Tilkankadulla

    

Tänään on Suomen luonnon päivä. Ilmi, Ilma, Ilmatar. Onko luonto parhaimmillaan näin loppukesästä, kun syksyn enteitä on ilmassa? Teimme eilen reissun keskustaan. Tärkeimpänä oli saada metrin mittainen pyöröpuikko, joka löytyi alan liikkeestä Simonkadulta. Otin siinä sivussa kuvan, joka antaa puukappelin ja Lasipalatsin yli. Kiersimme Kampissa, Forumissa ja Stokkalla. Kävimme katsomassa Stokkan karppeja. Otin kuvan ja Helena sanoi myöhemmin tutkiessaan sitä, että heijastuksessa erottuvat minun kasvoni. En ollut huomannutkaan. Ajoimme nelosen ratikalla Munkkiniemeen, jossa odotti kirjastossa seuraava kirja noutoa, James Jonesin Ohut punainen viiva. Kävin eilen läpi 15 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena kutoi. Jälleen yhden tv-sarjan jaksot loppuivat. Helenalla on lukukirjana Tyyne Saastamoisen Ruhtinaslintu. Minä olen lukenut kaksi kolmasosaa Maylis de Kerangalin romaanista Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät. Kiva kirja, jos niin voi sanoa tällaisesta sydämensiirrosta kertovasta tarinasta.

Tilkankadulla

    

Kirjavinkkien seinä Munkkiniemen kirjastossa. Meillä on ahkeria lukijoita, virkailija kehui. Helmet. Pidin siitä tunnuksesta heti, kun muutimme viime syksynä Helsingin Pikku Huopalahteen ja siirryimme tämän kirjastolaitoksen piiriin. Helmet viestii minulle. Helmet kaulassa. Helmet kännykässä. Asvalttiporukat olivat eilen urakoimassa Munkkiniemen puistokadulla. Ajoradat oli kalvettu valmiiksi ja uutta mustaa pintaa laskettiin kaista kerrallaan. Lämpö huokui ja piki katkusi. Kahvilan edustalla cockerspanieli värisytti kirsuaan. Nautimme kahvit ja omenaleivoksen puoliksi. Herkullista. Ostimme kotiin tummaa leipää ja vaaleita sämpylöitä. Kolme lainakirjaa repussa: Maylis de Kerangalin Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät,Tommi Melenderin Ranskalainen ystävä ja Merete Mazzarellan Där man aldrig är ensam, alaotsakkeena Om läsandets konst, jonka lainasin på flit på svenska. Luin ja kävin läpi eilen seitsemän sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena teki kissa-akvarelleja. Hänellä on pusero kudonnassa värikkäin langoin. Vietimme lukuiltaa, Helena luki Tyyne Saastamoisen runoja ja selasi nettiä ja minä luin Kerangalin romaania. Luin siitä eilen kaikkiaan puolet. Kirja, jonka aiheen tietää aloittaessaan ja jossa ei ole mitään salattua juonta. Teksti on pitkävirkkeistä, luetteloivaa ja pikkutarkkaa. Vain muutama erotettu repliikki, muuten puheet ja sanat ovat mukana kerronnassa.

Tilkankadulla

    

Helena otti pari päivää sitten kuvan tyynestä merenlahden rannasta ja minä eilen syyskesän metsälammesta, jota ulpukan- tai lumpeenlehdet täplittävät. Ensimmäiset hirvikärpäset odottivat metsässä. Samoin ensimmäiset suppilovahverot tälle kaudelle. Löysin kehnäsieniä, kanttarelleja, pienen koivunpunikkitatin ja yksittäisinä mustavahakkaan, vaalean orakkaan, kelvollisen lampaankäävän ja reilummin ryöpättäviä haapa- ja kangasrouskuja. Aamulla tihuutti, kun nousin bussiin, mutta se ei haitannut. Kuivatimme jalomman sienisaaliin. Meillä on kuivuri, jonka hankimme aikoinaan 1980-luvulla. Se on kulkenut mukanamme sieltä asti. Eilen edistyin Gaz matkaan -käsikirjoituksessa vaatimattomat kuusi sivua. Luin muutaman sivun Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena. Helena otti iltalukemisiksi Tyyne Saastamoisen Ruhtinaslintu -kokoelman. Hän teki eilen pieniä kissa-akvarelleja ja kutoi telkun ääressä. Helmet laittoi iltapäivästä viestin kolmesta noudettavasta kirjavarauksesta. Yksi varaus on edelleen Matkalla ja yhdessä olen sijalla neljäsataa ja vähän yli.

Tilkankadulla

   

 

Eilen aamupäivällä teimme ensin kauppareissun ja kävimme sen jälkeen erikseen kuvaamassa. Näimme ratikoita, neljä ainakin. Kaksi tuli vastatusten kääntyessään vihreissä valoissa toinen Mannerheimintielle ja toinen vastaavasti Korppaanmäentielle. Ei sentään kuvia niistä, vaan kuvia rannalta, nypitty petuniannuppu, jossa on silmät ja suu, punainen lyijykynä, joka on pudonnut kiveykselle, ala-asteen oppilaiden askartelemia ikkuna- ja kylttikoristeita ja kuivuneita lehtiä ja mustia marjaterttuja. Ahkeroin eilen seitsemäntoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Luin loppuun Sinikka Vuolan ja Tommi Melenderin huolekkaat esseet romaanien lopuista. Helena aloitti eilen yhtä tai kahta eri kudonnaista. Se rauhoitti sen verran, että hän sanoo voivansa keskittyä nyt taas kissapiirroksiinkin. Olemme tänä keskiviikkoaamuna varhain hereillä ja jos sää sallii, lähden kohta pysäkille odottamaan Rinnekodin bussin päivän ensimmäistä vuoroa.

Tilkankadulla

    

 Mikä tässä kuvan rantamatalassa on, Korkeasaaresta karannut käärme vai ohut lehtipuun runko vajoamassa liejuun? Syyskesä on menossa. Pikku Huopalahden puistoa reunustavassa piennarpuutarhassa on sadon aika ja kukat hehkuvat. Pääskysiä ei ole näkynyt kolmeen päivään. Ei ole näkynyt haikaraa, ei kottaraisia eikä meriharakoita. Luulemme, että haikara etsiytyi paremmille kala-apajille? Helena jatkoi yhä eilen lankojen järjestämistä ja valikointia seuraavaa, uutta käsityöprojektia varten. Ostimme toisen lattiavalaisimen olohuoneeseen, joten syksyn lukuillat voivat valaistuksen puolesta alkaa. Etenin eilen yksitoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Luin Franz Kafkan kirjeitä Milenalle, Briefe an Milena ja sain loppuun Sinikka Vuolan ja Tommi Melenderin sähköpostitse käymän keskustelun romaanien lopuista kirjassa Maailmojen loput. Aloin lukea saman teoksen toisena osana olevia lyhyitä esseitä erilaisista lopuista. Loppuun asti. Neljä kirjaston kirjaa on Matkalla. Helena lukee Donna Leonin dekkaria Kohtalokkaat lääkkeet. Hän kehui kirjan alkua.

Tilkankadulla

    

Teimme eilen, sunnuntaiaamuna kierroksen Meilahden arboretumiin ja takaisin. Mennessä oli Tapanilan aseman kohdalla öljyläikkä vedessä ja rantaraitin varrella onkimiehiä tasaisin välein. Yksi koiranulkoiluttajanainen kysyi mitä kuvaamme? Hän kertoi harrastaneensa itsekin kuvaamista, mutta luopui siitä todettuaan olevansa lahjaton. Sivumennen hän mainitsi, että hänen miehensä oli ammattikuvaaja. Me kuvasimme Helenan kanssa molemmat arboretumin antia ja kaikkea, mikä kehotti ottamaan räpsyn. Helenalla oli vaihteeksi järjestelmäkamera mukana. Eilen päättyivät jalkapallon naisten MM-kisat. Espanja kruunattiin mestariksi. Englanti kaatui loppuottelussa yksi nolla pelitilannemaalilla, normaalipeliajalla. Edistyin omassa lajissani kuusi sivua eli olen Gaz matkaan -käsikirjoituksessa sivulla 215. Helena tyhjensi parvekkeella yhden lankalaatikon, banaanilaatikon ja kävi sen läpi erotellen, mitä lankatyyppiä ja väriä käyttää ja ottaa mihinkin uuteen kudonnaiseen tai käsityöhön. Hän luki loppuun Qiu Xialongin dekkarin Musta sydän ja valikoi illalla sänkylukemisiksi Donna Leonin Kohtalokkaat lääkkeet. Minä luin sivun mitan Franz Kafkaa, Briefe an Milena. Sie ist Frau Milena. Luin illemmalla noin viisikymmentä sivua Sinikka Vuolan ja Tommi Melenderin kirjallista debattia aiheesta Maailmojen loput. He ruotivat romaanien loppuja, pohtivat missä vaiheessa ”romaani-raketti” – minun keksimäni ilmaus – milloin romaani on käyttänyt eväänsä ja polttoaineensa ja odottaa vain säällistä lopetusta, siirtymää fiktion kuvitelmista lukijan arkipäivään? He kysyvät miksi lopetukset ovat niin usein pettymyksiä ja monia muita kirjallisia seikkoja.

Tilkankadulla

    

Eilen nautimme aamupäivällä kauppareissulla Pikku Huopalahden kaupunkimaiseksi muuttuneesta tai palautuneesta olotilasta, kun kiersimme Tilkantorin rannan kautta Korppaanmäentielle ja ylös Mannerheimintielle. Ratikat tekevät sen. Yksi ratikka oli tulossa päättäriltä ja toinen oli kääntymässä Mannerheimintieltä alas Korppaanmäentielle. Jäimme katsomaan molempia. Eilen oli penkkiurheilijoille runsaasti urheilutarjontaa televisiossa. Ei ollut aikaa tehdä varsinaista kamerakierrosta. Me tyydyimme seuraamaan jalkapalloa, jossa päiväpelissä naisten MM-pronssiottelussa Ruotsi voitti Australian kaksi nolla. Bundesliigassa iltapäivällä Bayer Leverkusen voitti Leipzigin kolme kaksi. Illemmalla Italian Serie A:ssa Frosinone Napoli päättyi yksi kolme ja Inter Monza kaksi nolla. Helena kokkasi eilen päivällä maittavan punikkitattipizzan. Etenin yhdeksän sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Luin sivun mitan Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena. Helena löysi telkusta jalkapallon lisäksi kudontaohjelman ja sai siitä uusia ideoita. Peliä katsoessamme hän virkkasi yhden isoäidinneliön. Illalla hän luki muutaman sivun Qiu Xialongin Mustaa sydäntä. Huomasin päivän päätteeksi, että kaksi kirjastovaraustani ovat jo matkalla. Lähetin varaukseni perjantaina illalla ja lauantaina ne ovat jo liikkeellä.