Terveisiä Taavetista

    

Otin viikko sitten kännykkäkuvan kukintansa päättäneestä kangasvuokosta. Hei, hei, ensi keväänä taas. Tänään aamuviideltä talon mittari näytti kahdeksaatoista astetta. Eilen Suomen naisten jalkapallomaajoukkue otteli Japania vastaan. Yksi viisi -lukema ei välttämättä tyydyttänyt valmennusjohtoa. Teimme aamukävelyn heti teen jälkeen. Idästä henki vilvoittava tuuli. Pilviä taivaalla, jotka houkuttelivat kuvaamaan. Kaksi tukkirekkaa ajoi ohi. Helena on lukemassa Doris Lessingin kirjaa Kissoista. Minulla on menossa Lessingin Muutoksen aika. Päähenkilö yrittää välttää joutumasta tekemisiin poliittisten kiihkoilijoiden kanssa. Hän ei halua sitoutua näihin eikä mihinkään tehtävään. Samoin hän välttelee vaativia ihmissuhteita ja väärien ihmisten seuraa, mutta asiat menevät tahollaan omaa reittiään. Päähenkilö ottaa lyhytaikaisen yksityissihteerin tehtävän, on jättämässä sen, suostuu jatkamaan ensin joulunpyhien yli ja sen jälkeen vielä yhden projektin ja sitten – hänen työnantajansa veljen esimies joutuu syytteeseen maanpetoksesta, tuomitaan ja jolloin veli loikkaa Neuvostoliittoon, tämän vaimo tekee kaasulla itsemurhan ja pariskunnalta jää orpo, alle kouluikäinen poika. Martha, raamatullisesti nimensä mukaisesti, peruu lähtönsä ja suunnitelmansa. Häntä tarvitaan. Saa nähdä mitä kirjassa on seuraavaksi edessä? Jännitettä.

Terveisiä Taavetista

   

 

Peippo visersi antaumuksella eilen aamulla kesän kunniaksi Luumäen Taavetin Patteritiellä. Eilinen oli hellettä koko päivä ja tästä päivästä tulee kai samanlainen. Aamuviideltä talon mittarissa oli kuusitoista ja puoli astetta. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Katsoessani kalenteria, Almanakkaa, huomasin, että olen aloittanut tämän uusimman käsikirjoitukseni kaksi kuukautta sitten. Sivuja on karttunut 153. Eilen naputtelin sitä samalla lailla kuin muinakin päivinä. Helena luki loppuun auf Deutsch Simone Buchholzin dekkarin River Clyde ja aloitti Doris Lessingin Väkivallan lapset -sarjan neljännen osan, Lumous haihtuu. Minä aloin lukea saman sarjan viidettä ja viimeistä osaa, Muutoksen aika, joka on sarjan paksuin teos. En tiedä kirjoittiko kirjailija tämän sarjan niin pitkän ajanjakson aikana kuin ne on julkaistu, osa silloin tällöin muiden romaanien rinnalla, mutta minusta teksti muuttuu hieman kirja kirjalta, kun tekijän ammattitaito ja rutiini vahvistuvat. Pidän Lessingin kerronnasta. Afrikka jäi taakse, mutta ei jakautunut yhteiskunta. Sodanjälkeisessä Lontoossa asuvat rikkaat ja köyhät, mutta nämä ryhmät välttelevät toisiaan. Päähenkilö Martha Quest kävelee ja vaeltelee. Hän ei ole varma mihin aikoo rantautua, minkä sallii kahlita itsensä? Hän haluaa olla vapaa ja pelkää armottomasti jäävänsä satimeen. Sukuyhteyksiä ja tuttavantuttuja on myös Lontoossa ja hänen konekirjoitustaidollaan ja organisointikyvyllään olisi käyttöä paikallisilla lakifirmoilla ja muilla. Mutta nuori nainen säikkyy ja vetäytyy ja vaeltelee mieluummin kaduilla pommitettujen talonraunioiden keskellä. Eilen illalla ja toissailtana katsoimme kahdessa sessiossa Sergio Leonen viimeiseksi jääneen metariohjauksen Once upon a Time in America. Kuulen Enrico Morriconen tunnusmelodian haikeana mielessäni.

Terveisiä Taavetista

    

Ensimmäinen eilen aamulla näkemämme kulkija Luumäen Taavetissa oli loikkiva rusakko. Meidän reittimme näkyvät kohtaavan, sillä tämä oli neljäs peräkkäinen päivä, kun teimme näköhavainnon pitkäkorvasta. Mäkäräiset näykkivät paljaita sääriä. Pääskysten mustat sirpit leikkoivat autereista ilmaa. Päivällä, kun teimme kauppareissun, kuulimme käen kukkuvan. Lämpötila varjossa oli silloin kaksikymmentäkuusi astetta. Joutomaalla oli kirkkaina kimmeltäviä tölkkejä ja nuori nainen keräämässä kukkia. Väkeä riitti keskustassa. Eilisen jälkeen käsikirjoituksessani on 151 sivua. Kirjoitan sitä jatkaen lopusta eteenpäin, mutta kirjoitan myös väleihin. Täytän aukkoja, lisään ja paikkaan. Luin eilen loppuun Doris Lessingin Väkivallan lapset -sarjan neljännen osan Lumous haihtuu. Kaksi vuotta maailmansodan jälkeen saldona on, että sodassa kuolleita kertyi neljäkymmentä miljoonaa. Näistä kuusi miljoonaa oli juutalaisia. Kreikassa välienselvittely jatkui vielä omien kesken. Muistan itse kuusikymmenluvulta, että sotilasjuntta otti hallinnon Kreikassa. Samoin Chilessä. Muistan varsin hyvin Jugoslavian hajoamisen, Saksojen yhdistymisen, Neuvostoliiton hajoamisen. Muistan Vietnamia, jossa sota jatkui Toisen maailmansodan jälkeen Ranskan joukkojen taistellessa siellä ja jatkui amerikkalaisten tullessa tilalle. Siellä sota jatkui pitkään. Sodalla on sellainen taipumus, helpompi aloittaa kuin lopettaa ja lopputulos on aina kuolemaa ja hävitystä. Muistan jopa Englannin eron EU:sta. Lumous haihtuu -romaanin päättyessä on tiedossa, että päähenkilö Martha Quest lähtee pois Afrikasta Englantiin. Toiset, uudet ihanteelliset virittelevät uudelleen toimintaan vallanpitäjien tukahduttamia vasemmistolaisia järjestöjä ja kansalaisjärjestöjä rotusortoa harjoittavassa kehitysmaassa. Helena luki loppuun Myrskyn varjossa ja aloitti Lumous haihtuu -teoksen. Hän jätti eilen Buchholzin River Clyden loppuhuipennuksen tälle päivälle.

Terveisiä Taavetista

    

Helteinen juhannusaatto takana. Nyt aamulla Suomen liput lepäävät tangoissa tyvenessä ilmassa Luumäen Taavetissa. Teimme eilen kaksi kävelylenkkiä ja otimme kuvia kukkarunsaudesta sekä kännykällä että järjestelmäkameralla. Helena on lukenut yli puolet Simone Buchholzin tänä vuonna ilmestyneestä dekkarista River Clyde. Deutsch. Hän ei kerro minulle kirjasta, ettei pilaa suotta lukunautintoa, jos luen kirjan joskus. Uusi kirjailijatuttavuus meille, vaikka Buchholzia on julkaistu vuosikymmenen ajan. Löysin kirjan blogit.fi:n kautta. Minä luin eilen sata sivua Doris Lessingin kirjaa Lumous haihtuu. Päähenkilö Marthan elämässä on nyt tärkeintä puolalainen juutalainen mies, joka on naimisissa ja pienen lapsen isä, tekee maatöitä omalla tai oikeammin vaimonsa perimällä tilalla ja tuo puutarhatuotteita myyntiin kaupunkiin, veljensä pihalla olevaan vajaan, jossa on lemmenparvi ylhäällä katonrajassa. He ovat salarakkaita, vaikka salaisuus taitaa olla houretta ja kuvitelmaa. Mies haikailee takaisin Puolaan, samoin Marthan nimellinen, saksalainen mies omaan kotimaahansa, sen raunioille ja kreikkalainen toveri ja kommunisti haluaa palata Kreikkaan silläkin uhalla, että hänet voidaan pidättää lentokentällä ja viedä vankileiriin. Sota jatkuu Kreikassa. Martha haaveilee muuttavansa Englantiin. Hän on jättänyt työnsä asianajotoimiston sihteerinä ja tekee yksityisesti puhtaaksikirjoitusta ja hankkii siitä kaksi kertaa enemmän kuin ennen.

Terveisiä Taavetista

    

Hyvää juhannusta kaikille kesämielisille. Juhannus oikealla paikalla niin kuin pitää. Meille tällä 24/6:lla on oma erityismerkityksensä ja niinpä tänään aamulla nautimme parvekkeella teetä ja juustotorttua, jossa oli päällä mustikoita ja mansikka ja viherryksenä basilikanlehti. Meillä oli paketteja toisillemme, kirjoja, kuinka muuten. Helena sai Simone Buchholzin River Clyde -pokkarin auf deutsch ja minä Jörn Donnerin romaanin Linnun varjo. Teimme aamukävelyn Vallitietä Savitaipaleentielle ja kevyen liikenteen väylää Raitalantien risteyksen ohi ja takaisin. Rusakko istui varjossa hallin pihassa. Helena kuuli käen kukkuvan. Ensimmäinen ruusuruoho oli kukassa ja niittyhumala. Kukkien ja kasvien kirjoa. Eilen edistyin käsikirjoituksessani kahden sivun verran. Sitä on 146 sivua. Kesäkiireet ja -touhut jarruttavat, mutta se ei haittaa. Helena on lukenut kohta Doris Lessingin Väkivallan lapset -sarjan kolmannen kirjan Myrskyn varjossa ja minä olen lukenut kolmanneksen Lumous haihtuu -teoksesta. Pääsin siihen kohtaan, jossa sota Euroopassa on päättynyt ja asenteet kokevat jälleen suuren muutoksen ja täyskäännöksen. Ennen maailmansotaa Englanti ja Liittoutuneet olivat hyvillään siitä, että Saksa piti Neuvostoliiton ja kommunismin kurissa, mutta kun Saksa muuttui pahikseksi, Neuvostoliitto otettiin riemulla Liittoutuneiden joukkorintamaan, kunnes sodan viime hetkillä, ilmapallon kutistuessa pelkäksi rievuksi, Neuvostoliitto ja kommunismi muuttuivat takaisin uhkaksi ja viholliseksi. Ja samoin kaikki, jotka olivat vasemmiston puolella, heistä tuli vihollisia ja maanpettureita. Ou ou.

Terveisiä Taavetista

    

Jakeluauton kylki Luumäen Taavetin Patteritiellä eilen aamulla. Kuljetusala on työllistettynä, kun juhannuksenviettäjät levittäytyvät maastoon lomamökkeihinsä. Kaupassa oli kaksi kertaa enemmän asiakkaita kuin tavallisesti. Eilen tuntui jo helteiseltä, vaikka lämpimin ilmanala on vasta tulossa. Varoituksia on keltaisina ja tummemman keltaisina Ilmatieteen laitoksen sivuilla. Pelastushenkilökunta tekee lisäsuunnitelmia uhkaavien hukkumisonnettomuuksien ehkäisemiseksi. Luimme eilen loppuun Helena Doris Lessingin Väkivallan lapset -sarjan toisen osan Hyviin naimisiin ja minä kolmannen osan Myrskyn varjossa. Tämän viimeksi mainitun kirjan loppupuolella koin yhtäläisyyksiä Fedor Dostojevskin kanssa. Aiemmin olen tuntenut Lessingin ja Hemingwayn välillä paljon samaa ja nyt se tuli myös Dostojevskin suhteen. Ehkä Myrskyn varjossa kirjassa tulevat korostetusti esiin kaikki siinä esiintyvät eri henkilöhahmot, kollektiivina ja siinä oli samaa yllätyksellisyyttä, jota esiintyy Dostojevskilla: Aina uusi henkilö ilmestyy sisään ovesta ja luo silmäyksiä paikalla olijoihin. Pidin kirjasta. Otin valmiiksi hyllyssämme olevan neljännen Väkivallan lapset -sarjan kirjan Lumous haihtuu. Kesä Lessingin kanssa.

Terveisiä Taavetista

    

Eilen aamulla vaihdoimme sähkökiukaan kivet. Siinä askareessa meni noin puolitoista tuntia. Illalla totesimme löylyt kunnollisiksi. Ei niissä ennenkään ollut olevinaan mitään vikaa, mutta nyt löylyt tuntuivat pehmeämmiltä. Saunamittari näytti samaa lämpötilaa, ylimmillään reilua kahdeksaakymmentä. Eilen aamuteen yhteydessä kirjoitin ensin otteita päiväkirjaan läppärin tiedostoon ja sen jälkeen päivän blogipostauksen. Vilkaisin myös käsikirjoitustani, luin sitä edellisen päivän osalta ja tein pari täsmennystä, mutta en muuta. Eilen iltapäivällä kirjoitin lisämerkinnät päiväkirjaan, tallensin muuttuneet tiedostot muistitikulle ja otin esiin vihon, johon kirjoitan työ- ja muuta päiväkirjaa kaunokirjoituksella. Olen tehnyt sitä nyt muutaman vuoden. Palasin kaunokirjoitukseen ja päiväkirjavihkoihin, koska koin tarvitsevani sitä. Hierontaa päänuppiin. Käärin näitä vihkoja merkkipäivinä paketteihin ja Helena saa niitä lahjaksi. Eli kirjoitan parhaina päivinä neljää erilaista tekstiä tai neljää, joista kolme muistuttaa aika paljon toisiaan. Varsinainen päiväkirjani, joka on koneella, on suppeampi ja vastaavasti kaunokirjoituksella täytetyt vihot kattavat laajemman asiasisällön. Tämä ei ole mikään valinta, vaan se on muotoutunut sellaiseksi. Ja tämä postausten kirjoittaminen, se näkyy blogissa. Helena on lukenut melkein kokonaan Doris Lessingin kirjan Hyviin naimisiin ja minä saan kai tänään luettua loppuun Myrskyn varjossa teoksen. Siinä Martha on menossa naimisiin, jotta vierasmaalaista miestä ei karkotettaisi heidän suhteensa takia. Jaa jaa.