Nolla astetta nyt aamulla Helsingin Pikku Huopalahdessa. Eilen kävelimme päivällä Niemenmäen puolelle ja takaisin. Yritimme etsiä luonnontilaisista risukoista kukkivia näsiöitä ja leskenlehtiä, mutta emme löytäneet. Helenalla on monia eri ideoita kesken luonnoksissa, akvarelleissa ja akryylejä varten. Kävin läpi eteenpäin 33 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Eilen iltapäivällä vietimme tovin parvekkeella nauttimassa auringonpaisteesta. Luimme ääneen jälleen yhden luvun Nikolai Gogolin kirjasta Kuolleet sielut. Helenalla on yhä Nero Wolfe kesken. Minä luin loppuun Richard Hughesin huiman teoksen Rajumyrsky Jamaikassa. Raikas ja teeskentelemätön kirja. Se on ilmestynyt alunperin 1929 ja suomeksi Tauno Tainion kääntämänä 1956. Kirjassa eletään purjelaivojen ja ensimmäisten höyrylaivojen aikaa. Lasten kirja siinä mielessä, että eniten teoksessa on esillä kymmenvuotias Emily -tyttö. Kirjailija kertoo ja kuvailee minusta psykologisesti oikein ja rehellisesti lasten maailmaa ja mielikuvitusmaailmaa ja miten tyystin se eroaa aikuisten maailmasta ja kuvitelmista, tekisi mieli sanoa aikuisten tylsyydestä. Aikuiset ovat mielikuvituksettomia. Lapset huomaavat eri asioita kuin aikuiset ja painottavat toisin asioita. Rajumyrsky Jamaikassa on tervehenkinen, opettavainen kirja ja virkisti suuresti omia ajatuksiani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti