Ensimmäinen eilen aamulla näkemämme kulkija Luumäen Taavetissa oli loikkiva rusakko. Meidän reittimme näkyvät kohtaavan, sillä tämä oli neljäs peräkkäinen päivä, kun teimme näköhavainnon pitkäkorvasta. Mäkäräiset näykkivät paljaita sääriä. Pääskysten mustat sirpit leikkoivat autereista ilmaa. Päivällä, kun teimme kauppareissun, kuulimme käen kukkuvan. Lämpötila varjossa oli silloin kaksikymmentäkuusi astetta. Joutomaalla oli kirkkaina kimmeltäviä tölkkejä ja nuori nainen keräämässä kukkia. Väkeä riitti keskustassa. Eilisen jälkeen käsikirjoituksessani on 151 sivua. Kirjoitan sitä jatkaen lopusta eteenpäin, mutta kirjoitan myös väleihin. Täytän aukkoja, lisään ja paikkaan. Luin eilen loppuun Doris Lessingin Väkivallan lapset -sarjan neljännen osan Lumous haihtuu. Kaksi vuotta maailmansodan jälkeen saldona on, että sodassa kuolleita kertyi neljäkymmentä miljoonaa. Näistä kuusi miljoonaa oli juutalaisia. Kreikassa välienselvittely jatkui vielä omien kesken. Muistan itse kuusikymmenluvulta, että sotilasjuntta otti hallinnon Kreikassa. Samoin Chilessä. Muistan varsin hyvin Jugoslavian hajoamisen, Saksojen yhdistymisen, Neuvostoliiton hajoamisen. Muistan Vietnamia, jossa sota jatkui Toisen maailmansodan jälkeen Ranskan joukkojen taistellessa siellä ja jatkui amerikkalaisten tullessa tilalle. Siellä sota jatkui pitkään. Sodalla on sellainen taipumus, helpompi aloittaa kuin lopettaa ja lopputulos on aina kuolemaa ja hävitystä. Muistan jopa Englannin eron EU:sta. Lumous haihtuu -romaanin päättyessä on tiedossa, että päähenkilö Martha Quest lähtee pois Afrikasta Englantiin. Toiset, uudet ihanteelliset virittelevät uudelleen toimintaan vallanpitäjien tukahduttamia vasemmistolaisia järjestöjä ja kansalaisjärjestöjä rotusortoa harjoittavassa kehitysmaassa. Helena luki loppuun Myrskyn varjossa ja aloitti Lumous haihtuu -teoksen. Hän jätti eilen Buchholzin River Clyden loppuhuipennuksen tälle päivälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti