Kaunis kesäpäivä

maanantai 5. heinäkuuta 2021

Terveisiä Taavetista

  








P, uusi proosatekstini on sivulla kuusitoista. Olen kirjoitellut sitä enimmäkseen parvekkeella. Sottuvihko, jonne olin merkinnyt ensi hädässä kaikkea mieleen tulevaa, kun kone ei ole auki ja käytettävissä välittömästi, täyttyi ja otin uuden, kunnollisen vihon. Ensimmäinen sivu on täyttynyt, yksi kirjannimi, joka ei liity tarinaan P ja nimenomaan tähän liittyen kaksi lisäystä tai juonen käännettä, mukaan otettavaa asiasisältöä: Älä unohda tätä. Tekstin kauppalista. Roberto Bolanon Kesyttömät etsivät on sivulla 490. Eri puolille Meksikoa, Väli-Amerikkaa, Yhdysvaltoja, Eurooppaa, Ranskaa, Espanjaa, Englantia ja Israelia myöten on eri kommentaattoreita, jotka kertovat enemmän tai vähemmän löyhästi liikkeellä olevasta runoilijakaksikosta Arturo Belano ja Ulises Lima, toinen chileläissyntyinen, toinen Meksikosta ja joita kyynikommat pitävät pelkkinä rähjäisinä huumekauppiaina. Kirjan ajanjakso on alussa loppuvuosi 1975 ja tässä pitkässä väliosassa on liikuttu periaatteessa kronologisesti vuodesta 1976 vuoteen 1990 ja tullaan ulottumaan vuoteen 1996. Kävimme uimassa. Idän puolelta taivaalle kerääntyi pieniä pilviä.



sunnuntai 4. heinäkuuta 2021

Terveisiä Taavetista

  









Toissailtana, kun istuimme parvekkeella, näimme yhtäkkiä kaksi isoa lintua lennossa tulossa puitten yli taloa kohti. Kurkia, ajattelin. Ne löysivät nousevan ilmavirtauksen harjun kupeessa ja alkoivat kaarrella molemmat. Ei hanhia, ei välttämättä kurkia, vaan ehkä haikaroita. Eilen näimme ne myös, nyt lentämässä pohjoiseen. Kolme suihkukonetta ylitti kaukaa taivaan. Em-jalkapallossa on kahden päivän tauko. Välieriin selviytyivät toiseksi ottelupariksi Espanja ja Italia ja toiseksi Tanska ja Englanti. Tanska, niin kovan tiimin Suomen joukkue voitti. Olen puolivälissä Roberto Bolañon kirjaa Kesyttömät etsivät. Tekstistä, kirjoitus- ja esitystyylistä tulee mieleen Claude Simon, David Foster Wallacen Infinite Jest ja uusimpana Henry Miller. Henry Miller takertuu ihmisiin, henkilöihin. Mitäpä muuta Bolañokaan tekee. Kuka tekee mitä missäkin? Mitä kenellekin kuuluu? Meille kuuluu sellaista, että helteinen sää jatkuu ja lähdemme aamu-uinnille Ala-Kivijärven Sorosenselän rantaan.










lauantai 3. heinäkuuta 2021

Kun kuu kääntää kasvot(40)

>>>jatkuu>>>   











Tämän kirjoittaja elää vuotta 2028. Tavallinen vuosi muuten, mutta tällä kertaa maapallo, planeetta tuhoutuu pian tapahtuvassa asteroiditörmäyksessä. Maanpäällinen, älyllinen populaatio on laskenut omilla, kehittämillään menetelmillä tulevan katastrofin tapahtuvan lähitulevaisuudessa, mutta sitä ei ole muuten todennettu. Lopun muotoutumista ja kehityskulkua ei ole kyetty dokumentoimaan vielä kameralla, kuvana eikä ole täyttä varmuutta edes siitä, onko planeettaa lähestymässä kivinen rakenne avaruudesta vai onko se mielikuvituksellinen toisesta maailmankaikkeudesta, käytännössä toisesta todellisuudesta vierailemaan tulevien olioiden kuljetusalus?

Tuho on yhä laskennallinen. Se on aikamäärissä mitattuna noin kolme vuorokautta eteenpäin tästä hetkestä, kun aika lasketaan maan pyörähdyksinä oman pyörähdysakselinsa ympäri niin, että täysi pyörähdys on lukema yksi. Maa -planeetan pyörähdysyksikkö. Tämä hetki, nykyhetki, lyhyesti nyt, on jälkikäteen ajateltuna mielivaltainen. Sillä ei ole merkitystä maan ja maanpäällisen kannalta. Sitä aikaa ei ole enää eikä historiaa, jos aika on mitattavissa historiana.

Maapallolla oli elämää. Se on organismien elämää ilmakehän ja vesikehän oloissa. Siinä on eliöillä käytössä joko keuhkot tai kidukset, joilla eliö kerää sisällään tapahtuvaan tarvittavaan kierrätykseen polttoainetta, joka pitää yksittäiset solut toiminnassa. Eliöillä on myös elämiseen välttämätön suoli, jolla eliö suodattaa keräämänsä energian elimistölle sopivaan käyttömuotoon ja aivot ulokkeineen ja etäispisteineen, jotka säätelevät eliön elämää. Aivot merkitsevät monen muun asian ohessa myös tietoisuutta ja ymmärrystä. Elämä on mahdollinen, koska Maa -planeetan etäisyys Auringosta, järjestelmämme keskuksesta, joka toimii keskustähtenä ja lämmön- ja energianlähteenä, on sopiva elämän syntymiseen ja sopivan edellytyksen luovat myös maan pyörimisliike, sen nykyinen nopeus ja maan rataliike Aurinko -tähden ympäri ja se, että tämä kiertorata on sillä lailla elliptinen kuin se on.

Jos maapallon rata auringon ympäri poikkeaisi merkittävästi suuntaan tai toiseen, elämän edellytykset olisivat heijastusvaikutuksena erilaiset. Samoin jos maapallon keskietäisyys auringosta olisi merkittävästi isompi tai pienempi ja maan oma pyörimisnopeus poikkeaisi reilusti nykyisestä, nämä muuttujat aiheuttaisivat luonnollisesti erilaisia seuraamuksia maan pinnalle kehittyneeseen elämään.

Maapallolla on historiana takanaan asteroidipommituksia ja tähtitieteellisessä katsannossa asioita tarkastellen on mahdollista, että maa säilyy tulevan törmäyksen jälkeen. Se voi hajota pirstaleiksi ja kokoontua aikaa myöten jälleen yhdeksi. Jos sattumat yhdistyvät sopivasti uudella Maa -planeetalla voi syntyä toinen elämä, mutta ihmisen elämänkaaren puitteissa ihmisen itsensä on vaikea hahmottaa näin pitkiä aikarakenteita ja -janoja.


Ääni käheytyi ja särkyi. Ei pitäisi leikkiä sillä, vaan puhua vain kaikkein välttämättömin.

Etsin keittiön kaapista ja löysin yllättäen rasian Eucalyptus-pastilleja. Aloittamaton rasia muovikelmussa. En muistanut, että olisin ostanut niitä tai milloin olin ostanut viimeksi? En kuulu Eucalyptus -faneihin.

Tottumatta jatkuva puhuminen ääneen käy kurkulle. Seuraava kehitettävä tekniikkaguruille, listaan: Hommatkaa sellainen kone, joka ottaa viestin suoraan aivoista.

Millainen se mahtaa olla? Ottaisiko aivot kokonaan pöydälle, hankkisi aivorunkojatkon, jotta aivot olisivat liikuteltavissa näppärästi vaikka keittiön pöydälle ja hieroisi niitä siltä kohtaa, josta aivomassa kaipaa eniten virkistystä. Siinä voisi poistaa samalla homeiset tai muuten pilalliset kohdat, ottaa vereksiä varaosia ja kyhätä entistä ehompaa koneistoa.

Tajusin, että keijut ovat tuoneet minulle pastilleja. Pastillikeiju on käynyt hyväntahtoisesti vierailulla, minun oma kotikeijuni, Siskoveikon ja minun yhteinen kotikeiju. Olen perinyt sen muun ohessa Siskoveikon jäämistöstä.

Tuli mieleen vilkaista kännykkää. Minulle oli soitettu, ei soitettu, vaan olin saanut ääniviestin.

Kake: ”Kiitos numerostasi. Hauskaa päivänjatkoa sinulle.”

Kiitos viestistä”, vastasin. ”Työhaluja sinne yöhön ja aamuun. Laitatko viimeisenä soimaan jonkin hautajaismarssin tai -viisun?”

Meni hetki. En katsonut, milloin olin saanut Kaken alkuperäisen viestin, joten en tiennyt mikä aikaero oli sen ja oman vastaukseni välillä? Ne eivät olleet ajallisesti peräkkäin. Tai olivat, mutta eivät perstuntumassa. Eli en olettanut, että Kake olisi odottamassa välttämättä känny valmiina händyssä ja lausumassa tai takomassa näppäimistöllä vastausviestin saman tien.

Odotin. En katsonut kelloa, mutta sanoisin, että minuutin tai kaksi.

Kake kirjoitti: ”Kiitos. En voi puhua äänitysstudion suorassa lähetyksessä. En usko, että noudatan kehoitusta. Hei taas.”

Hei taas”, vastasin. ”Mökö. Yritin olla leikkisä. Minä yritän niin paljon.”

Odotin taas jotain kaksi minuuttia. En hätäillyt enkä kiirehtinyt, vaikka täystuho laukkasi kaiken aikaa, joka sekunti, hirveää vauhtia kohti ja oli hetki hetkeltä lähempänä.

Ymmärsin”, Kake kirjoitti. ”Sulla on kiva huumori. Sääli, jos ei nähdä.”

Kiva huumori, ajattelin. Olisin kuullut ehkä mieluummin hieman toisenlaisen huomautuksen.

Sääli”, vastasin. ”Vointeja.”

Sain saman takaisin: ”Vointeja. Sääli niin sääli.”

Sääli sua.”

Sääli.”

Jäin odottamaan, kuulolle. Katsoin ulos ikkunasta. Parhaillaan ei satanut, mutta taivas oli yhä pilvessä.

Soittelen huomenna, kun pääsen töistä”, Kake tiedotti seuraavan.

Mene nukkumaan”, kehotin.

Raukka parka, ajattelin. Nääntynyt.

Nyt en usko niin”, Kake vastasi. ”Palaan kahdentoista tunnin päästä.”

Palaa.”

Hei. Hyvää iltaa ja yötä.”

Samoin.”


Koska löysin Siskoveikko Suomen vuosikymmenen päiväkirjan tyngän, kesken jääneen yrityksen päiväkirjaseurannaksi ja tulostin sen, tulin lukeneeksi sen samalla tässä yhteydessä kahteen ja osin kolmeen kertaan ja viimeisellä kerralla ääneen.

Tiettyjä historiaan liittyviä asioita Siskoveikon tekstistä on jäänyt vaivaamaan päätä. Vaiva ei ole vakava, vaan lievää, luokkaa ihmetys ja uteliaisuus.

Yksi tällainen ihmetyksen kohde oli brexit. Tarkoittiko Siskoveikko Britannian eroa Euroopan unionista? Oletan näin. Kahdeksan vuotta sitten asiayhteys oli taatusti selvä, uskon ja oli yhtä selvää, että asianosaiset ja myös -osattomat olivat kiihtyneitä aiheesta, mutta tällä hetkellä suuresta yhteenliittymästä, joka tunnettiin Euroopan unionin nimellä, on jäljellä pelkkä maininta historiankirjoissa. Entä jouduttiko brexit Euroopan unionin hajoamista? Mitkä kaikki tekijät aiheuttivat ja veivät siihen? Eurooppa osoittautui liian monikansaiseksi pysyäkseen yhdessä ja koossa. Eurooppa on kulttuurisesti erilaisten kansanryhmien ja toistensa kieliä ymmärtämättömien populaatioiden yhteenliittymä. Tai se yritti sitä, olla yhtenäinen alue, hallinnoltaan ja taloudeltaan samaa pyrkimystä ajava, mutta tavoite oli liian kunnianhimoinen, jotta se olisi voinut onnistua.

Olipa vain hienosti sanottu. Luin edellisen kappaleen tuoreeltaan. En nähnyt suoranaisia kirjoitusvirheitä. En tiedä tekeekö tämä masiina sellaisia virheitä? En usko. Ehkä se korjaa vaivihkaa myös minun artikulointiani, jos sanon jotain vikaan tai nielen sanojen loppuja kuulumattomiin? 

>>>jatkuu>>>




perjantai 2. heinäkuuta 2021

Terveisiä Taavetista

  







Viikko sitten aloin uuden proosatekstin. En tiedä mihin asti se kestää, joten nimeän sen pelkällä kirjaimella – P. Olen naputellut sitä kymmenen sivua ja seurannut tavallaan sivusta kirjoittavaa itseäni, jotta en eksyisi aiheesta, jotta en juuttuisi johonkin kohtaan ja jotta en palaisi takaisin jo ohitettuun enkä selittelisi, vaan antaisin kymen virrata. Roberto Bolanon teksti on sellaista, joka on enemmän mielessäni kuin Claude Simonin ajelehtiva tyyli. Luin Fay Weldonia, kun sain tämän uuden idean, hänen ansiostaanko ja koska olin odottanut oikeaa hetkeä lainatakseni Bolanon Kesyttömät etsivät, kirjan 2666 luin talvella vai oliko se viime syksyä, menin heti ensimmäisenä arkipäivänä, viikon alussa, maanantaina, kirjaston sivuille ja varasin kirjan. Hain sen toissapäivänä ja kahdessa päivässä olen lukenut kaksisataaneljäkymmentä sivua, kolmasosan kirjasta. Se on kuin 2666 -outoromaanin harjoitustyö.











torstai 1. heinäkuuta 2021

Terveisiä Taavetista

 









Kesäkuun päättyessä istuimme eilen iltaa parvekkeella ja ihailimme laskevan auringon rusotusta pohjoisen taivaalla. Tänään on heinäkuun ensimmäinen. Fay Weldonin En hondjävuls liv och lustar oli kolmaskymmenesyhdeksäs lukemani kirja tänä vuonna. Se on ilmestynyt alunperin 1983, kolmekymmentäkahdeksan vuotta sitten. Nainen kostaa, kun aviomies jättää ja muuttaa toisen naisen luo, joka on pienempi ja kauniimpi, kun nainen itse taas on iso ja karkeatekoinen kuin maajyrä. Naispaholainen, jonka luin silloin uutena suomeksi ja josta meni seuraamamme minisarja televisiossa. Nyt lukiessani sitä pitkästä aikaa uudestaan totesin, että kirjailija pääsi kirjassaan näennäisen juonen ohessa laukomaan katkeria mielipiteitä elämänmenosta yleensä ja korostetummin naisen asemasta. Seuraava lukukirjani on jo luvussa, varta vasten kirjastosta varaamani Roberto Bolanon Kesyttömät etsivät, toinen tutustumiseni tähän kuolleeseen chileläis-meksikolais-espanjalaiseen kirjailijaan. Pääsen siinä Meksikoon, runoilijoiden mielipuoliseen seuraan pääkaupungin likaisilla ja rikollisilla kaduilla ja ehkä jatkossa myös autiomaan jylhiin maisemiin.










 

keskiviikko 30. kesäkuuta 2021

Kun kuu kääntää kasvot(39)

 >>>jatkuu>>>  









Kaken ilme on sellainen, että kysyn oliko olemassa myös toinen syy? Mikä?

Ei ollut”, hän vastaa, mutta ilme kertoo muuta: ”Mun osalta halu olla siinä touhussa mukana loppui, kun tuli VAR.”

Toistan: ”Kun tuli var?”

Se on videotarkistus, jos et tiennyt.”

En. En tiennyt.

Siitä alkaen jalkapallo on ryvettynyt pahasti. Tiedätkö, että nyt toiset tekee jopa niin, että ne ottelee pelin loppuun asti ja tuomarineuvosto kelaa pelin päätyttyä läpi tehtyjä maaleja ja karsii osan pois, jos karsii. Tajuatko? Tajuat varmaan mitä mä selitän, mutta kysyin siinä mielessä, että tajuatko sä sellaista käytäntöä, että peli ei pääty, vaikka se päättyy, ettei tiedä välttämättä, kun lähtee katsomosta miten siinä kävi? Perutaanko jotain.”

En ymmärtänyt täysin eikä tuntunut siltä, että alkaisi edes kiinnostaa.

Anteeksi”, Kake pyysi. ”Typerä puheenaihe.”

Ei mitään”, vähättelin.

Kaken lautanen on melkein tyhjä. Se mittasi meille aikaa. Huomasin, että Kake katsoi sitä, viimeistä slaissia odottamassa haarukkaa ja veistä. Syö ennen kuin jäähtyy, kehotan mielessäni.

Näemmekö vielä?”

Kake katsoo minua odottavana.

Annanko sulle kännyn numeron?” kysyn.

Sä taisit antaa sen jo eilen.”

En muista.”

No anna.”

Kake tallentaa puhelinnumeroni omaan kännykkäänsä, laittaa luurin pois ja jatkaa ruokailua. Kun hän on syönyt kaiken, hän kysyy onko hänen lupa soittaa minulle?

On”, vastaan.

Kiva.”

Hän hymyilee, tarttuu tuoppiin ja juo siivun.

Odotan, että hän sanoo: Soitan, jos on asiaa. Mietin mitä muuta hän mahtaa sanoa seuraavaksi? Jotain turvallista tähän hetkeen. Me kaipaamme sitä niin. Minä kaipaan.

Sä laitat sitten sen oman pakettisi?”

Se ei ollut kommentti, jota olin odottanut. Olen näemmä kehno arvaamaan. Missä muussa ja missä kaikessa muussa olen kehno? Ajatuksissa? Teoissa?

Laitan”, vastaan.

Eli me olemme sillä tavalla seuraavaksi yhteydessä.”

Niin.”


Taas se sana. Onko joku tutkinut, tehnyt väistöskirjan yhdestä suomalaisesta sanasta, joka sopii hetkestä hetkeen: Yleisin suomalainen sana. Yleisimmin käytössä oleva suomalais-ugrilaisen kieliperheen käyttämä sana. Kulunut ja vanha, mutta ei niin kehno. Ei kehno laisin. Niin. 


>Jälkeentuleville>


Hei taas, Kake. Kiitos viimeisestä. En tiedä luetko tai kuunteletko sinä tämän, mutta ehkä. Toivon mukaan. Kuvittelen, että olet sen verran utelias, että avaat tiedoston ja luet sen, kun saat sen käsiisi. Otat kopion ennen kuin lähetät postin avaruuteen. Työ ensin, tehtävä. Luet näitä rivejä sillä aikaa, kun soitat meille radionkuuntelijoille levyjä.

Lisään tähän, että en pidä juuri nyt radiota auki, koska tallennuslaitteeni, korjaan oma kykyni keskittyä sekä tähän puheen tuottamiseen ja stilisointiin ja samaan aikaan radion kuunteluun ei onnistu. Toiset pystyvät keskittymään yhtä aikaa useampaan askareeseen kerrallaan, mutta minun kykyni ovat tältä osin rajalliset.

Tallennuslaitteita on monenlaisia. Ihmisen pää on yksi prosessori.

En lähde kuuntelemaan tässä välissä pikaisesti mitä kaikkea merkittävää ja mahtavaa puhuimme tänään aiemmin pizzeriassa. Siksi en muista sanoinko jo, että minusta oli, on kiva keskustella sun kanssa. Viihdyn seurassasi. Mainitsin sen toisen asian aiemmin, muistan: Annoin anteeksi eilisen, viimeöisen hölmöilysi, typerät sanasi. En muistele niitä enää.

Tähän tuli nyt jonkinlainen tauko. Minulla oli mielessä paljon sanottavaa, sekä yleisesti että sinulle Kake, mutta yhtäkkiä pää pyyhkiytyi tyhjäksi. Onko avaruustuuli käynyt tuivertamassa päässäni?

Mitä minun pitää ja pitäisi kertoa jälkeenjääville? Kerron mitä hyvänsä, he eivät ymmärrä viestiäni. Pelkään näin. He eivät saa välttämättä selvää käsialastani? Ehkä heiltä puuttuvat silmät? Saavatko he siinä tapauksessa selon äänestä? Kuulevat ääntä, toivotaan, mutta osaavatko he erottaa siinä kieltä, merkityksien jonon ja kokonaisuuden?

Huomaat, että ajattelen kaikkea hullua. Mitä enemmän ajattelen tai kysyn asioita itseltäni, sitä enemmän kysymyksiä, uusia ja uusia kysymyksiä nousee esiin edellisten takaa. Kysymykset lisäävät kysymyksiä.

Entä jos keskittyisin meihin, kertoisin kaikelle maailmankaikkeudelle, että planeetalla maa eli kerran pieni kansa, pieni eloyhteisö, jossa oli puolet luontoa ja toinen puoli valjastettua, pilattua, ihmisen valtaamaa elintilaa. Ihmisten määrä yksilöissä laskettuna oli kahdeksan miljardia. Pysähdyin taas tähän lukuun. Niin on käynyt ennenkin. Onko niillä tulevaisuuden olioilla, hahmoilla, jotka toivottavasti saavat tämän muistelon käsiinsä, onko heillä käytössä matematiikassa kymmenlukujärjestelmä vai binääritekniikka? Onko matematiikka tuttu ylipäätään?

Kun sanon miljardi, mitä se on ilmaistuna binäärinä? En tiedä. Ei raksuta.

Pitäisikö muuntaa osa tästä jälkeenjäävästä, mahdollisesti ja toivottavasti jälkeenjäävästä dokumentaatiosta, matematiikaksi? Kysymys on turha, sillä minun matemaattinen tietämykseni ja osaamiseni ei tarjoa edellytyksiä sille. Yksi plus yksi on kaksi. Voisin piirtää yhden hepun, tikku-ukon ja toisen, panna näiden välille plus -merkin ja ukkojen jälkeen yhtä kuin -merkin ja piirtäisin kaksosen tai kaksi tikku-ukkoa rinnatusten. Voisin panna ne seisomaan käsi kädessä.

Tajusin sitä paitsi, että tiedoston digitaalinen pakkaaminen on sen muuttamista matemaattiseen muotoon. Oletan. Kone tekee sen minulle valmiiksi ja tekee käännön hetkessä. Näemmä, kun se on näin helppoa ja vaivatonta, sitä ei huomaa eikä muista.

Keskittyä meihin? Siinä tapauksessa alku kuuluisi olla sadunhohtoinen: Olipa kerran kaksi vasta aikuisuutensa kynnyksellä olevaa nuorta henkilöä, Korsi ja Orvokki. Toinen, Korsi, oli uljasryhtinen ja pitkä ja toinen, Orvokki, kaunis katsella. Huomio: Saa huijata. He asuivat kahdestaan pienellä planeetalla ja elivät ja tulivat toimeen avaruuden katselemisella. Heillä ei ollut muutakaan askaretta eikä työtä eikä tekemistä. Heillä oli vain aikaa, mutta sitä ei ollut suotu sentään ylenpalttisesti. Ajan alalaji ajassa, erillinen elinaika, oli rajoitettu, joten he elivät vain keväästä syksyyn, joka tällä planeetalla oli yksi päivännäkö. Heille paistoi päivä koko päivän ja siis koko yhtäjaksoisen elämän aurinko. Se siirtyi heidän ylitseen oikealta vasemmalle. Siinä planeetalla oli kierto niin päin. He eivät saaneet eivätkä saattaneet nähdä eivätkä tienneet, että auringon kirkkauden takana oli suunnaton tähtien paljous. Kirkkaus peitti sen.

Jätän tämän, vaikka en tiedä onko siinä järkeä. Jättää monimerkitysellisesti. 

>>>jatkuu>>>




tiistai 29. kesäkuuta 2021

Terveisiä Taavetista

  








Kolme metriä luoteistuulta. Laineiden liplatusta. Tienpenkkojen heinikot oli ajettu. Jalkapallovalvojaisten takia yöunet jäivät neljään tuntiin. Eilen ensin Kroatian ja Espanjan välinen ottelu meni jatkoajalle, jolloin Espanja voitti ja myöhäisottelussa, Ranska vastaan Sveitsi, päädyttiin rankkareihin asti. Kymmenestä laukaisijasta yksi, viimeinen epäonnistui, Mbappe, supersankari, jonka odotettiin kirjoittavan historiaa, mutta jolle jäi maalitili avaamatta näissä kisoissa. Sveitsi pelasi hienosti eikä haitannut, vaikka valmentaja otti kirkkaimmat tähdet pois, sillä himmeämmät osoittautuivat yhtä hyviksi. Yllätyksiä, jotka eivät ole yllätyksiä, koska niiden luonne on tällainen, ne ovat odottamattomia ja uskomattomia ja lyövät ällikällä. Valmentajien ilmeet kiehtovat, ensin Dechamps oli epäuskoisen järkyttynyt, kun Sveitsin joukkue tuli varpaille, rentoutui ja tyyntyi, kun omat pelaajat ottivat tilanteen hallintaansa ja johtivat kahdella maalilla ja lopulta hailuin silmin, kun peli oli jatkoajalla ja odotti enää rankkarikilpailu. Työelämän vuoristorataa urheilussa.