Tilkankadulla

     

Eilen paistoi aurinko. Kiersimme rannan kautta kaupalle. Varpuset sirkuttivat pensasaidassa. Iltamyöhällä ihailimme kuuta, Jupiteria, Marsia ja Orionin tähdistöä. Helena lukee pöydän ääressä Keith Richardsin kirjaa Life. Hän otti uudeksi unilukemiseksi Ross Mcdonaldsin dekkarin Fergusonin tapaus. Minä jatkoin eilen Gaz matkaan -käsikirjoitusta, jossa olen nyt sivulla 295. Aloin lukea Paavo Rintalan kirjaa Aika ja uni, joka on toisenlaista tekstiä kuin Sissiluutnantti. Aika ja uni on hitaammin luettavaa. Historiaa, muistelmia ja mietelmiä. Kulttuuria. Kun olin lukenut tätä kirjaa noin kolmekymmentä sivua, tajusin, että olen lukenut sen ennen. Teksti on juuri sitä upeaa juoksutusta, jota olen lukenut ennen Rintalalta. Hienoa. Luen sen mielelläni uudestaan. En usko, että olen lukenut aiemmin niitä kahta muuta, lukuvuoroa odottavaa Kauneuden attribuutit -sarjan teosta. Eilen iltapäivällä luimme ääneen tunnin ajan Dostojevskin Karamazovin veljeksiä, jossa oikeudenistunnossa päästiin kuulemaan valamiesten tuomio: Syytetty on syyllinen. Helena teki kuunnellessaan käsitöitä. Patalappuja syntyy. Ehkä saamme keväämmällä virkatun verhon makuuhuoneen ikkunaan. Tänään on edessä Karamazovin veljeksissä Epilogi, vajaa kolmekymmentä sivua. Hyvästelemme Dostojevskin fiktiivisen kaupungin ja minä-kertojan. Kirjailija on aina välillä esillä tekstissä tekemässä huomioita ja huomautuksia meidän kaupungin nimissä.