Taavetissa

    

Kymmenen astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Eilen aamulla teimme kamerakierroksen. Puolukat punersivat kannon kupeessa. Vallitien Savitaipaleentien puoleisessa päässä oli kaksi rusakkoa tiellä, mutta niin kaukana, ettei kännykällä kannattanut ottaa kuvaa. Eivät ne kauaa olleet aloillaan, vaan loikkasivat ravin yli metsikköön. Muokkasin eilen muutaman sivun Vanhan-tarinaa. Pääsin pois suolta. Hämärä alkoi langeta. Helena teki luonnoksia eilen iltapäivällä. Aloin lukea James Joycen kirjaa Finnegans Wake. Se alkaa näin, pienellä kirjaimella: ”riverrun, past Eve and Adam’s, from swerve of shore to bend of bay, brings us by a commodius vicus of recirculation back to Howth Castle and Environs.” Kolmekymmentä sivua luettu. Paljon ”konttikieltä”, jota ennen muinoin lapset harrastivat ajoittain koulussa ja ylipäänsä, kun piti puhua peitellysti tai muuten vaan pelleillessään. Helena luki eilen Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kahdettatoista osaa, Tammerkosken sillalla. Vähän väliä Kalle oli Taavetissa ja Taavetin asemalla. Siihen aikaan Taavetin asemalla pysähtyi juna. Nyt, kehittyneemmässä maailmassa, se on kai mahdotonta. Helena lainasi kirjastosta valmiiksi Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kolmannentoista osan, Pohjalta ponnistaen. Illalla ennen puolta yötä keltainen täysikuu nousi taivaanrannan ylle. Aamuyöstä olimme sopivasti hereillä ja näimme sen uudestaan. Nyt aamulla taivas on pilvessä.

Taavetissa

   

Seitsemän astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Kukkakollaasi postauskuvana. Sopii hyvin, koska tänään on suomalaisen taiteen päivä ja Tove Janssonin syntymäpäivä. Suomen kuvataiteen päivää juhlitaan heinäkuun kymmenentenä, joka on Helene Schjerfbeckin syntymäpäivä. Kävimme eilen perjantaina aamulla marjassa. Mustikoita oli isoja ja pieniä. Osa mustikanvarvuista on saanut syksyn tummempaa väriä. Helena kuvasi männynoksaa läheltä ja minä vihreää kuusenkäpyä. Yhden sienen poimin mättäälle kuvattavaksi. En tunnistanut sitä. Pari päivää sitten Helena huomasi, että pihanurmikolla kukkii kissankello. Lyhyt kukintahetki, sillä huoltohenkilö tuli eilen aamupäivällä ajamaan nurmikon. Perjantain ostoskierroksemme mutkitteli apteekin kautta kirjastoon, sieltä Alkoon ja viimeisenä ruokakauppaan. Ostimme ruuaksi kalapuikkoja ja ranskanperunoita. Iltapäivällä Helena pääsi tekemään luonnoksia, ehkä pulusta ja minä avasin Vanhan-tiedoston. Kävin uudelleen läpi suokohtausta tekstin puolivälissä. En edennyt, mutta tekstin kokonaissivumäärä lisääntyi. Sitä on nyt satakaksikymmentäkahdeksan sivua. Helena luki eilen loppuun Kalle Päätalon Iijoki-sarjan yhdennentoista osan, Tuulessa ja tuiskussa. Minä luin Henry Jamesin romaania The Wings of the Dove ja jota olin eilen, perjantaihin mennessä lukenut yli kolmanneksen, mutta luovutin ja jätin kirjan kesken. En pysynyt mukana. Yksi kirja lisää siihen sarjaan. Mikä kirja seuraavaksi? Otin klaffipiirongin päälle James Joycen teoksen Finnegans Wake. Helena sai hiljattain luettua sen taas kerran. Hän teippasi kannen selkämyksen, sillä kirja oli kulunut paljosta lukemisesta.

Taavetissa

    

Seitsemän astetta aamutuimaan Luumäen Taavetissa. Postauskuvassa on pulu, joka käveli arvokkaana tienristeyksessä eilen, kun palasimme aamulenkiltä. Asvaltilla on ilmeisesti sopivia pieniä kivensiruja kupuun. Helena pääsi piirtämään kuvasta lintua ja sen upean värisiä sulkia ja höyheniä. Minä kohentelin eilen Vanhan -tarinaa. Olen tarinan puolivälissä, suolla. Iltapäivällä pesin vaihteeksi kylpytilojen lattiakaakeleita. Lopun iltapäivää ja iltaa luin Henry Jamesin romaania The Wings of the Dove. Kyyhkysiä siellä ja täällä. Helena luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan yhdettätoista osaa, Tuulessa ja tuiskussa. Hänelle tuli ilmoitus seuraavasta noutoa odottavasta kirjavarauksesta. Kirjan nimi on Sirkusjuna ja tekijä on Parikh Amita. Illalla olimme sopivasti parvekkeella, kun sadekuuron mentyä Taavetin ohi, näkyi eteläisellä taivaalla komea sateenkaari. Yöllä heräsimme hetkeksi, kun täysikuu näkyi makuuhuoneen ikkunasta.

Taavetissa

    

Kymmenen astetta tänä aamuna Luumäen Taavetissa. Toissa yön sateen jäljiltä oli vesitippoja kuutostietä reunustavalla verkkoaidalla, kun kuljimme eilen varhain aidan ohi metsään mustikkaan. Otimme molemmat kuvia kasteisesta metsästä ja Helena lähetti omat otoksensa minulle sähköpostin kautta. Osa posteista harhautui Roskaposti-kansioon. Siirsin niitä yksi kerrallaan takaisin Saapuneisiin ja kuittasin koneelle jokaisen palautuksen kohdalla: Älä koskaan ohjaa Helenan sähköposteja Roskapostiin. Jännittää, oppiko kone? Eilinen oli aiempaa viileämpi päivä ja tuuli mukavasti. Metsäretken lisäksi kävimme ulkoilemassa vain apteekissa ja kaupassa. Helena keitti perunoita, porkkanoita ja kananmunia ja teki kananmunakastikkeen smetanalla. Lisukkeena oli sardiineja ja jälkiruuaksi mustikkapöperöä. Iltapäivällä Helena piirsi luonnoksia ja katsoi läppäriltä sarjoja. Minä avasin Vanhan -tiedoston ja tarkastelin sitä sieltä ja täältä. Koen muistella millä kohtaa siinä oli enemmän paranneltavaa. Tarkoitus on muokata varovasti ja vähän kerrallaan. Virheet vaanivat kirjoittaa. Esimerkiksi keskiviikon postauksessa kirjoitin – Lokinsiivet ja vasta, kun luin tekstin ääneen Helenalle, oivalsin, että se pitää olla – Kyyhkynsiivet. Dove on suomeksi kyyhkynen, ei lokki.

Taavetissa

    

Viisitoista astetta tänään aamuvarhain Luumäen Taavetissa. Eilen, tiistaiaamuna, kun kello ei herättänyt normaalisti, olimme tavallista myöhemmin liikkeellä ja kiersimme pellon kautta ja otimme kuvia kaura- ja ohrapelloista. Luin aamupäivällä loppuun Vanhan-tarinan ensimmäisen kirjoituskerran tekstin. Pidin lukemastani ja ehdotin Helenalle, että hän lukisi sen myös. Hänellä oli kyllä muita suunnitelmia. Eilen iltapäivällä olin koneen ääressä sen verran, että luonnostelin tämän päivän postaustekstiä. Jatkoin myöhemmin Henry Jamesin romaanin The Wings of the Dove lukua. Pidän tästä nimestä. Kyyhkynsiivet. Suomeksi nimi kuulostaa erilaiselta, tylymmältä lyhyydessään. Kielialueet ja kielen käyttö eroavat toisistaan. Esimerkiksi Once upon a Time in Hollywood kääntyy olettaakseni suomeksi - Kerran Hollywoodissa. Nämä nimet ovat kuitenkin kuin eri tarinasta. Helena piirsi eilen luonnoksia. Ehkä peltokuvat, ohran ja kauran erilainen väri innostivat häntä. Hän luki James Joycen teoksen Finnegans Wake loppuun. Se oli viides kerta hänellä. Hän huomasi, että kirjan kantta pitää teipata jatkossa. Kirjat kuluvat. Helena sai eilen viestin kirjastosta: Kaksi kirjavarausta odottaa noutoa. Toinen oli Kalle Päätalon Iijoki-sarjan yhdestoista osa, Tuulessa ja tuiskussa. Teimme kävelylenkin niityn ohi kirjastoon ja takaisin. Toinen noutoa odottanut kirja oli Helenalle uusi tuttavuus, Satu Rämön suosittelema Maria Adolfssonin dekkari, Välttämätön paha. Pilvisyys lisääntyi eilen iltaa kohti ja yöllä satoi.