Pilvistä nyt aamulla täällä etelärannikolla. Lämpötila sama yhdeksän astetta kuin eilenkin. Minulla ei ollut eilen sen parempaa sienionnea kuin ennenkään. En löytänyt Lakiston maisemista mitään hakkuuaukeaa enkä sopivia traktorinuria. Polkuja oli ja niillä paljon pyöränjälkiä. Maasto oli siltä osin tuttu kuin yli kymmenen vuotta sitten, mutta vanhat, silloiset aukkopaikat olivat nyt taimikkoa. Eksyin lopulta mieleni kartalta ja käännyin takaisin oudon lammen kalliorannalta. Kuuntelin mahdollisia liikenteen ääniä. Yli lentävät lentokoneet olivat äänekkäimpiä. Pidin huolen siitä, että valikoin sellaisia polkuja, jotka kulkivat aurinkoa kohti eikä siitä poispäin. Löysin viimein isolle tielle ja kävelin sitä noin kaksi kilometriä ennen kuin tulin pysäkille. Tuliaisina minulla oli kaksi pientä korvasientä ja pussillinen nokkosia kuivatettavaksi. En avannut eilen ollenkaan Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Kävelimme vielä ruuan jälkeen Pikku Huopalahden rannalla. Kaksi haikaraa lensi rannan yllä. Naurulokki yksin rantakivellä. Kanadanhanhien jälkikasvua napsimassa ruohoa. Helena vaihtoi Donna Leonin Simenonin Maigret -kirjaan. Siinä oli isompi fontti. Minä luin viisikymmentä sivua William Faulknerin kirjaa Liekehtivä elokuu. Kirjailija käsittelee ainestaan miten tahtoo, palaa välillä entiseen, yhtäkkiä päähenkilö on vasta lapsi, sitten taas takaisin kirjan nykyhetkeen ja siinä Faulkner vaihtaa seuraamaan toista henkilöä, sitten toista, kertaa, kertoo ensin mitä tapahtui ja alkaa sitten kuvata sitä perusteellisemmin. Sanakylpyä helteisessä etelässä.
 |
