Taavetissa

    

Kolmetoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Niityn ruohikossa kyyristeli kaksi rusakkoa. Ne erottuivat nousevan auringon paisteessa. Eilen näimme pienen rusakon rivitalon päädyssä Joukolantien pohjoispäässä. Osa omenapuista kukkii. Postauskuvana on ison omenapuun latvus. Eilen aamupäivällä ukkosti Luumäellä ja myös Taavetissa. Muutaman kerran salama välähti ja jyrähti ja hetken aikaa satoi. Ehdimme käydä sitä ennen korvasienipaikassa, tällä kertaa yhdessä ja keräsimme saman verran kuin maanantainakin. Helena keitti sieniä iltapäivällä. Minä pesin sillä aikaa saunan ja pesuhuoneen lattiakaakelit. Ostimme kukkakaupasta pelargonian. Kirjoitin aamulla ja myöhemmin iltapäivällä Kynttilöitä. Teen tarinalle loppua. Arvioin, että siitä tulee satasivuinen pienoisromaani. Vietimme eilen iltapäivää aurinkoisella parvekkeella. Lämpötila nousi hellelukemiin, talon näytössä oli ylimmillään kaksikymmentäkahdeksan astetta. Helenalla on parvekkeella kovalevyalusta ja siinä klipsulla kiinni sottupaperia, johon hän kirjaa ideoita ja tekee piirroksia. Piirrosvälineitä on tietenkin myös Helenan työpöydällä, yli satavuotiaalla perintöpöydällä ja keittiösopen työtasolla. Paperia ja kyniä, lyijy- ja värikyniä, tusseja, mustekyniä. Illalla Helena luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan neljättätoista osaa Nuorikkoa näyttämässä. Huomasin, että kirjoitin väärin eilisessä postauksessa: Iijoki-sarjan viidestoista osa on nimeltään Nouseva maa. Ehkä joku tarkka lukija huomasi virheen ja tuhahti. Kävin korjaamassa tekstin. Hämähäkki riensi kirjoittaessani lattian poikki. Luin parvekkeella ja illalla Claude Simonin romaania Vinden.