Taavetissa

    

Viisi astetta pakkasta tänä lauantaiaamuna Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on Joukolantien kerrostalon kuuraista nurmikkoa ja keltaisena leimuava vaahtera eilen aamupäivällä. Eilen aamulla oli pakkasta ja jätimme aamulenkin väliin. Helena siivosi ja minä tamppasin matot ulkona telineellä ja jätin ne toviksi raikastumaan. Yhdeksän jälkeen eilen lähdimme kaupalle, varoen ja vältellen liukkaita kohtia asvaltissa. Nurmikko oli kuurassa ja autokatoksen katto. Iltapäivällä auringon paisteessa teimme lenkin pururataa pitkin, kuutostien pohjoispuolella sähkölinjan tieuraa ja takaisin Savitaipaleentietä. Vaihdoin eilen, perjantaina Kilpikonna -tarinan nimen. Se on jatkossa Konna. Ennen saunaa luin tarinan läpi ja ilman korjauksia. Luin sen ääneen myös Helenalle ja hän hyväksyi sen. Luin eilen illalla loppuun Gabriel Garcia Marquezin novellikokoelman Oudot vaeltajat. Kirjailija tarkoitti, että Oudot vaeltajat muodostaisi kokonaisuuden, jossa latinalaisamerikkalaiset kokevat sattumuksia Euroopassa ja mielestäni tavoite onnistui. Helena kutoi eilen sukkia, katsoi sarjoja läppäriltä, piirsi muutamia luonnoksia ja piirrosmuistiinpanoja ja luki Pentti Saarikosken Tiarnia-sarjan runoja. Katsoimme televisiosta jääkiekko-ottelun, HIFK vastaan Kalpa, joka päättyi 3-2.

Taavetissa

    

Neljä astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on kollaasina sikermä menneen kesän kuvia: Ainoa kyy, jonka näimme kevätlämpimillä. Kissankelloja, joita emme nähneet niiden parin vuoden aikana, kun olimme poissa Luumäeltä ja Taavetista. Pelargonia, joka kukki koko kesän, keltainen orvokki ja päivänkakkarapari. Postaustekstin jälkeen on lisää muistokuvia kesästä. Eilen olimme aamukävelyllä Saviniementiellä. Koivikossa, josta oli postauskuva jokin aika sitten, liikkui valoja: Harvesteri oli metsätöissä, tekemässä selvää jälkeä tai harventamassa puustoa. Menimme eilen kirjaston kautta kaupalle. Lainasin Martti Joenpolven novellikokoelman Jalopuumetsä, Pablo Nerudan runoja kokoelmassa Isla Negran runot ja Nerudan muistelmateoksen Tunnustan eläneeni. Helena osti kaupasta kolme kerää valkoista lankaa. Hän alkoi iltapäivällä luoda silmukoita villasukkia varten. Saatuaan käsityön alulle hän katsoi samalla läppäriltä sarjoja. Minä luin eilen useampaan kertaan Kilpikonna -tarinan. Ensimmäisellä kerralla en tehnyt muutoksia, mutta katsoin valmiiksi kohdan, joka kaipaa muokkaamista. Tein muutoksia ennen toista lukukertaa ja lisää, kun pääsin tekstissä siihen kohtaan. Myöhemmin palasin tekstiin ja pääsin loppupuolelle, kun jokin sanoi minulle, että teksti kaipaa jotain lisää siihen kohtaan. Lisäsin. Kilpikonna -tarina, jonka luulin tulleen valmiiksi kerrasta, on sitkistellyt jo kuusi päivää. Eilen oli pilvinen aamupäivä ja iltapäivällä satoi, mutta illansuussa aurinko tuli esiin. Lehtiä on varissut paljon ja jotkut puut ovat jo kokonaan lehdettömiä. Helena piirsi eilen muutamia luonnoksia käsitöiden ohessa. Hän luki myös Eeva Kilven runoja ja Pentti Saarikoskea sängyssä. Minä luin Gabriel Garcia Marquezin novellikokoelmaa Oudot vaeltajat ja välillä Pablo Nerudan runoja ja Matti Rossin esipuheen Nerudan Tunnustan eläneeni -muistelmissa.

Taavetissa

    

Viisi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on kirjankansia, kolmenlaisia runoja, kaksinaisia novelleja ja yksi dekkari. Teimme eilen aamulenkin hiekkakuopalle, kun olimme ensin odottaneet aamun vitkallista valkenemista. Odotellessa luin läpi Kilpikonna -tarinan. Tein siihen taas korjauksia. Kilpikonna oli eilen viidettä päivää työn alla. Iltapäivällä luin uteliaana tekstin uudestaan läpi. Muokkasin vielä muutamaa kohtaa. Valikoin myös seuraavan kustantajan, joka pääsee nyt tutustumaan Puolinainen -käsikirjoitukseen. Lähetin tekstin ja sain saman tien automaattivastauksen: Käsikirjoitus vastaanotettu. Hyvä. Helena virkkasi eilen, hän on virkannut muutamana viime päivänä ja katsoi siinä ohessa sarjaa läppäriltä. Hän teki myös luonnoksia. Siirryin Gabriel Garcia Marquezin sanataiteen pariin. Oudot vaeltajat vuodelta 1992 ja suomeksi 1994. Takaliepeessä kirjailijan sanat: ”Luulen että näin olen onnistunut tekemään novellikokoelman, joka on mahdollisimman lähellä sitä minkä olen aina halunnut kirjoittaa.” Outoa, kun lainasin tämän kokoelman, kuvittelin lainanneeni Jorge Luis Borgesia. Olin yhä Borgesissa, kun aloin lukea kirjaa, mutta kun hain sitten netistä Garcia Marquezin, hämmästyin outoa, toki ennestään tuttua naamaa. Ei se mitään. Illalla televisiosta opin, että on vain yksi tie. Niinhän se on, sinne tai tänne. Helena luki loppuun Erle Stanley Gardnerin jännärin Vahakantinen muistikirja.

Taavetissa

    

Kolme astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on näkymä Vallikujan alikulusta ylös rinnettä. Kiersimme eilen aamuhämärissä hiihtoladun. Otin muutaman kännykkäkuvan. Helenalla oli järjestelmäkamera ja siinä lyhempi objektiivi. Luin ja muokkasin Kilpikonna -tarinaa. Yllättävän paljon tuli muutoksia. Noloa, että luulin sitä valmiiksi jo kolme päivää sitten. Helena teki eilen aamulla talousaskareita. Niiden ohessa hän siirsi valokuvat läppärille ja muokkasi niitä. Aamupäivällä kävimme kaupassa ja iltapäivän puolella kirjastossa ja täydentämässä viinivarastoa. Helena piirsi iltapäivällä omia ideoitaan ja lisäksi syksyn lehtiä. Varisseita lehtiä on ollut painossa kuivumassa ja oikenemassa kirjojen välissä. Helena luki eilen Allen Ginsbergin runoja, kuunteli runoilijan persoonallista ääntä, joka soi korvissa ja unilukemisena hänellä oli Erle Stanley Gardnerin jännäri, Vahakantinen muistikirja. Minä luin loppuun Martti Joenpolven novellikokoelman Kauan kukkineet omenapuut. Hyvä ja laadukas novellisti. Illalla sain sähköpostia kustantajalta. Siellä oli tutustuttu mielenkiinnolla Puolinainen -käsikirjoitukseen, jota ei kuitenkaan otettu kustannusohjelmaan.

Taavetissa

    

Neljä astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on sunnuntaiaamun sieniretken antia parvekepöydällä. Meidän tämän kauden marja- ja sieniaikamme tuli samalla päätökseen. Lähetin sunnuntaina Kilpikonna -tarinan Helenalle sähköpostiin. Hän ei innostunut muovivatiin tarinassa. Eilen, maanantaina, kun aukaisin Kilpikonna -tekstin, totesin, että se ei ole vielä valmis. Olin hätiköinyt. Muokkasin tekstiä. Sitä on nyt alun neljättä sivua. Helena piirsi sunnuntaina ja eilen luonnoksia. Sunnuntai-illasta vielä sen verran, että katsoimme Aki Kaurismäen elokuvan Kuolleet lehdet. Meille se oli ensiesitys. Tyypillistä Aki Kaurismäkeä. Hyvä elokuva ja ihan hyvä pääosanesittäjäkaksikko. Muistan toki niitä uutisia parin vuoden takaa, kun Kuolleet lehdet oli ehdolla tavoittelemassa Oscar-palkintoa. Eilen katsoimme päivän päätteeksi Kuolleet lehdet uudestaan. Pikauusinta. Teimme eilen aamukävelylenkin pururadan alikulkutunnelista maston ohi vievälle huoltotielle, alas Saviniementielle ja sitä sähkölinjalle ja takaisin, Vallikujan alikulusta pururadalle. Iltapäivällä teimme toisen kävelylenkin Vallitietä Savitaipaleentielle, käännyimme Puusepäntielle ja siltä sähkölinjan alla kulkevalle tienuralle ja alikulkutunnelia pururadalle. Kastuimme tällä lenkillä. Helena luki sunnuntaina ja eilen Allen Ginsbergin runoja originaaleina eli in English ja Gardnerin dekkaria Vahakantinen muistikirja. Minä aloin lukea Martti Joenpolven novellikokoelmaa Kauan kukkineet omenapuut. Luin neljä novellia, puolet kokoelmasta.