin, Mitä jäljelle jää. Katsoimme tutun elokuvan Tourist.

Tilkankadulla

    

Vuosi ja neljä kuukautta sitten muutimme Tilkankadulle Helsingin Pikku Huopalahteen. Elämme lumista talvea. Eilen aurauskalusto ei pysynyt kunnolla lumentulon mukana. Kahlasimme kinoksissa jalkakäytäviä pitkin kaupalle. Helena luki eilen aamupäivällä ja päivällä Me puhallamme kynttilöitä -tekstin. Pyysin kritiikkiä. Hän hyväksyi tekstin, ei kehottanut jatkamaan sitä eikä ole kuulemma tarvetta työstää sitä enempää. Ehdotin, että Helena kuvittaisi Kynttilät. Olin ajatellut niin etukäteen ja odotin vain, että hän saa tekstin luettua ja kuittaa sen valmiiksi. Helena ennakoi itse sen verran, että ehti lähettää minulle yhden piirroksen aiheesta. Iltapäivällä jatkoimme Marko Tapion romaanin Aapo Heiskasen viikatetanssin ääneenlukua. Itseluottamus horjuu. Rimakauhu. Illemmalla Helena luki James Joycen teosta Finnegans Wake ja minä luin kaksi runoa Allen Ginsbergiltä ja muun ajan Claude Simonin Georgicaa. Sen on suomentanut Jukka Mannerkorpi, runoilija Juha Mannerkorven poika.

Tilkankadulla

    

Lunta pyryttää sakeasti. Eilen tuli mieleen, että kävisimme tänään kirjastossa, mutta taidamme siirtää sitä. Kuvassa Tilkankatu eilen. Tammikuu on kääntynyt jälkipuolelleen. Kävin eilen toisen kerran läpi Me puhallamme kynttilöitä -tarinan. Muutama piilossa ollut lyöntivirhe. Vaihdoin joitain sanoja, tein pienen lisäyksen ja jonka jälkeen tekstiä on satayhdeksän sivua. Lähetin tekstin Helenalle. Helena teki eilen akvarelleja aamupuolella ja kutoi myöhemmin. Iltapäivällä luimme ääneen eteenpäin Marko Tapion Aapo Heiskasen viikatetanssia. Illalla luin Claude Simonin Georgicaa ja Helena James Joycen teosta Finnegans Wake. Katsoimme iltayöstä seitsemän vuotta vanhan filmatisoinnin Agatha Christien salapoliisiromaanista Idän pikajunan arvoitus. Taustat olivat jyhkeämpiä kuin ennen. Seuraava, päivitetty Hercule Poirot. Fiktiiviset hahmot kestävät kauemmin kuin oikeat.

Tilkankadulla

    

Kasvava kuu iltaöisellä taivaalla. Nyt aamulla viisitoista astetta pakkasta täällä Helsingissä. Luin eilen läpi Me puhallamme kynttilöitä -tarinan, kolmena lukutuokiona, aamulla ennen kauppaan lähtöä, sen jälkeen ruokailuun asti ja loput iltapäivällä, kun olimme lukeneet ensin ääneen rupeaman Aapo Heiskasen seikkailuja. Lyöntivirheitä oli paljon ja tein myös aikamuotomuutoksia. Sivuja tekstissä on nyt satakahdeksan. Ajattelin eilen illalla tuoreeltaan, että en koske tekstiin huomenna eli tänään, mutta muutin mieltä. Helena on kutomassa jotain ja tekee aamuisin akvarelleja ja luonnoksia työpöytänsä ääressä. Hän otti eilen illalla ulkoisen kiintolevyn valmiiksi joko tallentaakseen kuvia töistään tai etsiäkseen sieltä menneitä. Marko Tapiolla on koko ajan uusia, kuvaavia sanoja Aapo Heiskasen viikatetanssissa. Olemme lukeneet siitä nyt kolmasosan. Muuten luimme Helena Joycen Finnegans Wakea ja Cornwellin Ruumiin todistusta ja minä Simonin Georgicaa, jossa kuvaus heilahtelee satoja vuosia sinne tänne päättymättömänä, sulkuihin jaettuna tekstikerroksena. Siihen tulee suhteellisen nopea lukurytmi, en tiedä miksi. Iltaviimeiseksi katsoimme elokuvan Lift.

Tilkankadulla

    

Kylmempi päivä tähän väliin. Kuusitoista astetta pakkasta täällä etelärannikolla. Tuuli kieputtaa pakkaslunta. Kuvassa kirjahylly peilautuu eteisen peilissä. Helena kutoo, tekee akvarelleja ja luonnoksia ja palauttaa nettimaailman kadotettuja yhteyksiä. Minä sain eilen käytyä kertaalleen läpi Me puhallamme kynttilöitä -tekstin. Sataseitsemän sivua. Projektiin meni yli kolme viikkoa ja useimpina päivinä työstin tekstiä aamuisin kahden tunnin ajan. Eilen iltapäivällä vietimme kaksi tuntia lukien ääneen Marko Tapion romaania Aapo Heiskasen viikatetanssi. Kirjailija piirtää huolellista kuvaa ja löytää kuvaavia, tuoreita sanoja. Helena luki illalla James Joycen teosta Finnegans Wake ja unilukemisina Patricia Cornwellin jännäriä Ruumiin todistus. Minä luin muutaman Allen Ginsbergin runon ja aloitin sitten Claude Simonin kirjan Georgica, vaikka olen lukenut sen viimeksi aika hiljattain - ei sentään aivan hiljattain, tarkistin, vaan vuosi sitten. Samat hyvät kirjat kiertävät piirissä. Niihin palaa.

Tilkankadulla

    

Tammikuun puoliväliä. Helena otti eilen aamuhämärissä kuvan Helsingin Pikku Huopalahden rannasta, taustana kaupungin valoja ja näkökenttään leijanneita lumihiutaleita. Työskentelin eilen kolmeen otteeseen Me puhallamme kynttilöitä -tekstin parissa. Sitä on koossa satakuusi sivua ja päädyin siinä eilen sivulle satayksi. Loppumetrejä. Helena kutoo. Iltapäivällä jatkoimme Marko Tapion Aapo Heiskasen viikatetanssin ääneenlukua. Ensimmäinen luku on luettu. Päähenkilö on saapunut Rasvangin kirkonkylään ja lepää ruumishuoneella. Hän ajattelee, että näin siinä pitikin käydä, paitsi että elossa ollaan vielä. Hirtehistä naurua. Katsoimme jalkapalloa, Aasian ja Afrikan cup-otteluita ja osin Italian Serie A:ta. Luin muutaman Allen Ginsbergin runon kokoelmasta Plutonian ode (1977-1980) ja Helena James Joycen teosta Finnegans Wake ja unilukemisina Patricia Cornwellin Ruumiin todistusta.

Tilkankadulla

    

Helena on lähdössä sunnuntaiaamun sauvakävelylenkille. Kuvassa on yksi hänen vuodenvaihteen aikaan valmistuneita akryylimaalauksia. Helena neuloi eilen valmiiksi verhoksi tulevan isoäidinpalaneuleen. Puuttuu enää tarvittavat verhonipsut. Olen läpikäynyt Me puhallamme kynttilöitä -tekstiä nyt sivulle yhdeksänkymmentäseitsemän. Kaikkiaan tekstiä on kertynyt sataviisi sivua. Aloimme eilen iltapäivällä lukea ääneen Marko Tapion romaania Aapo Heiskasen viikatetanssi. Se on tullut julki 1956. Luin illemmalla loppuun Paavo Rintalan kirjan Leningradin kohtalosinfonia. Kirjailijan usko tuntuu horjuvan. Ei ihme, kun samaa Jumalaa rukoillaan eri puolilla taistelulinjoja pyhittämään ja varjelemaan omia ja tuhoamaan säälittömästi vihollisia. Helena lukee edelleen James Joycen teosta Finnegans Wake ja unilukemisina Patricia Cornwellin jännäriä Ruumiin todistus.