Sateista Luumäen
Taavetissa. Harmaata. Kosteus sata prosenttia. Itkeekö luonto eilistä
pelitulosta. Ei, sateet menevät ohi. Meille osuu näin kevätpuolelle tiuhaan
merkkipäiviä. Olemme sopineet, että emme osta enää lahjoja toisillemme, vaan
Helena piirtää minulle jotain ja minä kirjoitan hänelle. Eilen sain
luonnoslehtiön täynnä enemmän ja vähemmän viimeisteltyjä töitä. Valikoin niistä
tämän postauskuvaksi. Lähetin eilen Puolinainen-tarinan yhdelle kustantajalle,
joka laittaa tiedon, kun he ovat lukeneet käsikirjoituksen. Osa kustantajista
ilmoittaa etukäteen, että he ottavat yhteyttä vain, jos kiinnostuvat tekstistä.
Minusta tuntuu hassulta, että käsikirjoitusta on aikaa lukea tai ainakin selata,
vilkaista sieltä ja täältä, mutta aikaa ei ole kuitenkaan klikata kahta sanaa
sähköpostiin. Helena piirsi eilen, niin kuin hän piirtää aina. Aamupäivällä
kävimme kirjastossa kauppamatkalla. Iltapäivällä kiersimme pururadalla ja
otimme muutamia kuvia. Helenalla oli eilen illalla unilukemisena antamani
päiväkirjavihko. Minä luin noin kahdeksankymmentä sivua Robert Musilin kirjaa
Mies vailla ominaisuuksia, sen ensimmäistä osaa. Eteneminen vaikuttaa siinä
oikein hidastuneen. Juuttuuko kone lopulta kokonaan kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti