Taavetissa

    

Kahdeksan astetta aamulla vartin yli viisi Luumäen Taavetissa. Päivänkakkaroita kuvassa. Onko niitä tänä vuonna tavallista enemmän vai onko nyt vain päivänkakkaroiden omin aika. Näemme niitä ainakin kaikkialla kulkiessamme. Päivänkakkarat ja lupiinit voivat hyvin ja kesäinen luonto kukoistaa muutenkin vehmaana. Pururata on ollut muutamana viime päivänä varsin pehmeä ja joustava jalan alla ja kostea, onhan satanut runsaasti. Kauppamatkalla huomasimme saarnen Linnalantien varrella pihalla. Varjeltu pihapuu. Siinä se on ollut kaiken aikaa, mutta nyt, kun se on lehdessä, sen tunnisti. Takaisin tullessa huomasimme nuoren saarnen luonnontilassa olevalla tontilla parinkymmenen metrin päässä isosta saarnesta. Pieniä tammenalkuja runsaasti ruohojen seassa. Helena piirtää ja luonnostelee kukkia ja kasveja ottamistamme kuvista. Hän tallentaa kuvat läppärilleen ja voi suurentaa ja tarkastella yksityiskohtia. Minä kirjoitin eilen reilun sivun eteenpäin Vanhan-tarinaa. Mihin se vielä johtaa? En tiedä. Seuraan mukana. Helena luki eilen loppuun Kalle Päätalon Iijoki-sarjan romaanin Tammettu virta. Minä luin David Foster Wallace postuumia kirjaa The Pale King. Olen siinä sivulla kuusikymmentä. Vaikeammin avautuvia kohtia olen kerrannut. Muutaman sanan olen katsonut kännykästä. Copse on vesakko.