Tuulista ennusteessa tänään, lauantaina täällä etelärannikolla. Eilen ajelimme ratikalla edestakaisin Helsingin ydinkeskustassa. Ensin kolmosen ratikalla Kallioon Brahenkentän laidalle. Helsinginkadulla huomasimme, että jaaha, tänään on leivänjakopäivä. Meillä oli asia toimitettavana, mutta emme saaneet yhteyttä. Jatkoimme kolmosen ratikalla keskustaan, teimme ostoksia, kävimme kahvilla ja croissantilla ja palasimme nelosen ratikalla Munkkiniemeen, jossa Helenaa odotti noudettava kirjavaraus, Carolinen Grahamin Kämmekkä kukkii kuolemaa. Palasimme ratikalla kaksi pysäkinväliä Paciuksenkaaren pysäkille ja kävelimme rannan kautta kotiin. Istuimme toki hetken huoahtaen ritiläpenkillä. Iltapäivällä näin helmetin sivuilta, että varaamani teos Marguerite Youngin Miss MacIntosh, My Darling on noudettavissa. Ajattelimme, että antaa mennä ensi viikkoon, mutta lähdimme kuitenkin patikoimaan Pikku Huopalahden ympäri Munkkiniemeen. Otimme tietenkin kuvia ja muun muassa yhden omenoista. Nyt klaffipiirongin päällä odottaa minua tuhatkolmesataasivuinen englanninkielinen tekstijärkäle. Siirsin oman David Foster Wallacen Infinite Jestin takaisin lasivitriiniin. Eilen aamulla Helena piirsi luonnoksia ja minä kirjoitin kaksi sivua eteenpäin Suo -tarinaa. Helenalla on luvussa Camilla Läckbergin Pahanilmanlintu ja minä luin eilen illalla ensimmäiset kaksikymmentä sivua painavaa Miss, MacIntosh, My Darling -kirjaa. Se on yksi Ville-Juhani Sutisen esseekirjasta Vaivan arvoista löytämiäni teoksia. Teksti on tarpeeksi isoa ja riviväli riittävän harvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti