>>>jatkuu>>>
Tämän kirjoittaja elää vuotta 2028. Tavallinen vuosi muuten, mutta tällä kertaa maapallo, planeetta tuhoutuu pian tapahtuvassa asteroiditörmäyksessä. Maanpäällinen, älyllinen populaatio on laskenut omilla, kehittämillään menetelmillä tulevan katastrofin tapahtuvan lähitulevaisuudessa, mutta sitä ei ole muuten todennettu. Lopun muotoutumista ja kehityskulkua ei ole kyetty dokumentoimaan vielä kameralla, kuvana eikä ole täyttä varmuutta edes siitä, onko planeettaa lähestymässä kivinen rakenne avaruudesta vai onko se mielikuvituksellinen toisesta maailmankaikkeudesta, käytännössä toisesta todellisuudesta vierailemaan tulevien olioiden kuljetusalus?
Tuho on yhä laskennallinen. Se on aikamäärissä mitattuna noin kolme vuorokautta eteenpäin tästä hetkestä, kun aika lasketaan maan pyörähdyksinä oman pyörähdysakselinsa ympäri niin, että täysi pyörähdys on lukema yksi. Maa -planeetan pyörähdysyksikkö. Tämä hetki, nykyhetki, lyhyesti nyt, on jälkikäteen ajateltuna mielivaltainen. Sillä ei ole merkitystä maan ja maanpäällisen kannalta. Sitä aikaa ei ole enää eikä historiaa, jos aika on mitattavissa historiana.
Maapallolla oli elämää. Se on organismien elämää ilmakehän ja vesikehän oloissa. Siinä on eliöillä käytössä joko keuhkot tai kidukset, joilla eliö kerää sisällään tapahtuvaan tarvittavaan kierrätykseen polttoainetta, joka pitää yksittäiset solut toiminnassa. Eliöillä on myös elämiseen välttämätön suoli, jolla eliö suodattaa keräämänsä energian elimistölle sopivaan käyttömuotoon ja aivot ulokkeineen ja etäispisteineen, jotka säätelevät eliön elämää. Aivot merkitsevät monen muun asian ohessa myös tietoisuutta ja ymmärrystä. Elämä on mahdollinen, koska Maa -planeetan etäisyys Auringosta, järjestelmämme keskuksesta, joka toimii keskustähtenä ja lämmön- ja energianlähteenä, on sopiva elämän syntymiseen ja sopivan edellytyksen luovat myös maan pyörimisliike, sen nykyinen nopeus ja maan rataliike Aurinko -tähden ympäri ja se, että tämä kiertorata on sillä lailla elliptinen kuin se on.
Jos maapallon rata auringon ympäri poikkeaisi merkittävästi suuntaan tai toiseen, elämän edellytykset olisivat heijastusvaikutuksena erilaiset. Samoin jos maapallon keskietäisyys auringosta olisi merkittävästi isompi tai pienempi ja maan oma pyörimisnopeus poikkeaisi reilusti nykyisestä, nämä muuttujat aiheuttaisivat luonnollisesti erilaisia seuraamuksia maan pinnalle kehittyneeseen elämään.
Maapallolla on historiana takanaan asteroidipommituksia ja tähtitieteellisessä katsannossa asioita tarkastellen on mahdollista, että maa säilyy tulevan törmäyksen jälkeen. Se voi hajota pirstaleiksi ja kokoontua aikaa myöten jälleen yhdeksi. Jos sattumat yhdistyvät sopivasti uudella Maa -planeetalla voi syntyä toinen elämä, mutta ihmisen elämänkaaren puitteissa ihmisen itsensä on vaikea hahmottaa näin pitkiä aikarakenteita ja -janoja.
Ääni käheytyi ja särkyi. Ei pitäisi leikkiä sillä, vaan puhua vain kaikkein välttämättömin.
Etsin keittiön kaapista ja löysin yllättäen rasian Eucalyptus-pastilleja. Aloittamaton rasia muovikelmussa. En muistanut, että olisin ostanut niitä tai milloin olin ostanut viimeksi? En kuulu Eucalyptus -faneihin.
Tottumatta jatkuva puhuminen ääneen käy kurkulle. Seuraava kehitettävä tekniikkaguruille, listaan: Hommatkaa sellainen kone, joka ottaa viestin suoraan aivoista.
Millainen se mahtaa olla? Ottaisiko aivot kokonaan pöydälle, hankkisi aivorunkojatkon, jotta aivot olisivat liikuteltavissa näppärästi vaikka keittiön pöydälle ja hieroisi niitä siltä kohtaa, josta aivomassa kaipaa eniten virkistystä. Siinä voisi poistaa samalla homeiset tai muuten pilalliset kohdat, ottaa vereksiä varaosia ja kyhätä entistä ehompaa koneistoa.
Tajusin, että keijut ovat tuoneet minulle pastilleja. Pastillikeiju on käynyt hyväntahtoisesti vierailulla, minun oma kotikeijuni, Siskoveikon ja minun yhteinen kotikeiju. Olen perinyt sen muun ohessa Siskoveikon jäämistöstä.
Tuli mieleen vilkaista kännykkää. Minulle oli soitettu, ei soitettu, vaan olin saanut ääniviestin.
Kake: ”Kiitos numerostasi. Hauskaa päivänjatkoa sinulle.”
”Kiitos viestistä”, vastasin. ”Työhaluja sinne yöhön ja aamuun. Laitatko viimeisenä soimaan jonkin hautajaismarssin tai -viisun?”
Meni hetki. En katsonut, milloin olin saanut Kaken alkuperäisen viestin, joten en tiennyt mikä aikaero oli sen ja oman vastaukseni välillä? Ne eivät olleet ajallisesti peräkkäin. Tai olivat, mutta eivät perstuntumassa. Eli en olettanut, että Kake olisi odottamassa välttämättä känny valmiina händyssä ja lausumassa tai takomassa näppäimistöllä vastausviestin saman tien.
Odotin. En katsonut kelloa, mutta sanoisin, että minuutin tai kaksi.
Kake kirjoitti: ”Kiitos. En voi puhua äänitysstudion suorassa lähetyksessä. En usko, että noudatan kehoitusta. Hei taas.”
”Hei taas”, vastasin. ”Mökö. Yritin olla leikkisä. Minä yritän niin paljon.”
Odotin taas jotain kaksi minuuttia. En hätäillyt enkä kiirehtinyt, vaikka täystuho laukkasi kaiken aikaa, joka sekunti, hirveää vauhtia kohti ja oli hetki hetkeltä lähempänä.
”Ymmärsin”, Kake kirjoitti. ”Sulla on kiva huumori. Sääli, jos ei nähdä.”
Kiva huumori, ajattelin. Olisin kuullut ehkä mieluummin hieman toisenlaisen huomautuksen.
”Sääli”, vastasin. ”Vointeja.”
Sain saman takaisin: ”Vointeja. Sääli niin sääli.”
”Sääli sua.”
”Sääli.”
Jäin odottamaan, kuulolle. Katsoin ulos ikkunasta. Parhaillaan ei satanut, mutta taivas oli yhä pilvessä.
”Soittelen huomenna, kun pääsen töistä”, Kake tiedotti seuraavan.
”Mene nukkumaan”, kehotin.
Raukka parka, ajattelin. Nääntynyt.
”Nyt en usko niin”, Kake vastasi. ”Palaan kahdentoista tunnin päästä.”
”Palaa.”
”Hei. Hyvää iltaa ja yötä.”
”Samoin.”
Koska löysin Siskoveikko Suomen vuosikymmenen päiväkirjan tyngän, kesken jääneen yrityksen päiväkirjaseurannaksi ja tulostin sen, tulin lukeneeksi sen samalla tässä yhteydessä kahteen ja osin kolmeen kertaan ja viimeisellä kerralla ääneen.
Tiettyjä historiaan liittyviä asioita Siskoveikon tekstistä on jäänyt vaivaamaan päätä. Vaiva ei ole vakava, vaan lievää, luokkaa ihmetys ja uteliaisuus.
Yksi tällainen ihmetyksen kohde oli brexit. Tarkoittiko Siskoveikko Britannian eroa Euroopan unionista? Oletan näin. Kahdeksan vuotta sitten asiayhteys oli taatusti selvä, uskon ja oli yhtä selvää, että asianosaiset ja myös -osattomat olivat kiihtyneitä aiheesta, mutta tällä hetkellä suuresta yhteenliittymästä, joka tunnettiin Euroopan unionin nimellä, on jäljellä pelkkä maininta historiankirjoissa. Entä jouduttiko brexit Euroopan unionin hajoamista? Mitkä kaikki tekijät aiheuttivat ja veivät siihen? Eurooppa osoittautui liian monikansaiseksi pysyäkseen yhdessä ja koossa. Eurooppa on kulttuurisesti erilaisten kansanryhmien ja toistensa kieliä ymmärtämättömien populaatioiden yhteenliittymä. Tai se yritti sitä, olla yhtenäinen alue, hallinnoltaan ja taloudeltaan samaa pyrkimystä ajava, mutta tavoite oli liian kunnianhimoinen, jotta se olisi voinut onnistua.
Olipa vain hienosti sanottu. Luin edellisen kappaleen tuoreeltaan. En nähnyt suoranaisia kirjoitusvirheitä. En tiedä tekeekö tämä masiina sellaisia virheitä? En usko. Ehkä se korjaa vaivihkaa myös minun artikulointiani, jos sanon jotain vikaan tai nielen sanojen loppuja kuulumattomiin?
>>>jatkuu>>>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti