perjantai 24. kesäkuuta 2022

Terveisiä Taavetista

    








Hyvää juhannusta kaikille kesämielisille. Juhannus oikealla paikalla niin kuin pitää. Meille tällä 24/6:lla on oma erityismerkityksensä ja niinpä tänään aamulla nautimme parvekkeella teetä ja juustotorttua, jossa oli päällä mustikoita ja mansikka ja viherryksenä basilikanlehti. Meillä oli paketteja toisillemme, kirjoja, kuinka muuten. Helena sai Simone Buchholzin River Clyde -pokkarin auf deutsch ja minä Jörn Donnerin romaanin Linnun varjo. Teimme aamukävelyn Vallitietä Savitaipaleentielle ja kevyen liikenteen väylää Raitalantien risteyksen ohi ja takaisin. Rusakko istui varjossa hallin pihassa. Helena kuuli käen kukkuvan. Ensimmäinen ruusuruoho oli kukassa ja niittyhumala. Kukkien ja kasvien kirjoa. Eilen edistyin käsikirjoituksessani kahden sivun verran. Sitä on 146 sivua. Kesäkiireet ja -touhut jarruttavat, mutta se ei haittaa. Helena on lukenut kohta Doris Lessingin Väkivallan lapset -sarjan kolmannen kirjan Myrskyn varjossa ja minä olen lukenut kolmanneksen Lumous haihtuu -teoksesta. Pääsin siihen kohtaan, jossa sota Euroopassa on päättynyt ja asenteet kokevat jälleen suuren muutoksen ja täyskäännöksen. Ennen maailmansotaa Englanti ja Liittoutuneet olivat hyvillään siitä, että Saksa piti Neuvostoliiton ja kommunismin kurissa, mutta kun Saksa muuttui pahikseksi, Neuvostoliitto otettiin riemulla Liittoutuneiden joukkorintamaan, kunnes sodan viime hetkillä, ilmapallon kutistuessa pelkäksi rievuksi, Neuvostoliitto ja kommunismi muuttuivat takaisin uhkaksi ja viholliseksi. Ja samoin kaikki, jotka olivat vasemmiston puolella, heistä tuli vihollisia ja maanpettureita. Ou ou.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti