Tänään on kiirastorstai. Hiljennymme pääsiäisen viettoon. Sillä mielellä millä kukin sen tekee. Eilen reissasin taas asioilla Lappeenrannassa. Paluumatkalla bussinkuljettaja laittoi radiota kovemmalle, kun sieltä tuli uutisia. Kuulin ja kuuntelin sen verran, että tajusin Mustan tornin murtajien päässeen niskan päälle. Eilen heitimme jäähyväiset Stephen Kingin Tornille, josta jätin lukematta tietoisesti Mejisiin sijoittuvat muistelukset Velho -kirjassa ja kokonaan jälkeenpäin lisätyn osan Tuulen avain. Muutin tänä lukuaikana, joka alkoi talvella, tammikuun lopulla ja päättyi näin kevään korvalla, muutin mieltä siltä osin, että merkkaan Mustan tornin yhdeksi kirjaksi. Se on 21. tänä vuonna lukemani kirja ja toinen ääneen. King kirjoitti tarinan viimeisen osan jälkeen päiväykset 19.6.1970 – 7.4.2004. Kirjailija eli teoksensa mukana yli kolmekymmentä vuotta, kaikkien muiden kirjojen ohella. Olen hyvilläni, että päätin lukea sen viimein viisi vuotta sitten ja yhtä mielissäni, että lahjoitin tälle tarinalle kolmen kuukauden ajalta muutaman iltapäivätunnin joka päivä. Roland kuuntelee ruusua ja siitä on hyvä ottaa mallia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti