Taavetissa

    

Postauskuvana on aamuruskon hehkua eilen Luumäen Taavetissa. Jatkoin eilen aamusella Pidät tästä varmaan -tekstin läpikäyntiä. Kolmasosa luettu. Helena löysi mieleisen parvekekaluston Kärkkäiseltä, joten meille on tulossa tänään ainakin yksi lähetys, perjantaina myös yksi ja yksi kai siltä väliltä. Kävin eilen päivällä yksinäni tekemässä kauppaostokset. Sen jälkeen luin loppuun ääneen Nathan Hillin romaanin Nix ja palautimme sen kirjastoon, kun teimme yhdessä päiväkävelyn. Samalla palautimme Outi Pakkasen dekkarin Maanantaihin on paljon matkaa ja Pirsigin kirjan Lila. Luin jälkimmäisestä neljä sivua alusta ja tuli sellainen olo, että en taida välittää lukea tätä. Pirsigin esikoiskirja, kulttikirja Zen ja moottoripyörän kunnossapito oli niin vaikuttava ja tyhjentävä lukukokemus, ettei tältä kirjailijalta odota eikä toivo enää mitään muuta tekstiä. Valikoin kirjoja ja lukemisiani näin tunnepohjalta. Helena luki eilen illemmalla Jarkko Sipilän jännärin Muru. Minä otin omasta hyllystä lukuun Ville-Juhani Sutisen kirjan Kuolleiden muistomerkkien vuosisata. Sen alanimike on Joutomaan ja raunion estetiikka. Kirja on tullut julki 2016 ja me hankimme sen Helsingin kirjamessuilta vuonna 2018. Se oli muistaakseni kahden euron kirjoja. Olen lukenut kirjan kerran ennen ja Helena kaksi kertaa.