Muutto

 

 Torstaina kysyin kaupassa banaanilaatikoita, ei ollut silloin, mutta seuraavana päivänä, perjantaina, kun kävin kaupassa, näin, että täysinäisiä banaanilaatikoita kärrättiin hedelmäosastolle. En sanonut niistä mitään, vaan ajattelin, että kysynpä huomenna. Niin tein. Eli eilen, lauantaina kysyin asiaa ja avulias myyjä lähti opastamaan minua varaston puolelle. Hän puhui samalla mikrofoniin. Huolehtivaiset myyjät olivat jättäneet ajattelevaisesti banaanilaatikoita varaston sisäänkäynnin viereen ja myyjä tiedusteli, oliko joku varannut ne itselleen? Ei ollut. Myyjä kysyi monta haluan? Kaksi. Ilmeisesti yllättävän vähän tai tulkitsin niin myyjän ilmeen. Otin kaksi, koska kaksi kulkee näppärästi toisessa kädessä samalla, kun ostoskori on toisessa kädessä. En ollut suorittanut vielä ostoksiani, joten kiersin nyt tekemässä ne pahvilaatikoineni. Perinnevaatimukset on täytetty: Ei muuttoa ilman banaanilaatikoita. Aidossa muutossa pitää näkyä banaanilaatikoita. Jalkamiehellä kulkee kaksi tällaista laatikkoa kevyesti mukana ja matkassa ja ne viestivät kaikille vastaantuleville, että tässä on muutto alussa. Laatikot odottavat nyt olohuoneessa. Netistä tilaamani ja ostamani muutto- ja pahvilaatikot ovat seurannan mukaan janan alkupäässä eli lähdössä matkaan huomenna, maanantaina, kun on taas arkiaamu. Eilen valikoimme sivuun keräykseen meneviä kunnollisia vaatteita, joita ei ole tullut enää pidettyä ja jotka on tarkoitus viedä tänään kauppamatkalla keräyslaatikoihin. Eilen vein myös kantamuksen sekajätettä roskiin. Muuten eilen iltapäivällä ja illalla katsoimme vain jalkapalloa televisiosta, kolme ottelua ilmaiskanavilta. Tai on väärin kutsua niitä ilmaiskanaviksi, sillä maksamme niistä veroina. Menimme illalla nukkumaan kymmenen maissa ja puoli kahdelta havahduin hereille ja kävin siinä yhteydessä myös parvekkeella. Unentuhruisin silmin ihastelin keltaista kuunsirppiä idän taivaalla ja kirkkaina hohtavia tähtiä, jotka erottuivat hyvin tummaa taustaa vasten. Sänkyyn palattua valvoin ehkä puoli tuntia, mutta sen jälkeen olin nukahtanut. Sunnuntaiaamu. Viisi päivää sitten, tiistaina allekirjoitimme vuokrasopimuksen. Aika rientää.

Muutto

 

 Luettavaa muuton rinnalla. Helenalle tuli seuraava varaus kirjastosta, Lucy Adlingtonin Auschwitzin ompelijattaret. Minä poimin hyllystämme vuosi sitten lahjaksi saamani William Carlos Williamsin runoteoksen Spring and All, jonka ensimmäinen painos on yhdeksänkymmenenyhdeksän vuoden takaa. Luin pari sivua ja muuttohälinä päässä hellitti hieman. Eilen iltapäivällä neljän jälkeen tuli järjestyksessä yhdeksäs tarjous muuttofirmalta. Se oli paras, saimme heti yhteyden yrittäjään ja keskustelussa selvisivät kaikki omat kysymykset. Sovimme muuttopäivän ja muuton alkamaan kello kahdeksalta. Kuukauden kuluttua siis. Eilen oli elokuun yhdeksästoista ja syyskuun yhdeksästoista alkaa asuminen Helsingin Pikku-Huopalahdessa. Tuntui siltä, että muutto nytkähti eteenpäin. Merkillisiä tuntemuksia. Muuttomaailma -sivuston kautta saimme kaikkiaan kymmenen tarjousta. Erinomainen muuttajan apu. Muuttomaailma välitti muuttomme tarkat tiedot omia väyliään pitkin ja ohjasi tarjoukset sähköpostiini. Toiminta vaikutti ammattimaiselta ja tehokkaalta. Muutto- ja pahvilaatikoista tuli ilmoitus, että tuotteet on koottu ja ne lähetetään tilaajalle. Tänään on lauantai, viikonloppu alkoi emmekä voi tehdä kovin suuria muuton eteen. Yli -käsikirjoitukseni siirtyi tauolle viime sunnuntaina. Se odottaa jatkoa, milloin tartun siihen, mutta tässä erikoistilanteessa, kun ihminen on tavallaan kahdessa eri paikassa yhtä aikaa, luulen, että teen viisaimmin, kun rauhoitan sen. Se ei karkaa. Päätin sen viime sunnuntaina sillä tavoin, että koen voivani jatkaa sitä minä hetkenä hyvänsä, minä oikeana hetkenä hyvänsä. Muistivihkoon olen kirjannut lisäksi mahdollisen, teoreettisen kolmannen osan alkeita. Mutta nämä ovat tulevia asioita ja odottavat muuton yli. Helteinen kesäpäivä, lauantai valkenee Luumäen Taavetissa.

Muutto

 

 Kuukauden päästä tasan on se päivä, jolloin saamme tulevan asunnon hallintaamme. Varaus: Vielä on jokin kiemura selvitettävä loppusinetiksi, muuten tämä isoksi pullistunut purkkapallo lätsähtää naamalle. Olemme luottavaisia, että usva hälvenee tältä osin, jos ei tänään niin nousuviikolla. Eilen aamulla kaupassa kysyin pahvilaatikoita, muuttolaatikoita. Pahvilaatikoita oli kyllä, mutta ei niistä ollut muuttolaatikoiksi. Silmäys riitti. Menin nettiin, vaivasin päätäni ja tilasin ja maksoin kotiin kuljetettuina nettikaupasta varsinaisia pahvisia muuttolaatikoita ja kahta pienempää kokoa pahvilaatikoita. Siinä meni oma aikansa niin kuin kaikessa. Tarkoitus on päästä hyvissä ajoin pakkaamaan ja karsia samalla niitä muutosta toiseen mukana seuraavia säästöreliikkejä, jotka ovat ikään kuin kylkiäisinä ihmisen matkassa, turhake-esineitä, jotka ovat ja pysyvät kaapeissa tai peräti muuttolaatikoissa, esimerkiksi verhoja, joita on kuvitellut tarvitsevansa ja aikovansa katsella vielä joskus omassa ikkunassaan ja niitä maljakoita, jotka pitävät paikkaa kaapin perällä. Eilen kun en tiennyt mihin ryhtyisin seuraavaksi enkä kyennyt rauhoittumaan kirjan ääreen, menin jälleen nettiin, josta löytyi Muuttomaailma -niminen alan sivusto. Siellä oli ohjeita. Sitä kautta saattoi täyttää ja laittaa nettiin tarkat tiedot omasta muutostaan ja erikoisvaatimuksista ja tein sen ja Muuttomaailma ilmoitti, että tunnissa pitäisi kuulua tarjouksia. Siihen ei mennyt niinkään kauaa. Illalla myöhään tarjouksia oli jo neljältä eri yrittäjältä ja viimeisimpään niistä laitoin soittopyynnön. Kun sitä ei kuulunut, laitoin sähköpostia, jossa muistutin, että en tiedä prikulleen varmaa muuttopäivää ja että toivomukseni on päästä muuttoauton kyydissä samaa matkaa Taavetista Helsinkiin. Mielestäni sen ei pitäisi olla mahdotonta? Eilen sain myös yhden soiton ja jossa ongelmana oli, että heillä on vain isoja pakettiautoja, mutta he voivat tulla kahdella autolla. Pyysin tarkempaa hinta-arviota ja sen pitäisi tulla tänään. Nyt aamulla sähköpostissa näkyi seuraava tarjous. En ole avannut sitä vielä. Muutto tarkoittaa siis sitä, että mieli on rauhaton, lukeminen ei tahdo onnistua, kirjoittaminen ennemmin, vaikka tällä erää rajatulla aihealueella. Eilen iltaviimeiseksi, kun pistäydyin parvekkeella, näin sentään pienen pupun nurmikolla, sitten koiranulkoiluttajan koiransa kanssa ja kolmantena kellertävä kissa oli liikkeellä ja ylitti tien vaanivana ja salaperäisenä.

Muutto

 

Muutto. Onko siihen koskaan oikea aika? Ei ainakaan kaupunkilomalla helteisessä säässä. Eilen iltapäivällä, kun matkasimme Helsingistä Kouvolan kautta Taavettiin maisema leijui epätodellisessa helleusvassa. Eilen ennen junan lähtöä olisi ollut riittämiin aikaa kirjoittaa vaikutelmia postaukseen, mutta kännykällä se kävi niin kankeasti, että siirsin pitemmät tekstit tähän torstaiaamuun. Muuttoajatus on ollut mielessä jo jonkin aikaa, kypsymässä ja tekeytymässä ja niinpä laitoimme asunnonhaun netissä ennen kuin lähdimme viettämään minikaupunkilomaa. Menomatkalla tuli vastaus hakemukseen: Asunto tarjolla. Kaupunginosa Pikku-Huopalahti. Se mahtui sen kuvitteellisella harpilla piirretyn ympyränkaaren sisäpuolelle, josta havittelemme tulevaa kotia. Eli kävimme vielä samana päivänä katsomassa asuntoa ja katusokkeloa, josta se löytyi. Seuraavana päivänä eli toissapäivänä olimme puolilta päivin kirjoittamassa nimiä vuokrasopimukseen. Sen jälkeen saattoi viimein lomailla täysipainoisemmin paitsi, että sisimmässä lepatti oudosti ja illalla hotellihuoneessa olimme lähes sanattomia ja ihmeissämme. Meidät oli napattu pyöritykseen. Mitä pitää muistaa muuton yhteydessä? Muuttokyyti? Tarkka päivämäärä on valittava ja tietenkin kaikki pakkaaminen, joka alkaa nyt.

Muutto

 

Eilen allekirjoitimme vuokrasopimuksen. Muutamme Helsinkiin kuukauden päästä. Tästä lyhytlomasta tuli asunnonhakureissu.

Matkalla

 

Eilen illalla hotellin takapihalla. Varpuset kävivät katsomassa meitä, eivät kiinnostuneet. Kaupunkia on reissattu ja käytetty julkisia kulkuvälineitä. Harjaannusta tapahtuu.

Kahvilla. Kävimme Kauppatorilla väenpaljoudessa näin ruokatuntiaikaan.

Matkalla

 

Taavetista tuleva bussi sippasi kesken matkan. Onneksi valitsimme yhdeksän junan, 9.19, joten ehdimme siihen, vaikka varakyyti oli mutkan takana. Laiturilla katselemme Kouvolan ratapihaa.

Nyt junassa, selkä edellä suuntana Helsinki monine välipaikkakuntineen. Marjan päivää kaikille Marjoille.

Tässä auto on työnnetty takaisin pysäkille. Näimme kolme tukkirekkaa ja vedimme vainua niiden vanavedestä.

Tilkanrannassa cokiksella. Menossa katsomaan asuntoa.