Taavetissa

    

Miina Sillanpään päivä, kansalaisvaikuttamisen päivä. Mitä Miina Sillanpää terävä-älyisenä ihmisenä olisi sanonut nykyisestä sivistyneestä ja kehittyneestä maailmastamme, jossa sota ja tappaminen riehuvat järkevämmän sopuisan yhteiselon ja rauhan sijaan? – Oho. Olisiko hän voinut tai voiko kukaan nykyään elävä, täysjärkinen henkilö sanoa muuta? Kaikesta huolimatta hyvää lokakuun ensimmäisen päivän aamua. Luumäen Taavetissa oli neljä astetta pakkasta aamulla vartin yli viisi. Postauskuvana on pelargonia Helenan työpöydällä. Kukka kukkii täyttä päätä. Kylmien säiden alettua olemme nostaneet sen yöksi sisälle parvekkeelta. Eilen aamulla teimme kamerakierroksen ja niitä kuvia on tässä postauksessa. Helena teki eilen kaalilaatikkoa makaronista ja jauhelihasta ja josta osa meni pakkaseen ja samalla uunilämmöllä mustikkapiirakan valmiiseen piirakkapohjaan. Hän piirsi eilen muun ajan luonnoksia ja katsoi sarjoja läppäriltä. Minä luin eteenpäin Vanhan -tarinaa ja muokkasin paria kohtaa. Kirjastoon oli saapunut noudettavia varauksia, Helenalle Mari Moilasen Sienikirja ja minulle Jorge Luis Borgesin Haarautuvien polkujen puutarha, jonka olen lukenut ennen ja toisena Danten Jumalainen näytelmä, jonka olen myös lukenut aiemmin, tosin perin huolimattomasti. Kummasta kirjasta aloittaisi?