Tilkankadulla

    

Löytyi se Roopekin.  

Sataa. Eilen menimme keskustaan kolmantena perättäisenä päivänä ja veimme sovitusti repullisen laitteita liikkeeseen, jossa niihin asennettiin seuraavan operaattorin turvaohjelmat. Saimme luonnollisesti molemmat taakse jäävältä operaattorilta hintatarjouksia ja kehotuksia pyörtää päätöksemme. Illalla kilahti kännyyn kaihoisa, viime hetken vetoomus: Tulethan vielä takaisin? Se toi mieleen Mika Waltarin näytelmän Gabriel, tule takaisin. Olimme eilen kaupungilla hetken molemmat ilman kännyköitä. Olo oli outo. Jotain puuttui. Olin muistanut ottaa sentään vihon ja kynän mukaan, joten saatoin kirjata ylös tuntojani sillä aikaa, kun Helena oli irtisanomassa entistä turvaohjelmaa eli jonottamassa asiakaspalvelijalle. Periaatteessa sen olisi voinut tehdä netissä, mutta jos asia on tällainen, sivustolla ilmenee ongelmia eikä irtisanominen onnistu. Unohdin kuitenkin muuta tärkeää ja tähdellistä, käyttäjätunnukseni salasanan. Se oli haihtunut päästäni, toisin kuin osoite-, sähköposti- ja puhelinnumerotiedot. Kaivattua salasanaa ei ollut ylhäällä piilossa missään lompsan lokerossa. Jouduin keksimään tilalle uuden ja keksimään myöhemmin vielä uudemman ennen kuin uusi tuki ja turva oli saatu asennettua. Eilinen iltapäivä kotona vierähti siinä puuhassa, kun kirjauduimme käyttäjiksi, laite kerrallaan. Pilvipalvelu ja varmuuskopiointi. Vanhemmat laitteet vaativat pidemmän ajan ennen kuin ne olivat jauhaneet itsensä ajan tasalle. Kirjauduin myös liikennelaitoksen käyttäjäksi ja sain sovelluksen kännykkääni. Tietokoneistettua kaupunkielämää.