Kymmenen astetta
aamulla Luumäen Taavetissa. Eilen aamulla teimme kamerakierroksen. Puolukat punersivat
kannon kupeessa. Vallitien Savitaipaleentien puoleisessa päässä oli kaksi
rusakkoa tiellä, mutta niin kaukana, ettei kännykällä kannattanut ottaa kuvaa.
Eivät ne kauaa olleet aloillaan, vaan loikkasivat ravin yli metsikköön. Muokkasin
eilen muutaman sivun Vanhan-tarinaa. Pääsin pois suolta. Hämärä alkoi langeta. Helena
teki luonnoksia eilen iltapäivällä. Aloin lukea James Joycen kirjaa Finnegans
Wake. Se alkaa näin, pienellä kirjaimella: ”riverrun, past Eve and Adam’s, from
swerve of shore to bend of bay, brings us by a commodius vicus of recirculation
back to Howth Castle and Environs.” Kolmekymmentä sivua luettu. Paljon ”konttikieltä”,
jota ennen muinoin lapset harrastivat ajoittain koulussa ja ylipäänsä, kun piti
puhua peitellysti tai muuten vaan pelleillessään. Helena luki eilen Kalle
Päätalon Iijoki-sarjan kahdettatoista osaa, Tammerkosken sillalla. Vähän väliä
Kalle oli Taavetissa ja Taavetin asemalla. Siihen aikaan Taavetin asemalla
pysähtyi juna. Nyt, kehittyneemmässä maailmassa, se on kai mahdotonta. Helena
lainasi kirjastosta valmiiksi Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kolmannentoista osan,
Pohjalta ponnistaen. Illalla ennen puolta yötä keltainen täysikuu nousi
taivaanrannan ylle. Aamuyöstä olimme sopivasti hereillä ja näimme sen uudestaan.
Nyt aamulla taivas on pilvessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti