Toissapäivänä, sunnuntaina otetussa kännykkäkuvassa näkyy paljonko lunta on Luumäen Taavetissa kerrostalomme pihalla. Eilen lunta satoi lisää ja tänään on tulossa myös. Pehmentääkö uusi, märkä lumi hankien kovia pintoja? Helena lukee Simenonin dekkaria Maigret lomailee. Stephen Kingin Musta torni -tarinan päätösosa on siinä vaiheessa, että en voi puhua mitä juonessa on menossa parhaillaan. Olemme lukeneet sitä melkein viisisataa sivua ja vajaa viisisataa on edessä. Marcel Proust kirjoittaa romaanissaan Kadonnutta aikaa etsimässä minä -muodossa enimmäkseen, mutta siirtyy joustavasti kuvailemaan ja kertomaan myös muiden henkilöiden ajatuksia ja mielenliikkeitä. Proust tarkkailee, on kulttuurihenkilön ja tulevan kirjailijan maineessa, mutta potee astmaa ja heikkohermoisuutta, luulee ja luulottelee asioita, jotka voi käsittää monin eri tavoin. Hänen lähipiirinsä odottaa hänen ryhtyvän töihin, aloittavan romaaninsa, mutta Marcel siirtää aloitushetkeä jonnekin tulevaan, vaikka tietää ajan kuluvan tiimalasissa. Sodoma ja Gomorra I-II -osassa päähenkilö on tullut Balbeciin terveyslomalle ja ensimmäiseksi hän muistaa, että ollessaan siellä ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten, hänellä oli tukena ja turvana isoäitinsä ja joka on ollut jo vuoden kuollut. Marcel asettaa isoäidin valokuvan yöpöydälleen, viruu sängyssä ja tuijottaa surullisissa muistoissa rakkaan henkilön kuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti