Tilkankadulla

    

Löytyi se Roopekin.  

Sataa. Eilen menimme keskustaan kolmantena perättäisenä päivänä ja veimme sovitusti repullisen laitteita liikkeeseen, jossa niihin asennettiin seuraavan operaattorin turvaohjelmat. Saimme luonnollisesti molemmat taakse jäävältä operaattorilta hintatarjouksia ja kehotuksia pyörtää päätöksemme. Illalla kilahti kännyyn kaihoisa, viime hetken vetoomus: Tulethan vielä takaisin? Se toi mieleen Mika Waltarin näytelmän Gabriel, tule takaisin. Olimme eilen kaupungilla hetken molemmat ilman kännyköitä. Olo oli outo. Jotain puuttui. Olin muistanut ottaa sentään vihon ja kynän mukaan, joten saatoin kirjata ylös tuntojani sillä aikaa, kun Helena oli irtisanomassa entistä turvaohjelmaa eli jonottamassa asiakaspalvelijalle. Periaatteessa sen olisi voinut tehdä netissä, mutta jos asia on tällainen, sivustolla ilmenee ongelmia eikä irtisanominen onnistu. Unohdin kuitenkin muuta tärkeää ja tähdellistä, käyttäjätunnukseni salasanan. Se oli haihtunut päästäni, toisin kuin osoite-, sähköposti- ja puhelinnumerotiedot. Kaivattua salasanaa ei ollut ylhäällä piilossa missään lompsan lokerossa. Jouduin keksimään tilalle uuden ja keksimään myöhemmin vielä uudemman ennen kuin uusi tuki ja turva oli saatu asennettua. Eilinen iltapäivä kotona vierähti siinä puuhassa, kun kirjauduimme käyttäjiksi, laite kerrallaan. Pilvipalvelu ja varmuuskopiointi. Vanhemmat laitteet vaativat pidemmän ajan ennen kuin ne olivat jauhaneet itsensä ajan tasalle. Kirjauduin myös liikennelaitoksen käyttäjäksi ja sain sovelluksen kännykkääni. Tietokoneistettua kaupunkielämää.

Tilkankadulla

    

Toinen aamu Tilkankadulla, kun aloitan aamuni istumalla ja kirjoittamalla koneella klaffipiirongin ääressä. Työtila on kunnossa, vaikka oikeastaan, kun työskentelee siirrettävällä läppärillä, jota voi kannella mukanaan, on aina työpaikalla ja -pisteessä. Puhun työstä, päivärutiineista, harrastuksesta. Helenalla tilanne on hieman toinen, vaikka häntä varten on pöytäpintaa vapaana ja valmiina ja maalausteline on pystyssä parvekkeella. Luulenpa, että hän ei voi kuvitella vielä sekoittavansa värejä paletille tai aloittavansa akvarellintekoa, mutta hän voi sentään luonnostella ja hahmotella ja tehdä taidetta tietokoneella. Työrauha ei ole täydellinen meillä kummallakaan. Liian monet asiat sekoittavat mieltä. Odotamme yhä muuton jälkimaininkien tasaantumista. Eilen Helsingissä ja Pikku-Huopalahdessa oli iltapäivällä aurinkoista, kesän viimeistä hehkua, mutta tänään ilmavirtaus tulee koillisesta ja sääennusteessa on tiedossa sadetta. Eilen aamupäivällä veimme talon pesukoneeseen kertyneen ison pyykin, saimme ohjausnäytön menemään juntturaan ja jouduimme odottamaan sen palautumista normaalitilaan ennen kuin kone alkoi pyöriä. Etsin netistä digiboksia, tarkkaa tyyppiä ja merkkiä, jota ei ollut toimitettu meille tähän uuteen osoitteeseemme yhdessä modeemin kanssa, mutta en pärjännyt haussa. Päätin, että viisainta on lähteä keskustaan alan liikkeeseen. Toinen perättäinen päivä, jona ajoimme kympin ratikalla Mannerheimintietä Kaivokadun pysäkille. Liike lopetettu. Se oli yhä netissä, mutta ei sitten ollutkaan. Sisarliikkeessä ei ollut tarvitsemaamme mallia eikä tietoa, mistä sen saisi. Valikoimme seuraavan asiantuntijaliikkeen, kiersimme katselemassa hyllyjä emmekä nähneet etsimäämme. Helena esitti, että kysymme asiakaspalvelijalta. Niin teimme ja saimme tietoa: Palveluntarjoajamme on siirtymässä toiseen malliin tai merkkiin. Eli joudumme varmaan soittamaan sinne asiakaspalveluun. Keskustelu eteni ja tämä myyjä ehdotti, että hän voisi päivittää puhelinliittymämme, tarjota parempaa liittymää halvempaan hintaan. Kuuntelimme myyntipuheen ja teimme siinä saman tien päätöksen, että vaihdamme tähän toiseen firmaan. Saimme uudet sim-kortit mukaamme ja menemme tänään, jo kolmantena päivänä peräkkäin keskustaan, jossa laitteemme päivitetään uuteen tietoturvaan. Kymmenen minuuttia myöhemmin, kun kävelimme kauppakäytävää pitkin, kännykkään kilahti ensimmäinen viesti: Nykyinen, entiseksi jäävä operaattorimme oli innokas tekemään vielä paremman vastatarjouksen.

Tilkankadulla

    

Tiistaiaamua Tilkankadulla. Orion näkyi aamuviideltä. Eilen pidimme kaupunkipäivän, anteeksi keskustapäivän, vaikka toisaalta, kun lähtee Pikku-Huopalahden palstaviljelysten, rannan ja nurmikkokaistojen luonnonläheisestä ympäristöstä Mannerheimintien vilinään ja kympin ratikan päättärille, tuntuu, että tulee maalta kaupunkiin. Mitä lähemmäs keskustaa ratikka kolkuttelee sitä vilkkaampaa ja kiihkeämpää on. Aloitimme Ruoholahdesta. Meillä oli jälleen asiaa rautakauppaan, hankimme led-retkilyhdyn sitä varten, kun järjestelee tauluja varaston hämärässä, paketti suihkuverholiukuja löytyi ja S-koukkuja, joilla voi ripustaa taulukasseja varaston hattuhyllyn tankoon. Viiden metrin koaksiaalikaapeli telkulle. Vielä apteekkiin ja liukuportaat alas metrolle, kaksi asemanväliä Rautatientorille ja nousu maan pinnalle. Joimme kahvit Akateemisen Aalto -cafessa. Keidas keskellä Helsinkiä. Seuraavaksi jonottamaan matkakorttia yhdessä pisteessä, sieltä toisaalle jonottamaan lisäpapereita ja -todistuksia – ei vain papereista päästä eroon tänä sähköisenä nettiaikana – uudestaan takaisin hakemaan viimeiset päivitykset tuoreeseen matkakorttiin. Välillä pysähdyimme lounaalle Forumin Manhattaniin, joka ymmärtääkseni toimii viimeistä kuukautta ja viikkoa siellä. Lähdimme reissuun aamulla kahdeksan aikoihin ja kun ennätimme takaisin kotiin, kello oli kolme. Lämpöverkoston käyttöönottotoimet oli tehty tällä välin – olimme sopivasti poissa ja pääsimme työntämään klaffipiirongin oikealle paikalleen olohuoneessamme ja telkun niinikään, vaikka emme saaneet vieläkään sitä toimimaan asianmukaisesti. Jospa tänään ja jos ei ihan vielä, niin ehkä jo huomenna.

Tilkankadulla

    

Muutimme viikko takaperin Luumäen Taavetista Helsinkiin, Pikku-Huopalahden Tilkankadulle. Miltä tuntuu? Siltä, että muutto on ohi ja Helsinki ookoo. Eilen laitoimme kirjat hyllyihin. Kaikki eivät mahtuneet, joten kirjoja on muutto- ja banaanilaatikoissa ja lisäksi on laatikoita, joissa on astioita ja vaatetavaraa. Joudumme elämään näiden pahvilaatikoiden keskellä, koska keittiön kalusteet menevät uusiksi ja oletan, että myös makuuhuoneessa huonokuntoiset vaatekaapit vaihdetaan parempiin. Tänään on lisäksi ylimääräisenä lämpöverkoston käyttöönotto ja sen takia patterien edustoilla ja sivuilla pitää olla liikkumatilaa työntekijöille. Nyt aamulla nostin saunan lauteet pois paikoiltaan pesuhuoneen puolelle, jotta myös löylyhuoneen patterille pääsee matelematta. Eilen olimme vihdoin niin kotonamme täällä Tilkankadulla, että otimme iltapäivätorkut. Niiden jälkeen purin television kotelostaan, kiinnitin jalustan ja pääsimme kokeilemaan sitä. Laite on ehjä ja toimii. Koska modeemissa paloi vihreä valo, oletin, että riittää ja kaikki toimii niin kuin ennenkin, kun laittaa virran televisioon ja antennijohdon kiinni. Tein niin. Kuva tuli, mutta modeemin vastaanottimen kuvakkeella varustettu merkkivalo sammui. Se ei ollut enää vihreä eikä punainen. Ei wi-fiä. Minulla on vanhastaan pitkä verkkokaapeli ja kytkin sen modeemin ja television välille, mutta telkku ei toiminut sen kummemmin. Kuva tuli, mainoksia mainosten perään, mutta emme saaneet esimerkiksi ykköstä, kakkosta ja kolmosta näkymään. Helena sanoi, että kaukosäätimellä pitäisi päästä ohjaamaan televisiota ja pääsihän sillä. Älynväläys. Edistyimme. Laitteesta näkyi lukuisia kaapeliverkon kanavia. Annoimme kuvan viihdyttää. Koska ilta oli pitkällä, olimme menossa saunaan ja televisio piti siirtää pois remonttimiesten tieltä, otin piuhat irti ja jätimme kaikki jatkokokeilut tälle päivälle.

Tilkankadulla

    

Arkkupakastin on haettu. Helena laittoi sen tori.fi -sivuille, kun odotimme saunan lämpiämistä. Kymmenessä minuutissa tuli useita viestejä ja yksi sellainen, joka oli halukas noutamaan pakkasen heti. Selvä. Eilen kokosin palikkakirjahyllymme. Niistä tuli hieman erilaiset kuin ennen, korkeita hyllyjä peräseinälle ja kaksi muuta, matalaa hyllytasoa huoneen nurkkaan, toinen niistä televisiota varten ja olohuoneen toisella, vapaalla seinäpinnalla on nyt siro, kahdesta hyllystä koostuva metri kaksikymmentä senttiä leveä hyllykkö ja jonka korkeus on noin puolitoista metriä. Siinä on jo sekalaisina sattumina kirjoja, joita on otettu esiin pakkauksista. Otimme eilen kaikki loput laatikot auki ja tänään asettelemme kirjat hyllyihin koon ja painon mukaan. Siinä menee ehkä tämän sunnuntain aamupuoli. Seitsemäs päivämme Helsingin Huopalahdessa, Tilkankadulla. Huomenna on viikko täynnä stadissa. Aloitin hyllyjen kokoamisen eilen yhdeksän aikoihin aamupäivällä, koska siinä on jonkin verran koputtelemista kuminuijalla, mutta tein työtä vaimentavan, vanhan käytävämaton päällä. Iltapäivällä kahdelta nämä äänekkäämmät askarrukset olivat selvät ja veimme pahvijätettä roskahuoneen keräyslaatikoihin, varasimme yhden koneen pyykkituvassa, isoimman koneen, joka on tarkoitettu peittojen ja mattojen pesuun ja veimme muutossa pölyttyneen täkkimme sinne. Saatoimme asettua viettämään rentouttavaa lauantaivapaata.

Tilkankadulla

    

Eilen aamulla kuljimme toisen kerran kaupalle rannan kautta. Siellä seisoi vastarannan kaislikon reunassa haikara. Päivällä palasimme isolta kaupalta niinikään mutkan kautta, puistobulevardia pitkin, jonka keskustalla laidunsi hanhiparvi. Palstaviljelysalue hienosti hiekkakujanteen toisella puolella. Pikku-Huopalahdessa luonto ja kaupunki kohtaavat. Eilen saimme kannettua loput varastoon tulevat taulut pois asunnosta. Meillä on vielä olo- ja makuuhuoneessa sidottuina olevia hyllytasoja ja kirjoja sisältäviä pahvilaatikoita, mutta muuten laatikot on auottu, niistä on otettu tavaroita, mutta osasta ei, koska ei ole varmuutta, meneekö mitä kaikkea kalustusta uusiksi? Maanantaina eli ylihuomenna on lisäksi kiinteistön lämpöverkkoremontin takia koeponnistus ja huoltomiesten on päästävä vapaasti huoneiston pattereille. Eilen Helena siirsi pienestä arkkupakastimestamme kaikki pakasteet talon pakkaseen ja sulatti oman pakastimemme, joka ei mahdu tähän cityasuntoomme. Uskomme myös, että emme kerää jatkossa niin paljon marjoja ja sieniä kuin Luumäen Taavetissa, jossa metsä oli nurkan takana. Tänään on tarkoitus koota kirjahyllyt, kuusi hyllyä ja televisiotaso. Televisio on yhä pakkauksessaan, samoin iMac.

Tilkankadulla

    

Hyvää huomenta Pikku-Huopalahti, Helsinki ja Tilkankatu. Nautimme aamunkajossa parvekkeella aamiaisen. Kynttilä paloi lyhdyssä. Viidettä päivää uudessa kodissa. Eilen aamulla porasin hyllyn kiinnikkeet kellarivaraston betoniseinään ja Helena näytti valoa, tuiki tarpeellista niissä tiloissa.Tila on valmis. Rahtasimme avatuista laatikoista esiin tulleita tauluja sinne. Tyhjenevistä laatikoista pursui myös vaatteita ja toisista keittiötarpeita. Tuoreimman tiedon mukaan keittiön kaapisto menee uusiksi, joten emme ole laittaneet niihin enää enempiä astioita, vaan ne tullaan pitämään toistaiseksi pahvilaatikoissa. Samoin Helena kerää lankoja ja käsitöitä laatikoihin. Pieniä pahvilaatikoita, joissa on vain kirjoja, en ole avannut vielä ja klaffipiirongin vetolaatikoita käytämme helposti liikuteltavina, henkilökohtaisten pikkutavaroiden alustoina: Kännykkä latureineen, silmälasit ja kotelot, rahapussit, avaimet, avainkotelot, kynät ja vihot, kalenteri, pientä sälää. Selviytymiskeinoja. Eilen iltapäivällä meille oli kertynyt jälleen tavaraa kellariin vietäväksi ja tänään aloitamme ja jatkamme samaa rataa. Eilen kävimme aamulla ja päivällä kaupassa, mutta emme tehneet ylimääräistä kävelylenkkiä. Askelia tulee näinkin riittävästi. Tutustuimme rantaraittiin sen verran, että kiersimme sitä kautta kaupalle.