Terveisiä Taavetista

    

Tänään on kesäpäivänseisaus. Lämpötila viideltä aamulla Luumäen Taavetissa kuusi astetta. Ilmatieteen laitoksen ennusteessa kolmen päivän päästä on hellettä. Käsikirjoituksessani, jota työstän, on 142 sivua. Helena on lukenut nyt Doris Lessingin kirjan Parempien ihmisten lapsi ja aloitti Hyviin naimisiin. Olen kai maininnut, että hän on lukenut nämä kirjat ennen, osin kahteen kertaan. Minä luin eilen päivällä viimeiset sivut Hyviin naimisiin -teoksesta, jossa Martha Quest lähtee pois miehensä ja lapsensa luota alivuokralaishuoneeseen. Draamaa oli lopussa, aseella ja väkivallalla uhkailua ja yhteisö eli mukana ja osallistui kuin mikäkin huutokuoro. Mietin, että kun päähenkilö on Väkivallan lapset -sarjan alussa vanhempiensa luona, siellä heillä on palvelijoita ja työmiehiä ja joka tilanne muuttuu kun Martha muuttaa kaupunkiin ja menee töihin ja tapaa miehensä ja menee naimisiin, tulee raskaaksi ja jää yksin lapsen kanssa. Silloin, tässä uudessa vaiheessa, hän asuu itsekseen. Vasta kun mies palaa kotiutettuna sotatehtävistä ja palaa hoitamaan hallituksen virkaansa, he muuttavat isoon taloon ja jolloin Marthalla on useita palvelijoita komenneltavana, kokki, lapsenhoitaja, puutarhuri ja asioilla juokseva poika. Tällainen kolonialistinen, perinteinen elämäntyyli ei voinut miellyttää kriittistä Marthaa eikä se lisänä, että kuka vain puuttui hänen ja heidän asioihinsa, joten menee kuin annettuna, että tämä nainen pakenee. Väkivallan lapset -sarjan kolmannessa osassa, Myrskyn varjossa, jota ehdin lukea eilen sata sivua, Martha Quest on palannut entiseen työpaikkaansa asianajotoimiston sihteeritehtäviin ja liittyy Kommunistisen puolueen osastoon, joka on puoliksi kuin riitainen harrastelijakerho, mutta yhteiskunnallista tehtävää ja osallistumista on enemmän kuin mihin yksi ihminen ehtii ja repeää. Martha sairastuu. Eilen iltaviimeiseksi katsoimme yhden ranskalaisen elokuvan, joka on nimellisesti rikoselokuva, mutta enemmän draamaa. Sen jälkeen vietimme hetken parvekkeella kesäyön hiljaisuudessa. Kylä uinui.

Terveisiä Taavetista

    

Onko tänä kesänä poikkeuksellisen hyvät olosuhteet päivänkakkaroille ja muille kukille ja kasveille? Kasvullisuus rehottaa. Täyskesä siltä osin, vaikka helteitä ei ole ollut vielä. Luemme nyt molemmat Doris Lessingin romaanisarjaa Väkivallan lapset, Helena sen ensimmäistä osaa Parempien ihmisten lapsi ja minä olen lukenut kahtakymmentä sivua vaille sarjan toisen osan, Hyviin naimisiin. Martha Quest, kuvitteellinen päähenkilö on tyytymätön kaikkeen. Hänen ei olisi pitänyt mennä naimisiin eikä ainakaan tämän miehensä kanssa ja hänen ei olisi pitänyt tulla raskaaksi. Hänelle tulee mieleen sekin epäilys, että valehteliko lääkäri tarkoituksella tutkiessaan hänet ja sanoessaan, että hän ei ollut raskaana, jotta raskaus ehtisi niin pitkälle, ettei sitä voinut enää keskeyttää? Martha ei luota juuri kehenkään. Hän tuntee itsensä petetyksi. Aviomies on ja viihtyy mieluummin kaverien kanssa ja lähti innolla valmistautumaan sotaan, on sillä tiellään vuoden ennen kuin palaa varsinaisten sotatoimien vasta alkaessa, vatsahaavan takia palveluksesta vapautettuna ja suuntaa ensimmäisenä vanhojen tuttujensa luo ja vasta sitten kotiin. Marthaa on patistettu joukolla mukaan kotirintaman naisten yhteisiin ponnisteluihin keräämään varoja sotajoukoille. Martha alkaa lukea uudelleen lehtiä ja on ymmällään siitä, että Neuvostoliitto, joka oli vuoden takainen vihollinen, on nyt liittolainen ja kommunisteille kerätään lahjoituksia yhtä lailla kuin englantilaisille. Mistä tämä takinkääntö? Tietenkin Martha kohtaa sopivan miehitysjoukkojen sotilaan ja rakastuu tähän. Hän päättää erota. Jännitys tiivistyy.

Terveisiä Taavetista

    

Sataa tihuuttaa Luumäen Taavetissa. Maisema on sateen liottama. Kuolema oopperassa oli Donna Leonin ensimmäinen dekkari ja jonka Helena luki toissapäivänä ei ensimmäistä kertaa. Kuolema vieraalla maalla on hänellä nyt kesken. Minä olen lukenut kolme neljäsosaa Doris Lessingin kirjaa Hyviin naimisiin. Jäin kesken hyvin hemingwaymäisen kohdan, jossa lentokone laskeutuu hiekkakentälle keskellä Afrikkaa ja sieltä autetaan ulos paaripotilaita ja muutama omin jaloin kulkeva mies, joista kahdella on mahahaava. Vihaisia ja katkeria miehiä, joilta ovat hermot pettäneet, mutta joka ei muuta sitä, että he käyttäytyvät aggressiivisesti ja uhkaavasti. He ovat raakkeja. Heidät passitetaan kotirintamalle. Vuoden leirityksen jälkeen he ovat saaneet ensikosketuksen viholliseen, sotaan ja sekosivat sotaneuroosiin. Se on heissä tulevana ja pysyvänä poltinmerkkinä. Lopetin lukemisen, kun aloimme katsoa Hemingway -dokumentin toista osaa. Lyhyttä proosaa kokeillut kirjoittaja siirtyy pitkään proosaan, saa aikaan mestarillisen esikoisromaanin Ja autinko nousee, syntyy kirjailija ja myöhemmin, kun Hemingwayn toinen romaani Jäähyväiset aseille tulee julki, hänestä tulee Amerikan eturivin kirjailija. Ensimmäinen avioliitto on takana ja alkaa toinen. Katsoimme ohjelman jälkeen Quentin Tarantinon tähdittämää dokkaria toisesta Sergiosta, spagettiwesternien ohjaajasta, josta minä en ollut kuullut ennen. Enkä niistä muista italialaisista ohjaajista ja kuvaajista ja näyttelijöistä, jotka ovat tuottaneet markkinoille italowestern -lajityyppiä.

Terveisiä Taavetista

    

Viisi astetta aamulla viiden aikaan Luumäen Taavetissa. Sääksikamerassa oli eräänä päivänä ilmoitus, että pesässä on kolme poikasta, kamera on huollettu ja kasvullisuutta poistettu. Maitohorsmat kasvoivat tätä ennen pitkinä hautovan linnun ja kameran välissä. Eilen oli mitä tavallisin arkiperjantai tai sillä poikkeuksella, että kesävieraat ovat saapuneet maalle. Haimme kirjastosta kaksi Luontokuvaaja -lehteä ja Helena itselleen yhden Donna Leonin viikonloppuviihteeksi. Minä naputtelin aamulla ja päivällä tarinaani, se on jatkumassa sivulla 134 ja myöhemmin luin Doris Lessingin kirjaa Hyviin naimisiin, joka on puolivälissä. Päähenkilö on synnyttänyt. Kirjailija kuvaa monenlaisia ja erisuuntaisia tunnetiloja, joiden vallassa mieli heittelehtii. Lähimmäisten ja tuttujen onnentoivotukset ja pyytämättömät neuvot ja ohjeet saavat ärtymään. Samalla nuoria miehiä lähtee Eurooppaan sotimaan, vaikka vielä ei ole selvillä ketä vastaan Englanti lähettää joukkonsa. Eilen illalla me katsoimme elokuvan, olikohan nimi Collateral tai sinnepäin, Tom Cruise päätähtenä. Tajusimme melkein heti, että olemme nähneet kuvan aiemmin, mutta muistimme sen olevan hyvä ja niin se oli. Sarjassa niitä elokuvia, joista ei tiedä eikä osaa arvata edeltä juonen käänteitä.

Terveisiä Taavetista

    

Luonnon maataidetta joutomaalla. Eilen kävellessämme mietin Doris Lessingin proosan vaikutuksessa hänen kirjailijantietään: Epäoikeudenmukaisuus ja epäasiallisuus saivat sorretussa asemassa olevan, ajattelevan yksilön raivoihinsa. Naiset, lapset, köyhät, kouluttamattomat ja epäonnistuneet ovat yhteiskunnan hierarkian pohjasakkaa, jonka sätkyttelyä ylimystö seuraa huvittuneena. Ei ihme, että tämän nähdessään ja itsekin kokiessaan nuoren Doris Lessingin mieli nousi vastustamattomasti kapinaan ja että vahva paine ajoi hänestä esiin sanavalmiin kirjailijan ja pani paljastamaan ja ottamaan kantaa ilmiselvään vääryyteen, jota mikään virnistely ei pysty peittämään. Hän sanoi sen, oli siitä hyötyä tai ei. Puhalsi tuuleen. Mietin sitä, että Lessingille kävi sattumalta niin, että poikkeuksellisen monet eri rodulliset ja sukupuoliset erottelut ja vastakkainasettelut osuivat räikeimmillään hänen tielleen ja silmiinsä ja loppuhuipennuksena vielä sota. Väkivallan lapset -teossarjan toisessa kirjassa Hyviin naimisiin maailmansota alkaa, mutta englantilaisten siirtokunnassa Afrikan mantereen sydämessä sotaan innokas, nuori sukupolvi odottaa enää tietoa ketä vastaan sotaa tullaan käymään. Sota sinänsä näyttää olevan siis itseisarvo. Pitäisikö itkeä vai nauraa? Saman voi kysyä myös nykyään. Helena lukee Donna Leonin varhaisdekkaria Kuolema oopperassa. Se on hänen lempparinsa. Eilen illalla sain palautteen yhdeltä kustantajalta, joka ei innostunut viimeisestä lähettämästäni käsikirjoituksesta. Se on kerännyt tähän mennessä neljä hylkyä.

Terveisiä Taavetista

   

Tänään Dublinissa vietetään Bloomin päivää, James Joycen Odysseuksen kuvitteellisen, juutalaisen päähenkilön kunniaksi. Odysseus on yhdenpäivänromaani ja tarkka päiväys mainitaan siinä uutisyhteydessä, että Suomen suuriruhtinaskunnassa kansalaisaktivisti Schauman ampui Bobrikovin tänä päivänä vuonna 1904. Bloom, yksi juutalainen lisää. Luin eilen loppuun Doris Lessingin kirjan Parempien ihmisten lapsi. Upeasti kirjoitettu, hersyvä ja tasapainoinen romaani, joka ei ollut mitään tyhjää sanahelinää. Loppupuolella kirjaa siinä annetaan tarkempia vuosilukuja: aikakausi on 1930-luvun loppu ja päähenkilö menee avioon kahdeksantoistavuotiaana 1939, kun sota oli jo alkanut Euroopassa ja on leviämässä ympäri maailman kuin syöpä. Ennen avioitumistaan päähenkilö menettää neitsyytensä juutalaisen miehen kanssa ja jota romanssia ja ylilyöntiä ympäröivä yhteisö ei hyväksy ja ryhtyy toimiin rikkoakseen tuon luonnottoman suhteen ja onnistuu siinä. Vain mustien kanssa muhiminen olisi ollut vielä kuohuttavampaa ja tuomittavampaa. Ja tietenkin vihollisen kanssa, kuka sitten minkäkin sopimuksen pohjalta milloinkin on vihollinen. Sodan edellytys on löytää ensin vihollinen ja valikoida sen jälkeen mieluummin voittava osapuoli.

 

Terveisiä Taavetista

   

Kesäkuu on puolivälissä. Luumäen Taavetissa sataa. Eilen kävellessämme totesimme kesän kukkaloiston lisääntyneen. Päivänkakkaroita oli kunniakujana Savitaipaleen suuntaan vievän kevyen liikenteen väylän kahden puolen ja pienet perhoset lensivät edellämme. Tienleikkauksen rinne oli sinisenään lupiineja. Eilen päättyivät toistaiseksi Nations Leaguen jalkapallo-ottelut. Katsoimme enimmäkseen Saksan ja Italian välistä ottelua ja välillä Bosnia-Hertsegovinan ja Suomen tilannetta. Suomen jalkapallohurjat tekivät kaksi maalia, mutta isäntämaa pani paremmaksi. Yllätyksenä Englanti hävisi toistamiseen Unkarille. Helena lukee dekkarin päivässä. Nyt hänellä on luvussa Donna Leonin Anteeksiannon houkutus. Doris Lessingin Väkivallan lapset -sarjan aloitusosa Parempien ihmisten lapsi on minulla yli puolen välin. Päähenkilö tekee hämmästyttäviä ja silmät avaavia huomioita: Upeassa kaupunkitalossa yhdessä eläkkeellä olevan miehensä ja aikuisen poikansa kanssa asuva tuttavarouva tunnustaa ja väittää olevansa köyhä, vaikka ei siltä näytä. Päähenkilö on elänyt oman tähänastisen lapsuutensa ja nuoruutensa mudasta ja lehmänlannasta tehdyssä olkikattoisessa, väliaikaiseksi tarkoitetussa rakennuksessa, joka on kymmenen kertaa kehnompi ja kurjempi asumus kuin tuttavarouva osaa kuvitellakaan. Ja silti heidän palveluksessaan elävät mustat alustalaiset kadehtivat isäntäväen bungalowin loistoa. Kaikki on niin suhteellista. Kolmessa viime aikoina lukemassani kirjassa on kaikissa otettu esiin juutalaiset, Proust Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanissaan, Umberto Eco Prahan kalmistossa, jonka tapahtuma-aika on 1800-luvun jälkipuoli ja nyt tässä Lessingin kirjassa ja jossa kuvataan sadan vuoden takaista maailmaa. Arvostamamme tiedotusvälineet muistuttivat näihin aikoihin, että juutalaisten pahoille aikomuksille on tehtävä jotain ennen kuin on myöhäistä. Puheet tehosivat. Eräs H otti varta vasten asiakseen juuria väärärotuiset kokonaan pois ja puhdistaa ihmiskunnan tai ainakin Euroopan.