Teimme eilen, sunnuntaiaamuna kierroksen Meilahden arboretumiin ja takaisin. Mennessä oli Tapanilan aseman kohdalla öljyläikkä vedessä ja rantaraitin varrella onkimiehiä tasaisin välein. Yksi koiranulkoiluttajanainen kysyi mitä kuvaamme? Hän kertoi harrastaneensa itsekin kuvaamista, mutta luopui siitä todettuaan olevansa lahjaton. Sivumennen hän mainitsi, että hänen miehensä oli ammattikuvaaja. Me kuvasimme Helenan kanssa molemmat arboretumin antia ja kaikkea, mikä kehotti ottamaan räpsyn. Helenalla oli vaihteeksi järjestelmäkamera mukana. Eilen päättyivät jalkapallon naisten MM-kisat. Espanja kruunattiin mestariksi. Englanti kaatui loppuottelussa yksi nolla pelitilannemaalilla, normaalipeliajalla. Edistyin omassa lajissani kuusi sivua eli olen Gaz matkaan -käsikirjoituksessa sivulla 215. Helena tyhjensi parvekkeella yhden lankalaatikon, banaanilaatikon ja kävi sen läpi erotellen, mitä lankatyyppiä ja väriä käyttää ja ottaa mihinkin uuteen kudonnaiseen tai käsityöhön. Hän luki loppuun Qiu Xialongin dekkarin Musta sydän ja valikoi illalla sänkylukemisiksi Donna Leonin Kohtalokkaat lääkkeet. Minä luin sivun mitan Franz Kafkaa, Briefe an Milena. Sie ist Frau Milena. Luin illemmalla noin viisikymmentä sivua Sinikka Vuolan ja Tommi Melenderin kirjallista debattia aiheesta Maailmojen loput. He ruotivat romaanien loppuja, pohtivat missä vaiheessa ”romaani-raketti” – minun keksimäni ilmaus – milloin romaani on käyttänyt eväänsä ja polttoaineensa ja odottaa vain säällistä lopetusta, siirtymää fiktion kuvitelmista lukijan arkipäivään? He kysyvät miksi lopetukset ovat niin usein pettymyksiä ja monia muita kirjallisia seikkoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti