Eilen satoi Luumäen Taavetissa lunta, räntää, vettä, tihkua ja tuuli. Aamuyöstä johonkin aikaan kuulin, kun auraustraktori ajoi Vallitietä pitkin. Keskiviikkoaamu valkenee pilvisenä, mutta idän taivaalla päivä kajastaa pilviverhon läpi. Eilen luimme Stephen Kingin Musta torni -tarinan viimeisessä osassa kirjailijan liikenneonnettomuudesta tai lähinnä siitä kuinka fiktiiviset henkilöhahmot yrittivät estää tapahtuman. Se jäi vaiheeseen. King käyttää elämäntapahtumiaan tarinoidensa käyteaineena. Helena aloitti James Ellroyn kirjan Amerikan tabloidi. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin osassa Sodoma ja Gomorra I-II päähenkilö on mustasukkainen. Senaikainen ranskalainen, paremman väestönosan mies on läpeensä sovinistinen. Päähenkilö pitää ilmeisesti luonnollisena sitä, että hän saa nauttia kaikkien nuorten ja kauniiden naisten suosiosta samaan aikaan , kun hänen valittunsa ei saa käydä tansseissa ja illanvietoissa eikä edes vilkuilla ympärilleen sillä silmällä. Vai antaako Proust tahallaan tällaisen ja kärjistetymmän kuvan luodakseen särmää teokseensa? Faktaa, että se on fiktiota, mutta mikä on fiktion fakta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti