Tilkankadulla

    

Mieluisena lukijakommenttina saimme tietää, että eilen Kaunis kesäpäivä -kulttuuriblogin postauskuvana ollut valkoinen kukka on jouluruusu. Eilen päivällä paistoi välillä aurinko. Ruukkugerbera ikkunalaudalla hehkui auringonsäteissä. Helena teki siitä piirrosluonnoksia ja minä otin lähikuvia kännykällä. Helena maalasi myös akryyleillä ja jäännösvärejä hän käytti kirjankansiehdotusluonnoksen ilmassa ja avaruudessa leijuvaan Gaz -kuorma-autoon. Kauppareissulla taivaalla leijaili hienoja pilviä. Kuvasimme Pikku Huopalahden Terassitaloa ja aamupäiväliikennettä Mannerheimintiellä. Sain eilen valmiiksi tämän kirjoituskerran osalta ensimmäisen osan Gaz matkaan -käsikirjoituksesta. Siinä on 346 sivua. Lähetin sen Helenan sähköpostiin, jotta hän voi lukea sitä kännykästä. Eilen iltapäivällä luimme ääneen noin kolmekymmentä sivua Norman Mailerin Hirvipuistoa. Aiheena siinä oli seksi, rakkaus ja mustasukkaisuus. Helena teki käsityötä kuunnellessaan. Saan varmaan tänään luettua loppuun Paavo Rintalan kirjan Aika ja uni. Helena lukee Johnsonin dekkaria Armoton katu. Hän on lukenut sen hiljattain aiemmin. Kuulemma se on oikeanlaista tekstiä tähän hetkeen.

Tilkankadulla

    

Eilen helmikuun ensimmäisenä päivänä loisti kukka valkoisissaan betoniruukussa Tilkankadun sisäpihalla. Jokin kylmän ilmanalan koristelajike. Otin kuvan, kun palasimme kaupasta. Eilen oli taas vaihteeksi tuloksekkaampi päivä Gaz matkaan -käsikirjoituksen parissa. Kävin sitä läpi yksitoista sivua. Kymmenen sivua jäljellä tätä ensimmäistä osaa. Helena luki loppuun Fay Weldonin kirjan Ystävättäret ja otti unilukemisiksi Johnsonin dekkarin Armoton katu. Keith Richardsin Life on hänellä yhä kesken. Minä luen Paavo Rintalaa. Aika ja uni on lopuillaan. Armottomia kohtaloita siinäkin. Eilen iltapäivällä luimme ääneen Norman Mailerin Hirvipuistoa. Olemme lukeneet siitä nyt kolmanneksen. Helena virkkasi kuunnellessaan isoäidin neliöitä makuhuoneen verhoja varten. Illalla katsoimme telkusta Tarantinon Pulp Fictionin, ties monennen kerran.

Tilkankadulla

    

Uusi upea kuukausi. Helmikuun ensimmäinen päivä alkaa asteen pakkasella Tilkankadulla, Helsingin Pikku Huopalahdessa. Eilen aamupäivällä huoneiston ulko-ovi temppuili. Se alkoi jo toissailtana. Lukko oli outo. Ja sama tilanne jatkui eilen aamulla, kun veimme pyykit pesutupaan. Helena jäi sinne päivystämään ja lukemaan Fay Weldonin Ystävättäret -kirjaa. Olemme varalta päivystäneet näin sen jälkeen, kun pyykkituvan oven lätkä ei toiminut yhtenä kertana ja pyykit jäivät koneeseen puoleen päivään asti odottamaan huoltomiestä. Minä palasin puoleksi tunniksi kotiin. Oivalsin katsoa kynnystä ja siinä oli hiekoitussoran kivenmurunen. Poimin sen pois ja ovi toimi jälleen niin kuin ennenkin. Arki vaatii näemmä myös oivalluskykyä. Kun menin vaihtamaan päivystysvuoroa Helenan kanssa, saatoin kertoa, että ovi on kunnossa. Minulla oli Paavo Rintalan Aika ja uni -kirja mukana luettavana. Olen lukenut siitä kolme neljäsosaa. Teimme eilen kauppaostokset Mannerheimintien Alepassa eli olimme ja nautimme hetken aikaa Manskusta. Gaz matkaan -käsikirjoitukseni on sivulla 324. Tammikuussa kävin läpi 244 sivua käsikirjoituksesta. Tämä ensimmäisen osan loppupuoli tuntuu vaativan runsaasti työstämistä. Poistoa ja paikkausta. Iltapäivällä luimme ääneen Norman Mailerin Hirvipuistoa ja Helena purki samalla vanhoja kutomuksia. Odysseuksen vaimo Penelope kutoi päivisin ja purki öisin, kun kilpakosijat odottivat kutomuksen valmistumista ja oletetun lesken tekevän valintansa uudesta miehestään. Hirvipuistossa kirjailija on ajanut lukijan sisään teoksen tapahtumapaikkaan ja henkilöiden joukkoon ja varsinainen kertomus voi alkaa. Uteliaana jäimme odottamaan huomista eli tätä päivää. Jatkuu huomenna.

Tilkankadulla

    

Tammikuu päättyy. Talvi odottelee yhä täällä etelärannikolla. Taitaa jättää tämän sesongin väliin. Lämpötila on nollassa. Eilen ostimme kaupasta ruukkugerberan. Siinä se on nyt olohuoneen ikkunalaudalla antamassa väriä. Helenalla ei ollut eilen aamulla mitään etukäteissuunnitelmaa päivän varalle. Kun hän laittoi postauksen menemään, hän hymähti, että taas siinä on ”Helena maalaa”. Aamuteen ja -jugurtin jälkeen hän otti kuitenkin kenttämaalaustelineen parvekkeelta ja pystytti sen makuuhuoneeseen työpöytänsä viereen ja alkoi sekoittaa värejä. Myöhemmin, kun hän piti väliä maalaamisessa ja laittoi kahvia, hän otti ja puhdisti jääkaapin laatikot. Sellaisia puuskia. Eilinen sää oli ensin sadetta ja päivällä paistoi aurinko. Sade piti sopivasti väliä aamuyhdeksältä, kun kävelimme kaupalle ja takaisin. Minä kävin läpi kymmenen sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen siinä sivulla 320. Käsikirjoitusta on kaikkiaan 840 sivua. Luimme ääneen reilun tunnin Norman Mailerin Hirvipuistoa. Laskeskelin, että olen lukenut viisi Norman Mailerin kirjaa tätä ennen. Jos olen ymmärtänyt oikein, hän on kiistelty henkilö, mutta kirjailijana ihan hyvä. Alastomat ja kuolleet olen lukenut kahdesti ja samoin Porton haamun. Kerran itsekseni ja kerran ääneen. Helena kehuu Fay Weldonin kirjaa Ystävättäret. Minä kehun Paavo Rintalan omia tuntoja ja muistoja ja historiaa peilaavaa Aika ja uni -teosta.

Tilkankadulla

    

Tänään, maanantaiaamuna sataa vettä. Maa on taas musta. Eilen päivällä oli vähän aikaa aurinkoista. Työstän Gaz matkaan -käsikirjoituksen ensimmäisen osan loppupuolta. Poistin eilen huonoa tekstiä ja muokkasin jäljellä jäävää. Selkeytin. Etenin kahdeksan sivua. Helena tekee väripiirroksia ja akvarelleja. Aloin iltapäivällä lukemaan ääneen Norman Mailerin kirjaa Hirvipuisto. Olemme alkutapailussa. Luimme tunnin verran. Lukiessani olin Helsingin Kalliossa, Helsinginkadulla, Linnanmäen tuntumassa, vaikka Mailer kuvaa Kalifornian autiomaata. Samoissa Linnanmäen maisemissa olen ollut muun muassa lukiessani Paul Austerin New York -trilogiaa ja joissain Stephen Kingin kauhukirjoissa. Dostojevskin Karamazovin veljeksiä lukiessani olen ollut ajoittain tutuissa maalaismaisemissa, pellolla, vaikka kirjassa on keräännytty sisätiloihin oikeudenistuntoon. Mielikuvat menevät omia teitään eivätkä välitä kirjailijoista eikä kirjoittajista. Ei maksa vaivaa kuvailla yksityiskohtaisesti. Olen kohta puolivälissä Paavo Rintalan kirjaa Aika ja uni. Sen maisema ei ole selkeänä mielessäni. Kokelas kirjassa lukee välillä Karamazovin veljeksiä. Helenalla on Keith Richardsin Life kesken. Hän luki loppuun Ross Mcdonaldsin Fergusonin tapauksen ja otti unilukemisiksi hyllyssämme olevan Fay Weldonin Ystävättäret. Kun luin ääneen, hän teki samalla käsitöitä. Illalla katsoimme yhden elokuvan, en muista nimeä ja seurasimme hetken aikaa Napolin ja Roman välistä jalkapallo-ottelua.

Tilkankadulla

    

Eilen lumi oli jo niin vähissä Helsingin Pikku Huopalahdessa, että sitä oli jäljellä enää aurauskasoissa, kun iltapäivällä harmaa lumipyry pimensi taivaan ja sirotteli valkoisen kerroksen räntälunta kauttaaltaan mustan, ruskean ja vihreän maan peitoksi. Illalla lapset telmivät lumileikeissä. Tänään sunnuntaiaamuna kännykkä näyttää nollaa astetta. Helena teki eilen lahjaksi saamallaan pastalaudalla ja -sauvalla tuorepastaa ja keitti sen. Tänään syömme pastaa lisukkeilla. Suppilovahveroita, kangastatteja, selleriä ja mausteita. Kokkailujen ohella Helena teki akvarelleja Tilkankadun pihanäkymän innoittamana. Minä naputtelin astiantiskauksen ohessa Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Se on edennyt sivulle 302. Luimme loppusivut Fedor Dostojevskin Karamazovin veljeksistä, Epilogin, jossa Mitjan läheiset suunnittelevat hänen pakoaan vankikuljetuksesta ja viimeisenä lukuna on keuhkotautiin kuolleen koulupojan, Iljusan saattaminen hautaan ja Alesa pitää omanlaisensa saarnan yksinomaan Iljusan koulutovereille ja vannoo muistavansa nämä aina. Hieno loppu, Helena kehui, kun laskin paksun opuksen käsistäni. Helena lukee työpöytänsä ääressä Keith Richardsin muistelmia ja muulloin Ross Mcdonaldsin Fergusonin tapausta. Minulla on luvussa Paavo Rintalan Aika ja uni, hänen muistelmiaan teologian opiskelijana, uskon hiipuessa maailman raadollisuuden edessä ja kokelaana armeijassa, kokelaana, joka on se pienin herra ja sopivin yleisen vihan ja halveksunnan kohteeksi.

Tilkankadulla

     

Eilen paistoi aurinko. Kiersimme rannan kautta kaupalle. Varpuset sirkuttivat pensasaidassa. Iltamyöhällä ihailimme kuuta, Jupiteria, Marsia ja Orionin tähdistöä. Helena lukee pöydän ääressä Keith Richardsin kirjaa Life. Hän otti uudeksi unilukemiseksi Ross Mcdonaldsin dekkarin Fergusonin tapaus. Minä jatkoin eilen Gaz matkaan -käsikirjoitusta, jossa olen nyt sivulla 295. Aloin lukea Paavo Rintalan kirjaa Aika ja uni, joka on toisenlaista tekstiä kuin Sissiluutnantti. Aika ja uni on hitaammin luettavaa. Historiaa, muistelmia ja mietelmiä. Kulttuuria. Kun olin lukenut tätä kirjaa noin kolmekymmentä sivua, tajusin, että olen lukenut sen ennen. Teksti on juuri sitä upeaa juoksutusta, jota olen lukenut ennen Rintalalta. Hienoa. Luen sen mielelläni uudestaan. En usko, että olen lukenut aiemmin niitä kahta muuta, lukuvuoroa odottavaa Kauneuden attribuutit -sarjan teosta. Eilen iltapäivällä luimme ääneen tunnin ajan Dostojevskin Karamazovin veljeksiä, jossa oikeudenistunnossa päästiin kuulemaan valamiesten tuomio: Syytetty on syyllinen. Helena teki kuunnellessaan käsitöitä. Patalappuja syntyy. Ehkä saamme keväämmällä virkatun verhon makuuhuoneen ikkunaan. Tänään on edessä Karamazovin veljeksissä Epilogi, vajaa kolmekymmentä sivua. Hyvästelemme Dostojevskin fiktiivisen kaupungin ja minä-kertojan. Kirjailija on aina välillä esillä tekstissä tekemässä huomioita ja huomautuksia meidän kaupungin nimissä.