Syyskuu päättyy. Kaksi
astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on ilta-auringon
luoma varjokuva Helenan uudesta tukkamallista kaislaverhoa vasten. Hän
kyllästyi tukkaansa ja lyhensi sitä itse viikko sitten ja minä autoin
tasoittelemalla hiuslinjaa. Pari päivää sitten Helena halusi saada tukastaan
vielä lyhemmän. Hän näytti kädellään niskastaan kohdan, johon pitäisi tulla
hiusraja. Viisi senttiä pois. Tein aikani töitä, kun lyhensin hiuksia, tasasin
ja ohensin niiden päitä, kampasin välillä ja tasasin ja ohensin taas.
Varsinaista valokuvaa ei ole otettu vielä ja voi olla, ettei otetakaan. Eilen
teimme aamulenkin Saviniementietä länteen ja takaisin. Helenalla oli
järjestelmäkamera mukana ja hän otti muutamia maisemakuvia. Avasin eilen
iltapäivällä Vanhan -tiedoston ja luin sitä yli neljäkymmentä sivua. Tein
muutaman korjauksen. Helena kokkasi eilen päivälliseksi tonnikalaspaghettia ja iltapäivällä
mansikkaraparperikiisseliä. Siinä ohessa hän katseli sarjoja läppäriltä ja piirsi
luonnoksia, enimmäkseen varisseita syksyn lehtiä. Väriläiskiä. Illalla hän luki
McCall Smithin kirjaa Botswanan iloiset rouvat. Minä valikoin luettavaksi sunnuntaina
iltamyöhällä omasta hyllystämme Juhani Syrjän novellikokoelman Syysmatka ja
jonka luin eilen loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti