Viikko sitten aloin uuden proosatekstin. En tiedä mihin asti se kestää, joten nimeän sen pelkällä kirjaimella – P. Olen naputellut sitä kymmenen sivua ja seurannut tavallaan sivusta kirjoittavaa itseäni, jotta en eksyisi aiheesta, jotta en juuttuisi johonkin kohtaan ja jotta en palaisi takaisin jo ohitettuun enkä selittelisi, vaan antaisin kymen virrata. Roberto Bolanon teksti on sellaista, joka on enemmän mielessäni kuin Claude Simonin ajelehtiva tyyli. Luin Fay Weldonia, kun sain tämän uuden idean, hänen ansiostaanko ja koska olin odottanut oikeaa hetkeä lainatakseni Bolanon Kesyttömät etsivät, kirjan 2666 luin talvella vai oliko se viime syksyä, menin heti ensimmäisenä arkipäivänä, viikon alussa, maanantaina, kirjaston sivuille ja varasin kirjan. Hain sen toissapäivänä ja kahdessa päivässä olen lukenut kaksisataaneljäkymmentä sivua, kolmasosan kirjasta. Se on kuin 2666 -outoromaanin harjoitustyö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti