Taavetissa

    

Eilen kului koko päivä kotosalla, kun odotimme tulossa olevia parvekekalustoa yhdeltä tavarantoimittajalta ja ruokapöytää toiselta. Molempien ilmoitettu toimitusaika oli väljästi aikavälillä kello seitsemän viiva seitsemäntoista. En avannut koko päivänä Pidät tästä varmaan -tiedostoa, vaan luin ääneen Nathan Hillin romaania Wellness. Luin sitä lopulta katkelmina seitsemänkymmentä sivua. Helena luki lisäksi Jarkko Sipilän jännitysnovelleja kirjasta Kulmapubin koktaili. Iltapäivällä kahden maissa parvekekalusto tuli perille. Tuolit olivat päälletysten ja kieputettu muovimuumioiksi. Pöytä oli tukevassa pahvilaatikossa, lasinen pöytälevy ja irtojalat, jotka piti koota. Kolmelta kalusto oli paikallaan parvekkeella. Olimme päässeet sitä ennen, noin yhden aikaan, seuraamaan ruokapöydän matkaa kuljetuksessa kätevästi kartalla kulkevana merkkinä. Lähtöpiste oli Lappeenranta ja sieltä kuljetus lähti Imatran suuntaan ja kiersi sieltä eteenpäin, palasi ajastaan takaisin päin, mutta pysähtyi Lappeenrantaan. Hetkinen? Puoli neljä Helenan kännykkä hälytti. Selvisi, että sairastapauksen takia kuljetus viivästyy, mutta että tilaus on perillä meillä viimeistään ennen seitsemää, illalla. Eli eilen oli erilainen päivä ja huomenna, sunnuntaina on myös tiedossa hieman erilainen päivä, sillä olemme päättäneet laittaa Kaunis kesäpäivä -blogiin viime syksynä kirjoittamani, kuusiosaisen Kiipeli -tarinan ja jonka ensimmäinen jakso tulee julki huomisen postauksena.

Taavetissa

    

Kanuunan ikkunasta voi katsoa kanuunaa Linnalantien varrella, Luumäen Taavetissa. Kuva on otettu eilen sumuisena, tihkuisena suojasäänä. Kävimme eilen kirjastossa ja kaupassa aamuyhdeksältä ja myöhemmin uudestaan kirjastossa, koska Helenan varaama Jarkko Sipilän jännäri Kulmapubin koktaili odotti noutoa. Aamulla Helena lainasi Sipilän kirjan Suljetuin ovin ja Agatha Christien klassikon Murha maalaiskylässä. Pitäisikö lisätä, että Helena luki eilen Sipilän teoksen Kylmä jälki, omasta hyllystämme. Mietin tässä, että mihin se eilinen oikein kului ja häipyi? Olin läppärillä kirjoittamassa päivän postauksen ja aamiaisen jälkeen avasin Pidät tästä varmaan -tiedoston ja luin ja muokkasin sitä muutaman sivun. Luin eri vaiheissa Ville-Juhani Sutisen kirjaa Kuolleiden muistomerkkien vuosisata. Luin ääneen Nathan Hillin romaania Wellness, olemme siinä sivulla 68 ja täytyy sanoa, että hyvältä tuntuu tämäkin teksti. Roskahuoneen pahvinkeräyssäiliöt oli tyhjennetty, joten pääsin viemään pahviroskia pois kellarivarastostamme ja veimme tilalle kellariin pakkilaatikon ja muita tarpeita.

Taavetissa

    

Pitkän matkan sänky saapui vihdoin eilen puolen päivän maissa. Kuten arvasimme, se oli pieninä palasina, mutta kaikki osat olivat kuitenkin mukana ja ohjeet olivat melko täydelliset. Menin vain yhden kerran vikaan, mutta tajusin sen onneksi ajoissa. Lopussa en tajunnut, mitä ohjeessa neuvottiin niistä säleistä, jotka ruuvattiin viimeksi patjan aluseksi. Ruuvit olivat harmi kyllä ristipäitä eivätkä thorxeja. Kasaamiseen meni viisi tuntia ilman taukoja. Eilen aamulla, kun odotimme kuljetuksen saapumista, kävin läpi Pidät tästä varmaan -tarinaa. Puolet siitä on nyt luettu ja muokattu. Aloimme lukea ääneen Nathan Hillin toista romaania Wellness. Jonotin sitä Helsingin Tilkankadulla asuessamme viime keväästä asti ja poistin itseni jonosta vasta juuri ennen kuin muutimme Luumäen Taavettiin. Heili-kirjastosta Wellness tuli reilussa viikossa.

Taavetissa

    

Postauskuvana on aamuruskon hehkua eilen Luumäen Taavetissa. Jatkoin eilen aamusella Pidät tästä varmaan -tekstin läpikäyntiä. Kolmasosa luettu. Helena löysi mieleisen parvekekaluston Kärkkäiseltä, joten meille on tulossa tänään ainakin yksi lähetys, perjantaina myös yksi ja yksi kai siltä väliltä. Kävin eilen päivällä yksinäni tekemässä kauppaostokset. Sen jälkeen luin loppuun ääneen Nathan Hillin romaanin Nix ja palautimme sen kirjastoon, kun teimme yhdessä päiväkävelyn. Samalla palautimme Outi Pakkasen dekkarin Maanantaihin on paljon matkaa ja Pirsigin kirjan Lila. Luin jälkimmäisestä neljä sivua alusta ja tuli sellainen olo, että en taida välittää lukea tätä. Pirsigin esikoiskirja, kulttikirja Zen ja moottoripyörän kunnossapito oli niin vaikuttava ja tyhjentävä lukukokemus, ettei tältä kirjailijalta odota eikä toivo enää mitään muuta tekstiä. Valikoin kirjoja ja lukemisiani näin tunnepohjalta. Helena luki eilen illemmalla Jarkko Sipilän jännärin Muru. Minä otin omasta hyllystä lukuun Ville-Juhani Sutisen kirjan Kuolleiden muistomerkkien vuosisata. Sen alanimike on Joutomaan ja raunion estetiikka. Kirja on tullut julki 2016 ja me hankimme sen Helsingin kirjamessuilta vuonna 2018. Se oli muistaakseni kahden euron kirjoja. Olen lukenut kirjan kerran ennen ja Helena kaksi kertaa.

Taavetissa

    

Kymmenen astetta pakkasta. Postauskuvassa näkyy osa meidän keittiötä, jota matalalta paistava aurinko valaisee. Kuva on otettu eteisen puolelta. Aloin eilen lukea syksyllä kirjoittamaani pitempää tarinaa, jolle annoin nimeksi Pidät tästä varmaan. Kun sain sen valmiiksi, ajattelin, että voisin tarjota sitä jollekin kustantajalle. Luin tarinasta eilen viisitoista sivua alusta. Tekstin pituus on satakahdeksankymmentä sivua eli minulla menee sen parissa jonkin aikaa. Tilaamamme sänkypaketti on viimeisten tietojen mukaan Vantaalla ja on odotettavissa, että saamme sen tänään. Pyöreä pöytä on tulossa perjantaina. Se ei ole se punainen, kokonaan muovinen pöytä, jota haimme Helsingissä, Tilkankadulla asuessamme, vaan musta pöytä, yhdellä jalalla. Eilen kävimme kirjastossa ja palautimme kolme kirjaa. Luimme ääneen neljäkymmentä sivua Nathan Hillin romaania Nix. Mielenosoitus on käynnissä Chicagossa ja poliisi käyttää kovia otteita. Helena luki unilukemisena Outi Pakkasen jännäriä Maanantaihin on paljon matkaa. Kirjan kansi on kivan nostalginen. Minä luin loppuun Doris Lessingin kirjan The Golden Notebook. Tuntuuko minusta vain, mutta koen, että kirja väsähti loppua kohden.

Taavetissa

    

Vierailimme eilen aamupäivällä omatoimiaikaan Luumäen pääkirjastossa, Taavetissa. Helena otti kuvan hauskasta, eteisessä kävijöitä vastassa olevasta nukesta tai maskotista. Lainasimme Helena Jarkko Sipilän jännärin Muru ja Outi Pakkasen dekkarin Maanantaihin on paljon matkaa. Minä lainasin Robert M. Pirsigin kirjan Lila. Luin eilen aamulla läpi Kiipelissä -tarinan, jonka kirjoitin viime syksynä ja jonka aiomme julkaista Kaunis kesäpäivä -blogissa kuutena jatko-osana, kuutena peräkkäisenä pyhänä ja ensimmäinen osa tulee ehkä julki ensi sunnuntaina. Tein muutaman viilauksen Kiipelissä -tekstiin ja lähetin tarinan Helenalle luettavaksi uudelleen. Vielä pitää nimittäin valikoida tekstiin tuleva kuvitus, joka on toki sekin valmiina odottamassa tietokoneella, mutta pitää ratkaista, mitkä kuvat kuuluvat mihinkin osaan ja jonka teimme eilen illalla viimeiseksi. Ulkoilimme eilen kaksi kertaa. Iltapäivällä kävelimme Linnalantietä Kivimäkeen ja takaisin. Aurinko paistoi keväisesti. Lenkin jälkeen luimme ääneen Nathan Hillin romaania Nix. Siinä on sisältöä niin runsaasti, ettei sitä omaksu eikä muista kertalukemalla. Myöhemmin illalla Helena luki Anna Janssonin dekkaria Kalpeat ja kuolleet. Minä jatkoin Doris Lessingin kirjaa The Golden Notebook.

Taavetissa

    

Tänään on Pyhän Henrikin muistopäivä. Eilen nautimme auringonpaisteesta ja jännitimme kävellessämme Taavetin jäisillä teillä. Postauskuvana on kylän raitti eilen aamupäivällä, Linnalantien kevyen liikenteen väylä. Minulla ja Helenalla oli liukuesteet tossujen kantapäissä, kun kävimme apteekissa ja sieltä kaupalle ja torilla huomasimme pakettiauton ja myyntipöydän sen vieressä, tarjolla kalakukkoja ja muita leivonnaisia. Helena on seurannut sänkypakettimme vaellusta Euroopan teillä ja merillä. Jostain syystä arvioitua saapumisaikaa on siirretty kahdella päivällä eteenpäin eli paketti on perillä ehkä ensi torstaina. Eilen aamulla avasin Oli aika -tarinan, joka on ollut muuttotauolla viimeiset kaksi viikkoa. Luimme ääneen päivän mittaan seitsemänkymmentä sivua Nathan Hillin romaania Nix. Helena luki lisäksi loppuun Jarkko Sipilän jännärin Kosketuslaukaus ja aloitti Anna Janssonin dekkarin Kalpeat ja kuolleet. Minulla on luvussa Doris Lessingin kirja The Golden Notebook sivulla 540.