Terveisiä Taavetista

    

Pääsiäinen kuluu lopuilleen. Aamulla viiden aikaan talon mittari näytti nollaa. Aamu sarastaa valoisana. Eilen katsoimme illalla myöhään jalkapalloa: Sevilla meni kaksi nolla johtoon, mutta Real Madrid tuli toisella puoliajalla tasoihin ja teki vielä voittomaalin. Luin ääneen McCarthyn Rajatrilogian ykkösosaa Kaikki kauniit hevoset, jossa nuorukaiset ovat pulassa ellei jopa pahemmassa. Tietenkin päähenkilö kysyy heidän hevosistaan, mutta ne eivät kuulemma ole nyt pääasia. Luin tämän kirjan viime vuonna, joten tiedän aika hyvin, miten se etenee, mutta Helenalla on toisin. Ellroyn Levoton veri on hänellä yhä luvussa. Eilen luin vaihteeksi Wallacen Pale Kingiä. En käytä sanakirjaa. Joukossa on aina sanoja, joita en ymmärrä, mutta enhän ymmärrä kaikkea muutenkaan. Viime ajat olen ahkeroinut aamupäivärupeamia yhden novellin parissa, kirjoituskilpailu ja eilen pääsin tekstin loppuun ja luin sen päiväkävelyn jälkeen. Kohta otan sen taas auki ja luen läpi. Miltä näyttää? Miten on? Tekstin palauttamisella ei ole kiire, voin antaa sen odottaa, mutta haluan silti, että minulla olisi jotain kunnollista varalla pöytälaatikossa h-hetkeä varten. Roto -käsikirjoitus on ollut viikon maailmalla ja yksi kustantaja antoi jo kielteisen palautteen. Luulen, että aihe on väärä. Niin aina.

Terveisiä Taavetista

    

Eilen kuvasimme ensimmäiset kukkivat leskenlehdet tienpenkassa Luumäen Taavetissa. Nokkosperhosia oli myös. Miten ovat pärjänneet viime yön? Nyt aamulla lämpötila on laskenut kuuteen ja puoleen pakkasasteeseen. Eilen illalla katsoimme Tarantinon Kill Bill kakkosen ja menimme sen jälkeen yöllä puolen kahdentoista aikaan pihalle ihailemaan täysikuuta. McCarthyn Kaikki kauniit hevoset on melkein puolivälissä. Hevoset ja fiktiivisen Meksikon maisemat kulkevat päässä. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin kahdeksannessa osassa Vanki päähenkilö kärsii mustasukkaisuudesta ja piilottelee nuorta naista asunnossaan eli vanhempiensa kotona. Vanhemmat ovat muualla, mutta tietoisia asiasta ja vanha palvelija Francoise on luonnollisesti myös perillä nuoren herran mielettömyydestä ja ties vaikka puoli Pariisia. Wallacen Pale Kingiä olen lukenut noin kaksikymmentä sivua. Se on vasta hahmottumassa. Annan Wallacen taluttaa itseäni. Helenalla on menossa Ellroyn Levoton veri ja Musta Dahlia odottaa vuoroaan sen alla. Fiktiokylpyä Amerikan väkivaltaisesta lähihistoriasta, jossa vilahtelevat uutisista tutut kasvot.

Terveisiä Taavetista

    

Lankalauantai. Hyviä lankoja kaikille kutojille. Aamu valkenee pilvettömänä Luumäen Taavetissa. Talon mittari näytti miinus neljää viiden jälkeen. Kuu on näkymättömissä talon takana. Eilen muistelin dokumenttiohjelmaa Peter Greenawaystä. Hän lukee kirjan päivässä, kirjoitettua historiaa, joka on hauskoja tulkintoja. Koska noloja mokia ja kömmähdyksiä tapahtuu, mutta eihän sentään nykyaikana. Eilen luin ääneen eteenpäin McCarthyn seikkailukirjaa, kun nuoret karkulaiset tunkeutuvat syvälle Meksikoon. He tekevät nurinkurisen tempauksen ja saavat osakseen ihmetteleviä silmäyksiä. Kuka muka haikailee Meksikoon? Luin eilen Wallacen Pale Kingiä ja aloitin Proustin Vangin. Rinnakkaisluentaa. Päähenkilö vierailee Guermantesin herttuattaren luona ja kyselee tältä vaatetus- ja muotivinkkejä osatakseen lahjoittaa omalle kullalleen eli henkisesti kahlehtimalleen vangille hienoja ja ylellisiä vaateparsia. Niin huomaavainen nuori mies. Helena lukee yhä Ellroyn Levotonta verta, jossa ei kuulemma hienostella, mutta kieroillaan, valehdellaan ja tapetaan. Kuka ansaitsee kuolla ja kuka ei. Ura ja menestys ammutaan auki aseilla. Sitä tapahtuu siellä ja täällä. Aseet puhuvat, vaikka sitten omalla kielellään.

Terveisiä Taavetista

    

Pitkänperjantain aamu Luumäen Taavetissa. Viime yönä lämpötila on pysynyt ilmeisesti plussan puolella. Eilen sulivat viimeiset lumet tien toisella puolella olevan rivitalon meille päin antavalta katonlappeelta. Lokit ovat palanneet. Eilen päiväkävelyllä näimme västäräkin piharakennuksen katonharjalla Ukkopekankaarella. Kuvasin mennävuotisia pajun- ja koivunlehtiä likaisessa lumipenkassa. Joukolantielle päästyä rivitalon pihassa tuttu, rapakivinen hieho lepäsi lumessa laitumella. Luin eilen viimeiset sivut Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin seitsemännestä osasta Sodoma ja Gomorra I-II. Se on viimeinen, jonka Proust sai valmiiksi ennen kuolemaansa. Kirjailijan veli toimitti loput kolme osaa. Otin valmiiksi esiin kahdeksannen Vanki -nimisen osan, mutta aloitin sen sijaan David Foster Wallacen kesken jääneen teoksen The Pale King, jonka sain lahjaksi. Olen lukenut siitä ensimmäiset kymmenen sivua. En tiedä mitä se tarjoaa. Helenalla on kesken James Ellroyn Levoton veri. Minä en ole lukenut Ellroyn Alamaailma -trilogiaa. Aloin lukea ääneen Cormac McGarthyn kirjaa Kaikki kauniit hevoset. Luin sen viime vuonna ja koko Raja -trilogian, mutta aion lukea tällä kertaa vain tämän ensimmäisen osan. Toisessa osassa puoli kirjaa on upeaa kuvausta, päähahmona susi, mutta se päättyy ikävästi ja masentavasti eikä kirja ole enää sen jälkeen entisensä. Kolmas Raja -trilogian osa on romanttista jäähdyttelyä, joka ei innosta lukemaan sitä uudestaan.

Terveisiä Taavetista ja Lappeenrannasta

   

Tänään on kiirastorstai. Hiljennymme pääsiäisen viettoon. Sillä mielellä millä kukin sen tekee. Eilen reissasin taas asioilla Lappeenrannassa. Paluumatkalla bussinkuljettaja laittoi radiota kovemmalle, kun sieltä tuli uutisia. Kuulin ja kuuntelin sen verran, että tajusin Mustan tornin murtajien päässeen niskan päälle. Eilen heitimme jäähyväiset Stephen Kingin Tornille, josta jätin lukematta tietoisesti Mejisiin sijoittuvat muistelukset Velho -kirjassa ja kokonaan jälkeenpäin lisätyn osan Tuulen avain. Muutin tänä lukuaikana, joka alkoi talvella, tammikuun lopulla ja päättyi näin kevään korvalla, muutin mieltä siltä osin, että merkkaan Mustan tornin yhdeksi kirjaksi. Se on 21. tänä vuonna lukemani kirja ja toinen ääneen. King kirjoitti tarinan viimeisen osan jälkeen päiväykset 19.6.1970 – 7.4.2004. Kirjailija eli teoksensa mukana yli kolmekymmentä vuotta, kaikkien muiden kirjojen ohella. Olen hyvilläni, että päätin lukea sen viimein viisi vuotta sitten ja yhtä mielissäni, että lahjoitin tälle tarinalle kolmen kuukauden ajalta muutaman iltapäivätunnin joka päivä. Roland kuuntelee ruusua ja siitä on hyvä ottaa mallia.

 

Terveisiä Taavetista

    

Mordred on henkilöhahmo Stephen Kingin Musta torni -tarinassa. Mordred on sekä Purppurakuninkaan että Rolandin poika, joka pystyy muuttumaan hämähäkiksi ja jolla on hirveä nälkä, koska se kasvaa niin nopeasti. Löysin yli kymmenen vuotta sitten Mannerheimintieltä Helsingistä meille romumetallista askarrellun hämähäkin. Eilen illalla katsoimme jalkapalloa, Mestarien liigan puolivälieräottelun, jossa Bayern München ja Villareal pelasivat tasan ja jälkimmäinen selviytyi neljän parhaan joukkoon. Illan toisessa ottelussa Chelsea tasoitti otteluparin Real Madridia vastaan, oli jo voittamassa sen, kun espanjalaisjoukkue nousi rinnalle ja voitti vastustajansa jatkoajalla. Hyvä suoritus Chelsean pelaajilta, kun tietää miten sekava tilanne seurassa on. Politiikkaa ei pitäisi sotkea urheiluun. Päinvastoin urheilujärjestöjen ja -pomojen kuuluu suojella urheilijoita eikä antaa politiikkojen ja propaganda-agendojen omia omiin tarkoituksiinsa riippumatonta urheilua. Mihin puhdas urheiluaate katosi? Seuraavaksi kai kulttuuri valjastetaan samoin poliitikkojen palvelukseen? Ennen vanhaan sellaisen toiminnan nimi oli propagandaa. Onneksi on vanhoja kirjoja, joista voi ammentaa menneen maailman henkeä. Helena on lukemassa Ellroyn kirjaa Levoton veri, joka valottaa fiktiivisesti yhtä puolta lähihistoriasta ja minulla on yhä kesken Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä, joka tuo oman tuulahduksensa yli sadan vuoden takaa.

Terveisiä Taavetista

     

Eilen oli Luumäen Taavetissa keväinen sää. Aamupakkasen jälkeen päivällä lämpötila kipusi yli kymmenen asteen. Iltamyöhällä katsoimme pitkästä aikaa Tarantinon elokuvan Kill Bill ykkösen. Taitaa olla neljäs kerta, kun näimme sen. Helena on lukenut nyt James Ellroyn Alamaailma -trilogian sekä ensimmäisen että toisen osan ja aloitti kolmatta osaa, Levoton veri. Stephen King on keksinyt uudissanoja Musta torni -sarjaansa. Ka on sama kuin kohtalo Rolandin muinaismaailman mukaan. Tuli tässä eräänä päivänä mieleen, että onko kirjailija tutustunut vanhoihin suomalaisiin elokuviin taikka kirjoihin, joissa saatetaan replikoida: ”Kah, enpä tiiä.” Toisaalta en ole lukenut Dark Toweria alkuperäisenä eli en tiedä, mitä suomeksi käännetty ka on in English? Marcel Proust oli uraauurtava kirjailija teoksellaan Kadonnutta aikaa etsimässä. Marcel ei selittele, että hänen päähenkilönsä on fiktiivinen henkilö, hän antaa lukijan samaistaa itsensä ja päähenkilön, mutta sekoittaa silti mielensä mukaan ja iloisesti faktan ja sepitetyn. Sepite tuntuu todelta. Aikamoinen rohkeudenosoitus sekin, että ottaa aiheeksi seurapiirien karkeloinnin, siteeraa ja sepittää ihmisten rupattelua ja lemmenkipeiden juonitteluja ja saa lopputulokseksi nautittavan lukukokemuksen. Esimerkiksi päähenkilön sairaalloinen mustasukkaisuus on niin liioiteltua, että se menee kliseeksi. Oletan, että Marcel Proust olisi hykerrellyt huvittuneena saatuaan minut inhoamaan päähenkilön tiettyjä luonteenpiirteitä ja tavatonta lapsellisuutta, josta tämä ei tunnu kasvavan ohi.