Taavetissa

    

Kalenterikuukausi vaihtui ja aloitamme helmikuun, joka on perinteisesti ollut lujien pakkasten aikaa. Miinus kaksikymmentäyksi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on Helenan eilen minusta ottama kuva kirjaston uutuushyllyn ääressä. En valinnut tästä tarjonnasta mitään, vaan lainasin vajaa kymmenen vuotta sitten edesmenneen Harry Forsblomin romaanin Ristilukki ja kumppanit vuodelta 1991. Harry Forsblomilla oli kesämökki Saarisen rannalla Toivakassa siihen aikaan, kun me asuimme siellä. Kun Helenalla oli kerran yksityisnäyttely Vanhassa pappilassa, Forsblom ja joku hänen ystävänsä olivat tulossa Helsingistä mökille ja poikkesivat ohiajaessaan katsomassa näyttelyä. Ei ihme, että tartun muistellen Forsblomin kirjoihin. Luulen, että olen lukenut joskus tämän teoksen, mutta en ole varma. Minulla on nyt rivi lainaamiani kirjoja odottamassa lukuvuoroa. Eilen aamupuolella Helena piirsi luonnoksia, ratkoi ristikoita ja kirjoitti muistiinpanoja vanhalla läppärillään. Minä järjestelin omalla koneellani viimeaikaisia kirjoitelmiani. Kirjoitin päiväkirjaa, kaunokirjoituksella kuulakärkikynällä Helenalle ja alustavasti tämän päivän postausta, mutta en aloittanut mitään uutta fiktiota. Lounaana meillä oli eilen Helenan edellisenä päivänä kokkaamaa slaavilaista tattikeittoa. Eilen iltapäivällä luimme ääneen Don DeLillon romaania Alamaailma, jossa on siirrytty vuoteen 1951 eli pallo palaa tällä tavoin takaisin. Illemmalla Helena luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan toista osaa Tammettu virta. Unilukemisena hänellä on edelleen Fay Weldonin romaani Minuahan et unohda. Minä luin Dario Fon omaelämäkerrallista teosta Ensimmäiset seitsemän vuottani ja muutama niiden lisäksi. Iltakahdeksalta pääsimme seuraamaan nhl-jääkiekkoa, Detroit vastaan Colorado, joka päättyi vierasjoukkueen voittoon 0-5.