Tilkankadulla

    

Eilen aamulla kauppareissulla Mannerheimintien Alepassa. Kannatinpylvään varjo kiipesi vanhaa kalliota ylös. Puun kyljessä oli kaksi kääpää rinnatusten kuin isot kärpäsensilmät. Varoitushattu sen poistetun puistopuun kannolla. Päivemmällä kiersimme Pikku Huopalahden rannassa ja istuimme hetken penkillä. Pyöräilijöitä ja lenkkeilijöitä rantaraitilla. Eilen kävin läpi 29 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena teki aamulla akvarelleja työpöytänsä ääressä ja virkkasi myöhemmin sohvalla ja katsoi televisiota. Hänellä on uusimpana unikirjana McCall Smithin jokin Mma Ramotswe tutkii -kirja. Olen lukenut joskus pari niistä, mutta en saanut oikein makua. Vai onko siinä jokin muinainen kolonialismin häivähdys? Eilen iltapäivällä jatkoimme ja luimme ääneen Nikolai Gogolin kirjaa Kuolleet sielut, joka on nyt lopuillaan. Tsitsikov on pakkaamassa kiireesti tavaroitaan. On aika lähteä kaupungista. Odotan uteliaana mikä niissä kuolleissa sieluissa oli juonena? En muista sitä edellisiltä lukukerroilta. Ehkä se oli vain sumutusta? Luin muutaman sivun Alex Schulmanin kirjaa Eloonjääneet. Takaperoinen kirja. Maisena on hyvin suomalainen tai minun näkemykseni. En sano vielä muuta.

Tilkankadulla

    

Lommollaan oleva, keltainen kuu loistaa aamunkajossa. Eilen lämpötila nousi yli kymmenen asteen Helsingin Pikku Huopalahdessa. Kirjoittajan osa on raahautua jälkijunassa, merkitä ylös mitä tapahtui viimeksi ja viimeisestä ehtii kulua aina tovi. Eilen oli ensimmäinen pääsiäispäivä, mutta samalla myös Mikael Agricolan ja suomen kielen päivä. Liputuspäivä. Maaliskuun Voima -lehden numerossa oli artikkeli kirjailijoiden Lapsui ja Lehmuskallio yhteisestä kirjasta Jäähyväiset tundralle – Siperian nenetsien matkassa. Tämä alkuperäiskansa asuu Jamalin niemimaan kaasukenttien päällä. Katoava kansa, joka on saanut kuitenkin ilahduttavasti lisäaikaa nyt, kun muuttuneen maailmantilanteen takia kaasua ei pumpata parhaillaan entiseen malliin Euroopan lännen rajattomaan kulutukseen. Eilen etenin Gaz matkaan -käsikirjoitusta vaivaiset kymmenen sivua. Kampaan takkua. Helena piirtää tussilla ja virkkaa. Ääneenlukutunnilla vietimme aikaa Nikolai Gogolin kirjan Kuolleet sielut parissa. Tsitsikov ei päässyt tässä lukemassamme luvussa ollenkaan ääneen, mutta onneksi muut puhuvat hänestä. Helena lukee unilukemisina Sienilehden artikkeleita. Hän on tehnyt lisää kirjastovarauksia. Toisissa kirjoissa on pitkä varauslista ja toisia taas ei kysellä ollenkaan. Jatkoin muutaman sivun Alex Schulmanin kirjaa Eloonjääneet. Sen tyyli on hyppelehtiä ajallisesti katkelmasta toiseen, ensin niin sanotusti tässä päivässä, sitten menneessä ja seuraavaksi tässä päivässä, mutta varhempaan kellonaikaan. Konstikasta. Eilen näimme peräti kolme jalkapallo-ottelua televisiosta.

Tilkankadulla

    

 Lämmintä pääsiäistä. Nyt sunnuntaiaamuna, ensimmäisenä pääsiäispäivänä on kännykän mukaan kaksi lämpöastetta täällä etelärannikolla ja eilen oli lämpimimmillään kymmenen astetta. Parvekkeella kuulee lokkien kirkunaa. Eilen kävelylenkillä Pikku Huopalahden rannassa seurasimme naurulokkien toimia ja Helena otti kuvia niistä. Harmaahaikaraa ei näkynyt. Kävin läpi kolmekymmentä sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Eilen oli lankalauantai. Helena kertoi, että somessa oli viestejä lankaostoksista. Eilen oli almanakan mukaan myös romanien kansallispäivä. Helena teki virkkuutöitään ja piirsi ja maalasi vesiväreillä. Kävimme kellarissa, toisen rapun alakerrassa hakemassa lisää pahveja ja muuta materiaalia. Luimme ääneenlukutunnilla luvun Nikolai Gogolin kirjasta Kuolleet sielut. Tsitsikovista puhutaan, että hän on miljoonikko, mutta sitten tanssiaisissa humalainen Nozdrev kuuluttaa kovaan ääneen, että mies on huijari ja kysyy miksi tämä ostaa kuolleita? Sankari luikkii ennen aikojaan pois kutsuilta. Jokin on vialla. Helenalta loppui yksi unikirja ja hän otti omasta hyllystä lukemisiksi Tyyne Saastamoisen runokokoelman Vieras maa. Minä aloitin Alex Schulmanin romaanin Eloonjääneet. Kaksi ensimmäistä lyhyttä lukua luettu. Mukavantuntuista tekstiä.

Tilkankadulla

    

Nolla astetta nyt aamulla Helsingin Pikku Huopalahdessa. Eilen kävelimme päivällä Niemenmäen puolelle ja takaisin. Yritimme etsiä luonnontilaisista risukoista kukkivia näsiöitä ja leskenlehtiä, mutta emme löytäneet. Helenalla on monia eri ideoita kesken luonnoksissa, akvarelleissa ja akryylejä varten. Kävin läpi eteenpäin 33 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Eilen iltapäivällä vietimme tovin parvekkeella nauttimassa auringonpaisteesta. Luimme ääneen jälleen yhden luvun Nikolai Gogolin kirjasta Kuolleet sielut. Helenalla on yhä Nero Wolfe kesken. Minä luin loppuun Richard Hughesin huiman teoksen Rajumyrsky Jamaikassa. Raikas ja teeskentelemätön kirja. Se on ilmestynyt alunperin 1929 ja suomeksi Tauno Tainion kääntämänä 1956. Kirjassa eletään purjelaivojen ja ensimmäisten höyrylaivojen aikaa. Lasten kirja siinä mielessä, että eniten teoksessa on esillä kymmenvuotias Emily -tyttö. Kirjailija kertoo ja kuvailee minusta psykologisesti oikein ja rehellisesti lasten maailmaa ja mielikuvitusmaailmaa ja miten tyystin se eroaa aikuisten maailmasta ja kuvitelmista, tekisi mieli sanoa aikuisten tylsyydestä. Aikuiset ovat mielikuvituksettomia. Lapset huomaavat eri asioita kuin aikuiset ja painottavat toisin asioita. Rajumyrsky Jamaikassa on tervehenkinen, opettavainen kirja ja virkisti suuresti omia ajatuksiani.

Tilkankadulla

    

 Hyvää pääsiäistä. Pitkäperjantai. Täydenkuun aikoja. Eilen kiersimme Pikku Huopalahden rannan kautta kauppaan. Katutyömaalla raitiotien raiteet ovat tulossa ruostepintaisina mäkeä ylös. Mannerheimintien laidalta on kaadettu vanha, sisältä lahonnut ruotsinpihlaja, joka repesi talvella. Reppuni oli täynnä tyhjiä tölkkejä, mutta pullonpalautusautomaatti ei toiminut. Niinpä jätin tölkit odottamaan huoltomiestä. Kävin eilen läpi 31 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena piirtää tussilla luonnoksia ja akvarellitöiden pohjia. Kukkia, lintuja ja kissoja. Luimme ääneen seuraavan luvun Nikolai Gogolin kirjasta Kuolleet sielut. Päähenkilö Tsitsikov palaa uupuneena sielujenostomatkalta. Kirja on puolessa välissä. Helena lukee lisäksi Rex Stoutin Nero Wolfe -dekkaria Liian monta kuolemaa. Minä elän jänniä aikoja lasten kanssa kuunarilla Karibianmerellä. Merirosvoelämää ja lasten leikkejä. Välillä luen muutaman Tyyne Saastamoisen runon kokoelmasta Ruhtinaslintu. Illan päätteeksi katsoimme kolmekymmentä vuotta vanhan elokuvan. Uudetkin elokuvat vanhenevat. 

Tilkankadulla

    

Tänään kiirastorstaina näkyy aamutaivaalla himmeänä kaksi tähteä. Eli pilvipeite rakoilee sen verran. Illalla puolenyön aikaan paistoi täysikuu udun keskellä. Kävimme eilen Munkkiniemen kirjastossa. Palautin kaksi kirjaa ja lainasin kaksi uutta, Joel Lehtosen kirjan Putkinotko ja Alex Schulmanin Eloonjääneet. Jossain blogissa kehuttiin Schulmania, joten tulin uteliaaksi tästä kirjailijasta. Kokeilen myös voiko Putkinotkoa lukea? Jotkut kirjat nimittäin vanhenevat ja ajautuvat unhoon, kun on taas vastapainoksi olemassa ikisuosikkeja ja -hyviä. Luin ja työstin kaksikymmentä sivua eteenpäin Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen siinä yli puolenvälin. Helena luonnostelee, tekee piirroksia valmiiksi akvarelleihin, pohjatyötä, virkkaa ja katsoo televisiosarjoja. Iltapäivän ääneenlukutunnilla jatkoimme Nikolai Gogolin romaania Kuolleet sielut. Lukiessani sitä nyt hitaasti ja ajatuksella, huomaan, että kirja on hyvä, nautittava ja tasapainoinen. Moderni. Uudenaikaisempi kuin aikalaisensa ja kaikki muut lukemani 1800 -luvun venäläiset klassikot. Gogol on tarkkasilmäinen. Helenalla on Nero Wolfe unilukemisena ja minä jatkoin seilaamista yhdessä merirosvojen ja lasten kanssa Richard Hughesin kirjassa Rajumyrsky Jamaikassa. Gogolin tavoin myös Hughes on tarkkasilmäinen ja näkee ja tuo julki sellaista, mikä perinteisemmiltä kirjailijoilta menee ohi: Torakat syövät öisin ruumassa nukkuvien lasten kynsien alta pehmeän nahan ja lian ja kovettumat jalkapohjista niin, että aamuisin aristaa kävellä.

Tilkankadulla

    

 Kaunis kesäpäivä -blogi täyttää tänään kolme vuotta. Kun aloitimme tämän ”matkan”, asuimme Lappeenrannan Sammonlahdessa, mutta muutimme pian Luumäen Taavettiin ja viime syksynä tänne Tilkankadulle Helsingin Pikku Huopalahteen. Muuttohistoria sai jatkoa. Bloginpito jatkuu edelleen päivä kerrallaan kulttuurin hengessä ja positiivisella asenteella. Se tuntuu hyvältä. Juhlimme sitä. Eilen Suomen valtiovalta teki tahollaan historiaa. Löydän tällaisen myönteisen asian tapahtuneesta. Jatkoin eilen kolmetoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Korjasin myös muutamia kohtia ennen kuin menin eteenpäin. Vietimme eilen pyykkipäivää. Luin omalla ovivahtivuorollani pesutuvassa Tyyne Saastamoisen runokokoelmaa Ruhtinaslintu. Siinä on eurooppalaista ja pariisilaista henkeä. Helena tutki omalla vuorollaan kännykkäänsä. Hän taisi lukea myös viimeisintä versiota Gaz matkaan -tarinan ykkösosasta. Iltapäivällä nautimme auringonpaisteesta parvekkeella. Hyvä niin, sillä illemmalla taivas veti jo pilveen ja ennusteen mukaan lähipäivät pysyvät pilvisinä. Luin ääneen yhden luvun Gogolin kirjasta Kuolleet sielut. Richard Hughesin Rajumyrsky Jamaikassa on minulla puolivälissä. Olen innostunut tästä Hughesista. Hän kuvaa hyvin lapsia ja mainitsee esimerkiksi sen, että vanhemmat hämmästyisivät, jos he tulisivat ajatelleeksi kuinka vähän heidän lapsensa välittävät heistä. Isät ja äidit kuuluvat lasten mielestä heidän palvelijakuntaansa. Rajumyrsky Jamaikassa on puoliväliin mennessä osoittautunut rankaksi ja traagiseksi enkä ihmettele vaikka kaikki merirosvojen käsiin joutuneet lapset kuolisivat lopuksi.