Taavetissa

    

Kolme astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on luvussa olevia ja lukuun tulevia lainakirjoja. Helena valikoi juuri tämän Liisa Nevalaisen kirjan, koska siinä on kansikuvassa naisella punainen lierihattu. Eilen, torstaina aloitimme aamulenkin pururadalta, jatkoimme Savitaipaleentielle ja edelleen Puusepäntielle. Vanhan hiekkakuopan kohdalla Helena ehdotti, että kävisimme alhaalla. Montun pohjalle vie vanha tieura, jota tosin rankkasateet ovat uurtaneet. Metsittyneen hiekkakuopan rinteillä on mäntyjen lisäksi kellastuneita koivuja antamassa väriä. Aurinko paistoi punaisena hetken aikaa taivaanrannasta, pilvilautan alta. Ostimme eilen kaupasta lohta ja riisiä ja Helena kokkaili aineksista herkullisen aterian. Sitä on meillä myös tänään. Muutama päivä sitten, kun Helena oli lukenut loppuun Kalle Päätalon Iijoki-sarjan, ehdotin, että hän kirjoittaisi tästä lukukokemuksesta. Eilen hän alkoi viimein naputtaa tekstiä koneelle ja se on luettavana huomisen, lauantain postauksena. Minä luin ja korjailin eilen Vanhan -tarinaa. Illemmalla luin Jorge Luis Borgesin kirjaa Haarautuvien polkujen puutarha. Helena luki loppuun Liisa Nevalaisen dekkarin Punainen hattu. Hän otti seuraavaksi lukuun Satu Rämön Hildurin. Uutuusdekkari Finna on tulossa painosta tässä kuussa ja Helena haluaa lukea sitä ennen sarjan muut osat pohjustukseksi.

Taavetissa

    

Neljä astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on koivikko Saviniementien varrella. Lähdimme eilen aamulenkille ennen sarastusta. Kuutostien valaistus oli vielä päällä, kun kuljimme kävelytunnelista sen ali ja jatkoimme linkkimaston ohi alas Saviniementielle. Haavat loistivat keltaisina ja kun valo lisääntyi, erottui osassa vaahteroita ruskan värejä. Liikenne kulki vilkkaana viereistä valtaväylää pitkin. Kauppamatkalla poikkesimme kirjastossa ja Helena lainasi Liisa Nevalaisen dekkarin Punainen hattu ja Eeva Kilven runokokoelman Perhonen ylittää tien, alanimikkeenä Kootut runot 1972-2000. Helena otti eilen kutimet esiin. Hän piirsi luonnoksia ja katsoi sarjoja läppäriltä. Minä luin eteenpäin Vanhan -tarinaa ja tein vähäisiä korjauksia. Teksti vaatii vielä muokkausta. Helena alkoi lukea Nevalaisen Punaista hattua. Minä luin illalla Matti Rossin valikoimaa ja suomentamaa Jorge Luis Borgesin Haarautuvien polkujen puutarhaa, jonka luin ensimmäisen kerran neljä vuotta sitten. Jostain syystä olen aina vierastanut eteläamerikkalaista kirjallisuutta ja se tunne on vahvana edelleen. Borgesin teksti ja tyyli on lisäksi liian oppinutta minun makuuni eli en usko, että saan hänen teksteistään kaikkea irti.

Taavetissa

    

Miina Sillanpään päivä, kansalaisvaikuttamisen päivä. Mitä Miina Sillanpää terävä-älyisenä ihmisenä olisi sanonut nykyisestä sivistyneestä ja kehittyneestä maailmastamme, jossa sota ja tappaminen riehuvat järkevämmän sopuisan yhteiselon ja rauhan sijaan? – Oho. Olisiko hän voinut tai voiko kukaan nykyään elävä, täysjärkinen henkilö sanoa muuta? Kaikesta huolimatta hyvää lokakuun ensimmäisen päivän aamua. Luumäen Taavetissa oli neljä astetta pakkasta aamulla vartin yli viisi. Postauskuvana on pelargonia Helenan työpöydällä. Kukka kukkii täyttä päätä. Kylmien säiden alettua olemme nostaneet sen yöksi sisälle parvekkeelta. Eilen aamulla teimme kamerakierroksen ja niitä kuvia on tässä postauksessa. Helena teki eilen kaalilaatikkoa makaronista ja jauhelihasta ja josta osa meni pakkaseen ja samalla uunilämmöllä mustikkapiirakan valmiiseen piirakkapohjaan. Hän piirsi eilen muun ajan luonnoksia ja katsoi sarjoja läppäriltä. Minä luin eteenpäin Vanhan -tarinaa ja muokkasin paria kohtaa. Kirjastoon oli saapunut noudettavia varauksia, Helenalle Mari Moilasen Sienikirja ja minulle Jorge Luis Borgesin Haarautuvien polkujen puutarha, jonka olen lukenut ennen ja toisena Danten Jumalainen näytelmä, jonka olen myös lukenut aiemmin, tosin perin huolimattomasti. Kummasta kirjasta aloittaisi?

Taavetissa

    

Syyskuu päättyy. Kaksi astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on ilta-auringon luoma varjokuva Helenan uudesta tukkamallista kaislaverhoa vasten. Hän kyllästyi tukkaansa ja lyhensi sitä itse viikko sitten ja minä autoin tasoittelemalla hiuslinjaa. Pari päivää sitten Helena halusi saada tukastaan vielä lyhemmän. Hän näytti kädellään niskastaan kohdan, johon pitäisi tulla hiusraja. Viisi senttiä pois. Tein aikani töitä, kun lyhensin hiuksia, tasasin ja ohensin niiden päitä, kampasin välillä ja tasasin ja ohensin taas. Varsinaista valokuvaa ei ole otettu vielä ja voi olla, ettei otetakaan. Eilen teimme aamulenkin Saviniementietä länteen ja takaisin. Helenalla oli järjestelmäkamera mukana ja hän otti muutamia maisemakuvia. Avasin eilen iltapäivällä Vanhan -tiedoston ja luin sitä yli neljäkymmentä sivua. Tein muutaman korjauksen. Helena kokkasi eilen päivälliseksi tonnikalaspaghettia ja iltapäivällä mansikkaraparperikiisseliä. Siinä ohessa hän katseli sarjoja läppäriltä ja piirsi luonnoksia, enimmäkseen varisseita syksyn lehtiä. Väriläiskiä. Illalla hän luki McCall Smithin kirjaa Botswanan iloiset rouvat. Minä valikoin luettavaksi sunnuntaina iltamyöhällä omasta hyllystämme Juhani Syrjän novellikokoelman Syysmatka ja jonka luin eilen loppuun.

Taavetissa

    

Aste pakkasta aamulla vartin yli viisi Luumäen Taavetissa. Postauskuvassa on perhonen päivänkakkaran kukinnossa. Helena kuvasi sen järjestelmäkameralla eilen iltapäivän kävelylenkillä. Eilen aamulla olin yksin metsässä. Helena siivutti sillä aikaa kotona omenia kuivuriin kuivumaan. Keräsin litran puolukoita ja sen jälkeen toiseen purkkiin suppilovahveroita ja toiseen rouskuja. En ole vielä löytänyt haaparouskupaikkaa, mutta yhtä hyvä oli saada karvarouskuja niiden sijaan. Lauantaina Skoda Octavia -tarina tuli valmiiksi ja lähetin sen Helenan sähköpostiin. Hän luki sen eilen, sunnuntaina ja kehotti kirjoittamaan lisää näitä tarinoita. Avasin eilen myös Puolinainen -käsikirjoituksen, tarkistin lähetteen, muutin päiväyksen ja laitoin sen matkaan kolmannelle kustantajalle. Miten vaivatonta tämä on. Klik ja käsikirjoitus on perillä. Automaattinen viesti ja varmistus tuli saman tien sähköpostiin. Eilisellä iltapäivälenkillä Helena otti useita kukkakuvia ja sittisontiaisesta tuli myös seurantaa. Hyönteinen oli selällään tiellä ja piti auttaa takaisin jaloilleen. Helena luki eilen illemmalla, ei enää tällä kertaa Kalle Päätalon tuotantoa, vaan Alexander McCall Smithin kirjaa Botswanan iloiset rouvat, jonka hän on lukenut ennenkin. Minä aloin lukea Juhani Peltosen postuumia teosta Lähes täydellisiä käsityksiä kaikesta. Lukeminen muuttui minulta kuitenkin ensi vilkaisun jälkeen selaamiseksi. Yhden pakinan luin kuitenkin sanasta sanaan kokonaan. Sivulta 222 alkaa Elävä kieli ja kirjallisuus. Pidin tekstistä.