Terveisiä Taavetista

    

Taivaalla erottui halo eilen aamupuolella Vallitien yllä, kun palasimme kaupalta. Viime yön ulkolämpötila on pysynyt ilmeisesti plussan puolella ja äsken, aamuviiden jälkeen talon lämpömittari näytti puoltatoista astetta. Kevättä kohti. Jos muistan oikein, iltapäivälehtien lööpit tiesivät jo helmikuussa, että tiedossa on aikainen ja lämmin kevät. Luin eilen vain muutaman sivun Marcel Proustin suurromaania Kadonnutta aikaa etsimässä. Muistan osin tekstiä, sillä siitä on vierähtänyt vain kaksi vuotta, kun luin sen aikaisemmin. Ei kyllästytä vielä. Helena on puolivälissä Ellroyn Amerikan tabloidi -romaania. Stephen Kingin Musta torni -päätösosaa samannimisestä sarjasta olemme lukeneet ääneen kuusisataa sivua. Arvioin, että meillä menee kirjan lopun parissa rattoisasti viikon päivät. Mustasta tornista muistan vähemmän kuin Proustin muisteloista, mutta tutustuin siihen ensimmäisen kerran viisi vuotta sitten. Siinä ajassa unohtuu paljon ja tässä välillä olen ja olemme ehtineet lukea lukuisia muitakin kirjoja.

Terveisiä Taavetista

    

Olemme katsoneet kahtena iltana televisiosta Mestarien liigan jalkapalloa. Hyviä pelejä ja valiopelaajia. Toissaillan pelissä kotijoukkueen kannattajat heittivät rojua kentälle vastapuolen pelaajien päälle, urheiluhenkisesti ja eilen illalla taasen katsomon ja kentän välissä näkyi olevan verkko suojaamassa pelaajaesiintyjiä. Urheiluhenki? Mitä ihmettä se on? Muuttunut käsite, luulisin. Luumäen Lehti tuli. Etusivulla näkyy lukevan, että kunta varaa miljoonan parannettaviin tietoliikenneyhteyksiin. Taavetti, Jurvala ja Niemelä on mainittu kohteina. Lukijaviesteissä yksi perää lähiliikenneyhteyttä Imatran ja Kouvolan välille, kun toinen raide on valmiina. Oikein. Se luulisi olevan itsestäänselvyys. Taavetin ja Jurvalan kohdalle voisi viritellä ja ennakoida jo laitureita matkustajaliikenteeseen. Eilen luimme jälleen kahden tunnin ajan Stephen Kingin Mustaa tornia. Siitä ei voi oikein puhua ilman vakavia juonipaljastuksia. Helena lukee Ellroyn Alamaailma -trilogian ensimmäistä osaa Amerikan tabloidi. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin maailmassa päähenkilö tekee matkaa pienessä paikallisjunassa kadonneessa maailmassa ja ajassa. Pieni ”sisärengas” on menossa Verdurinien keskiviikkotapaamiseen näiden kesäkaudeksi vuokraamaan linnaan. Lukija pääsee ylhäiseen seuraan.

Terveisiä Taavetista

    

Eilen satoi Luumäen Taavetissa lunta, räntää, vettä, tihkua ja tuuli. Aamuyöstä johonkin aikaan kuulin, kun auraustraktori ajoi Vallitietä pitkin. Keskiviikkoaamu valkenee pilvisenä, mutta idän taivaalla päivä kajastaa pilviverhon läpi. Eilen luimme Stephen Kingin Musta torni -tarinan viimeisessä osassa kirjailijan liikenneonnettomuudesta tai lähinnä siitä kuinka fiktiiviset henkilöhahmot yrittivät estää tapahtuman. Se jäi vaiheeseen. King käyttää elämäntapahtumiaan tarinoidensa käyteaineena. Helena aloitti James Ellroyn kirjan Amerikan tabloidi. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin osassa Sodoma ja Gomorra I-II päähenkilö on mustasukkainen. Senaikainen ranskalainen, paremman väestönosan mies on läpeensä sovinistinen. Päähenkilö pitää ilmeisesti luonnollisena sitä, että hän saa nauttia kaikkien nuorten ja kauniiden naisten suosiosta samaan aikaan , kun hänen valittunsa ei saa käydä tansseissa ja illanvietoissa eikä edes vilkuilla ympärilleen sillä silmällä. Vai antaako Proust tahallaan tällaisen ja kärjistetymmän kuvan luodakseen särmää teokseensa? Faktaa, että se on fiktiota, mutta mikä on fiktion fakta?

Terveisiä Taavetista

    

Toissapäivänä, sunnuntaina otetussa kännykkäkuvassa näkyy paljonko lunta on Luumäen Taavetissa kerrostalomme pihalla. Eilen lunta satoi lisää ja tänään on tulossa myös. Pehmentääkö uusi, märkä lumi hankien kovia pintoja? Helena lukee Simenonin dekkaria Maigret lomailee. Stephen Kingin Musta torni -tarinan päätösosa on siinä vaiheessa, että en voi puhua mitä juonessa on menossa parhaillaan. Olemme lukeneet sitä melkein viisisataa sivua ja vajaa viisisataa on edessä. Marcel Proust kirjoittaa romaanissaan Kadonnutta aikaa etsimässä minä -muodossa enimmäkseen, mutta siirtyy joustavasti kuvailemaan ja kertomaan myös muiden henkilöiden ajatuksia ja mielenliikkeitä. Proust tarkkailee, on kulttuurihenkilön ja tulevan kirjailijan maineessa, mutta potee astmaa ja heikkohermoisuutta, luulee ja luulottelee asioita, jotka voi käsittää monin eri tavoin. Hänen lähipiirinsä odottaa hänen ryhtyvän töihin, aloittavan romaaninsa, mutta Marcel siirtää aloitushetkeä jonnekin tulevaan, vaikka tietää ajan kuluvan tiimalasissa. Sodoma ja Gomorra I-II -osassa päähenkilö on tullut Balbeciin terveyslomalle ja ensimmäiseksi hän muistaa, että ollessaan siellä ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten, hänellä oli tukena ja turvana isoäitinsä ja joka on ollut jo vuoden kuollut. Marcel asettaa isoäidin valokuvan yöpöydälleen, viruu sängyssä ja tuijottaa surullisissa muistoissa rakkaan henkilön kuvaa.

Terveisiä Taavetista

    

Eilen illalla kahdeksan maissa pilvet raottuivat sopivasti ja näimme kapean kuunsirpin lännen puolen taivaalla. Huomasimme, että ilmaiskanavalta tuli Barcelonan ja Sevillan välinen jalkapallo-ottelu ja katsoimme sen. Peli oli hyvää ja nautittavaa. Yksi maali, joka oli Pedrin taidonnäyte. Kello oli kymmenen minuuttia yli puolen yön, kun olin sulkemassa tuuletusikkunaa ja näin pikaisesti ketun livahtavan Vallitieltä vastapäisen rivitalon pensasaidan läpi ja jatkavan lumipenkkaa pitkin yön varjoihin. Ensimmäinen kerta, kun näin ketun Luumäen Taavetissa. Kello on parhaillaan kuusi aamulla ja alkoi sataa isoja lumihiutaleita. Talvi palaa. Helena sai luettua Roto -käsikirjoitukseni, joka on tulevaisuusfiktio. Hän piti siitä, mutta harmitteli ainakin yhtä lopussa kuollutta henkilöhahmoa. Helena luki loppuun myös yhden oikean kirjan, Patricia Cornwellin Kvantin. Stephen Kingin Musta torni -sarjan viimeinen osa on meiltä puolessa välissä. Rolandin ka-tet onnistui taistelussa Murtajia vastaan, jotka tekivät orjina työtä katkaistakseen Tornia ja maailmoja pystyssä pitävät säteet ja joista enää kaksi on kunnossa. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin seitsemännessä osassa Sodoma ja Gomorra I-II päähenkilö palaa Guermantesin ruhtinattaren pidoista puolilta öin ja odottaa tapaavansa Albertine -ystävänsä, mutta neitoa ei näy ja mustasukkaiset ajatukset hiipivät nuorukaisen mieleen.

Terveisiä Taavetista

   

Luumäen Taavetissa näimme eilen päivälenkillä hiihtäjän suksenjälkiä hankikannon päälle sataneella puuterilumella ja auringossa sulanutta jäätaidetta tienpenkoilla. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin osassa Sodoma ja Gomorra I-II on menossa pitkä jakso Guermantesin ruhtinattaren illalliskutsuilla. Se on kolmas seurapiiritapahtuma, jota Proust kuvaa romaanissaan. Kadonneen ajan ensimmäisissä osissa kerrotaan Verdurinien salongista, jotka Verdurinit ovat ei-aatelisia, mutta rikkaita. Silloin Proust seurailee siellä Swannia. Toinen seurapiiri, jossa nuori, aloitteleva kirjailija ottaa ensimmäisiä askeliaan, on Guermantesin herttuattaren vastaanotto ja nyt, aikuistuneempana, mutta yhä nuorena miesvieraana hän on kutsuttuna Guermantesin ruhtinattaren aatelislinnaan tai -taloon. Dreyfusin tapaus jakaa Ranskan kansaa ja juutalaisvastaisuus on lisääntymässä. Helena nauttii Cornwellin Kvantista. Stephen Kingin Mustan tornin päätösosassa revolverimiesnelikko, Oi -mäyriäinen ja heidän liittolaisensa Murtajien joukosta valmistautuvat iskemään verisesti Murtajia vastaan, jotka ovat työssä heikentämässä Sädettä, viimeistä kahta sädettä, jotka pitävät enää pystyssä Mustaa tornia ja kaikkia maailmoja.

 

Terveisiä Taavetista

   

Kolmetoista astetta pakkasta Luumäen Taavetissa. Lähipäivien sääennuste lupaa kylmää edelleen ja lumisadetta. Ilmatieteen laitos välittää säätietoja. Ajattelen miten kätevää olisi, jos olisi Reaalitalouden laitos, josta voisi katsoa talouden tulevaisuuden näkymiä? Ai, sori, sehän näkyy riippumattomissa tiedotusvälineissä. Eilen luimme Stephen Kingin Musta torni -fiktion päätösosassa viidenkymmenen sivun mitalta, kuinka Rolandin ka-tet kuunteli luolan suojissa magnetofoninauhoja, joissa yksi Murtaja tilitti omaa elämäntietään ja kuinka hämähäkki-otus kuunteli myös luolan ulkopuolen pimeydessä. Helena varasi heili-kirjastosta Ellroyn Amerikan tabloidi -kirjan, sarjan ensimmäisen. Hän aikoo lukea sen ensin ja selata sitten tarpeen mukaan kesken jättämäänsä Verirahat -opusta, sarjan kakkososaa, siltä osin kuin hän on ehtinyt lukea sen ja jatkaa loppuun. Luumäen Pääkirjastossa odottaa hyllyssä lainattavissa sarjan kolmas osa, Levoton veri. Välilukemisiksi Helena otti vasta lahjaksi saamansa Cornwellin dekkarin Kvantti, joka avaa uuden Cornwell -sarjan. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -suurromaanin neljännessä, suomalaisittain seitsemännessä osassa Sodoma ja Gomorra I-II päähenkilö todisti ensin piilosta homomiesten kohtaamisen ja meni sen jälkeen Guermantesin ruhtinattaren kutsuille ja joka ruhtinaspari ovat siis eri henkilöitä kuin herttuapari. Päähenkilö on lievässä tai isommassa paniikissa, koska ei tiedä, onko hän saanut oikeasti kutsun vai onko tämä pilaa? Jos jälkimmäistä, ajetaanko hänet häpeällisesti tiehensä?