Taavetissa

    

Kahdeksan astetta aamulla vartin yli viisi Luumäen Taavetissa. Päivänkakkaroita kuvassa. Onko niitä tänä vuonna tavallista enemmän vai onko nyt vain päivänkakkaroiden omin aika. Näemme niitä ainakin kaikkialla kulkiessamme. Päivänkakkarat ja lupiinit voivat hyvin ja kesäinen luonto kukoistaa muutenkin vehmaana. Pururata on ollut muutamana viime päivänä varsin pehmeä ja joustava jalan alla ja kostea, onhan satanut runsaasti. Kauppamatkalla huomasimme saarnen Linnalantien varrella pihalla. Varjeltu pihapuu. Siinä se on ollut kaiken aikaa, mutta nyt, kun se on lehdessä, sen tunnisti. Takaisin tullessa huomasimme nuoren saarnen luonnontilassa olevalla tontilla parinkymmenen metrin päässä isosta saarnesta. Pieniä tammenalkuja runsaasti ruohojen seassa. Helena piirtää ja luonnostelee kukkia ja kasveja ottamistamme kuvista. Hän tallentaa kuvat läppärilleen ja voi suurentaa ja tarkastella yksityiskohtia. Minä kirjoitin eilen reilun sivun eteenpäin Vanhan-tarinaa. Mihin se vielä johtaa? En tiedä. Seuraan mukana. Helena luki eilen loppuun Kalle Päätalon Iijoki-sarjan romaanin Tammettu virta. Minä luin David Foster Wallace postuumia kirjaa The Pale King. Olen siinä sivulla kuusikymmentä. Vaikeammin avautuvia kohtia olen kerrannut. Muutaman sanan olen katsonut kännykästä. Copse on vesakko.

Taavetissa

    

Aurinko paistaa nyt sunnuntaiaamuna puoli kuusi täällä Luumäen Taavetissa. Yhdeksän astetta. Eilisen iltapäivän ja illan sateen jälkeen asvaltti on vielä märkä. Päivän postauskuvassa on kissankello läppärin näytöllä, läppäri klaffipiirongin päällä ja seinällä on akvarelli kissankelloista vuodelta 98 ja ruusu vuodelta 16. Roope valvoo vieressä tiukkailmeisenä. Teimme eilen aamulla yhdessä pururatalenkin. Sen jälkeen vaihdoin kumisaappaat jalkaan ja hain lisää koivun lehdeksiä sähkölinjalta, suon laidalta. Oravanmarja kukkii, metsätähti samoin ja koiran heisi isona pensaana. Perjantaina, Juhannusaattona söimme korvasienipiirasta ja eilen, Juhannuspäivänä, Helena keitti kesäkeittoa uusista perunoista ja ulkomaan porkkanoista ja kukkakaalista. Samaa keittoa on meillä vielä tänään. Helena piirsi eilen kukkia ja kasvien lehtiä. Minä kirjoitin sivun lisää Vanhan-tarinaa, jota on nyt neljäkymmentäneljä sivua. Luimme Helena Kalle Päätalon kirjaa Tammettu virta ja minulla on David Foster Wallacen The Pale King menossa. Tässä kirjassa on muistaakseni henkilö, joka sekoitetaan toiseen samannimiseen ja henkilö alkaa tämän takia käyttää koko nimeään. Onko se Wallacen omakuva?

Taavetissa

    

Juhannuspäivä. Suomen lipun päivä. Tänään on myös kesäpäivänseisaus. Kahdeksan astetta aamuvarhaisella täällä Luumäen Taavetissa. Eilen huomasimme aamulenkillä Vallitiellä, ojanpenkassa kissankelloja kukassa. Helenalla oli pieni kamera mukana. Hän otti muutamia kuvia ja minä lisää kännykällä. Jatkoimme Vallitietä Savitaipaleentielle, lupiinien ja päivänkakkaroiden muodostamaa kunniakujaa, kuutostien ali ja käännyimme Puusepäntielle, sähkölinjaa pitkin kulkevaa hiekkatietä ja metsäpolkuja ja -reittejä myöten pururadan alikulun kautta penkille. Eilen aamulla aloin lukea Pirkko Saision kirjaa Suliko, luin viisi sivua ja lopetin. En ollut varautunut tällaiseen aiheeseen. Vältän lukemasta takaliepeen tekstejä ja niinpä koen näitä yllätyksiä. Kirjan toteutuksesta, tekstistä ja tyylistä en sano mitään näin lyhyen näytteen pohjalta. Jostain syystä minulla on vaikeuksia suomalaisten nykykirjailijoiden kanssa. Ei riitä hyvä tahto eikä aikomus. Otin kirjahyllystämme tilalle David Foster Wallacen kesken jääneen romaanin The Pale King. Aloitin sen toisen lukukerran reilu kuukausi sitten keväällä, ennen kuin sain kirjaston kaukolainana Marguerite Youngin teoksen Miss MacIntosh, My Darling ja joka meni siinä vaiheessa edelle. Kirjoitin eilen aamupäivällä puoli sivua Vanhan-tarinaa. Helena piirsi kissankelloja. Hän on lukenut puoleen väliin Kalle Päätalon Iijoki-sarjan teoksen Tammettu virta. Nautimme iltapäivällä parvekkeella Juhannusaaton vaihtelevasta auringonpaisteesta.

Taavetissa

    

Hyvää Juhannusta. Yhdeksän astetta tänä aamuna Luumäen Taavetissa. Koillistuulta kahdeksan metriä sekunnissa. Pilvipoutaa. Kesän vihreyttä ja vehreyttä. Eilen, aatonaattona saimme reilua kylvetystä Etelä-Karjalassa, mutta nyt aaton sarastaessa sää on seljennyt, pilvessä, mutta säätiedot lupaavat osin auringonpaisteista juhlapäivää. Eilen ulkoilimme vain pikaisesti kaupalla ja torilla. Kaupasta löysimme muun muassa porkkanaa irtonippuina ja torilta saimme mansikoita. Söimme eilen uusia perunoita, silliä, kananmunia, porkkanoita ja pieniä tomaatteja ja jälkiruuaksi oli mansikka-raparperi-kiisseliä. Helena tutki, piirsi ja luonnosteli eilen suopursuja, niiden hienoja, herkkiä kukintoja terälehtineen, kapeita, jäykkiä, suonvihreitä lehtiä ja puunruskeita varpuvarsia. Minä kirjoitin kaksi sivua Vanhan-tarinaa, jota on nyt neljäkymmentäkolme sivua. Lopun päivää luin Umberto Econ leikittelevää romaania Foucaultin heiluria ja lopulta, iltayhdeksän jälkeen olin lukenut sen loppuun asti. Kirja säilytti tyylinsä, mutta sen riittikohtaukset olivat kovin kliseisiä. En ole lukemassa kirjaa uudestaan tulevaisuudessa. Helena luki illalla Kalle Päätalon Iijoki-sarjan teosta Tammettu virta. Luimme ja samaan aikaan ulkona satoi satamistaan.

Taavetissa

    

Sataa vuolaasti täällä Luumäen Taavetissa. Nyt kaivot täyttyvät. Eilen aamupäivällä kävin metsässä keräämässä koivunlehdeksiä saunavastoja varten. Toin samalla muutaman suopursun, jotka luonnossa näyttivät hyvävoimaisilta, mutta joiden kukinta alkaa olla lopuillaan. Helena teki niistä piirroksia parvekkeella. Minä kirjoitin eilen iltapäivällä sivun verran Vanhan-tarinaa. Kauppareissun yhteydessä kävimme myös torilla ja ostimme kaksi rasiaa mansikoita. Helena keitti raparperikiisseliä ja laittoi sekaan kolme tuoretta mansikkaa. Iltapäivällä hän teki pannukakkua ja sen kanssa kermavaahtoa ja mansikoita. Eilen Helena luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan toista osaa, Tammettu virta. Minä olen loppupuolella Umberto Econ romaania Foucaultin heiluri. Teksti on hyvää ja luettavaa, mutta vaikuttaa jonkin verran venytetyltä. Tavallaan kertoja, päähenkilö muistelee, kuinka kiipelissä hän oli kaksi iltaa sitten, muistuttaa siitä varta vasten välillä ja jatkaa sitten kertomalla, miten tähän on jouduttu ja päädytty. Mitä tapahtui silloin ja silloin.