Taavetissa

    

Neljä astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on sunnuntaiaamun sieniretken antia parvekepöydällä. Meidän tämän kauden marja- ja sieniaikamme tuli samalla päätökseen. Lähetin sunnuntaina Kilpikonna -tarinan Helenalle sähköpostiin. Hän ei innostunut muovivatiin tarinassa. Eilen, maanantaina, kun aukaisin Kilpikonna -tekstin, totesin, että se ei ole vielä valmis. Olin hätiköinyt. Muokkasin tekstiä. Sitä on nyt alun neljättä sivua. Helena piirsi sunnuntaina ja eilen luonnoksia. Sunnuntai-illasta vielä sen verran, että katsoimme Aki Kaurismäen elokuvan Kuolleet lehdet. Meille se oli ensiesitys. Tyypillistä Aki Kaurismäkeä. Hyvä elokuva ja ihan hyvä pääosanesittäjäkaksikko. Muistan toki niitä uutisia parin vuoden takaa, kun Kuolleet lehdet oli ehdolla tavoittelemassa Oscar-palkintoa. Eilen katsoimme päivän päätteeksi Kuolleet lehdet uudestaan. Pikauusinta. Teimme eilen aamukävelylenkin pururadan alikulkutunnelista maston ohi vievälle huoltotielle, alas Saviniementielle ja sitä sähkölinjalle ja takaisin, Vallikujan alikulusta pururadalle. Iltapäivällä teimme toisen kävelylenkin Vallitietä Savitaipaleentielle, käännyimme Puusepäntielle ja siltä sähkölinjan alla kulkevalle tienuralle ja alikulkutunnelia pururadalle. Kastuimme tällä lenkillä. Helena luki sunnuntaina ja eilen Allen Ginsbergin runoja originaaleina eli in English ja Gardnerin dekkaria Vahakantinen muistikirja. Minä aloin lukea Martti Joenpolven novellikokoelmaa Kauan kukkineet omenapuut. Luin neljä novellia, puolet kokoelmasta.