Taavetissa

    

Neljä astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on koivikko Saviniementien varrella. Lähdimme eilen aamulenkille ennen sarastusta. Kuutostien valaistus oli vielä päällä, kun kuljimme kävelytunnelista sen ali ja jatkoimme linkkimaston ohi alas Saviniementielle. Haavat loistivat keltaisina ja kun valo lisääntyi, erottui osassa vaahteroita ruskan värejä. Liikenne kulki vilkkaana viereistä valtaväylää pitkin. Kauppamatkalla poikkesimme kirjastossa ja Helena lainasi Liisa Nevalaisen dekkarin Punainen hattu ja Eeva Kilven runokokoelman Perhonen ylittää tien, alanimikkeenä Kootut runot 1972-2000. Helena otti eilen kutimet esiin. Hän piirsi luonnoksia ja katsoi sarjoja läppäriltä. Minä luin eteenpäin Vanhan -tarinaa ja tein vähäisiä korjauksia. Teksti vaatii vielä muokkausta. Helena alkoi lukea Nevalaisen Punaista hattua. Minä luin illalla Matti Rossin valikoimaa ja suomentamaa Jorge Luis Borgesin Haarautuvien polkujen puutarhaa, jonka luin ensimmäisen kerran neljä vuotta sitten. Jostain syystä olen aina vierastanut eteläamerikkalaista kirjallisuutta ja se tunne on vahvana edelleen. Borgesin teksti ja tyyli on lisäksi liian oppinutta minun makuuni eli en usko, että saan hänen teksteistään kaikkea irti.