Kaunis kesäpäivä

perjantai 17. lokakuuta 2025

Taavetissa

    











Neljä astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on kollaasina sikermä menneen kesän kuvia: Ainoa kyy, jonka näimme kevätlämpimillä. Kissankelloja, joita emme nähneet niiden parin vuoden aikana, kun olimme poissa Luumäeltä ja Taavetista. Pelargonia, joka kukki koko kesän, keltainen orvokki ja päivänkakkarapari. Postaustekstin jälkeen on lisää muistokuvia kesästä. Eilen olimme aamukävelyllä Saviniementiellä. Koivikossa, josta oli postauskuva jokin aika sitten, liikkui valoja: Harvesteri oli metsätöissä, tekemässä selvää jälkeä tai harventamassa puustoa. Menimme eilen kirjaston kautta kaupalle. Lainasin Martti Joenpolven novellikokoelman Jalopuumetsä, Pablo Nerudan runoja kokoelmassa Isla Negran runot ja Nerudan muistelmateoksen Tunnustan eläneeni. Helena osti kaupasta kolme kerää valkoista lankaa. Hän alkoi iltapäivällä luoda silmukoita villasukkia varten. Saatuaan käsityön alulle hän katsoi samalla läppäriltä sarjoja. Minä luin eilen useampaan kertaan Kilpikonna -tarinan. Ensimmäisellä kerralla en tehnyt muutoksia, mutta katsoin valmiiksi kohdan, joka kaipaa muokkaamista. Tein muutoksia ennen toista lukukertaa ja lisää, kun pääsin tekstissä siihen kohtaan. Myöhemmin palasin tekstiin ja pääsin loppupuolelle, kun jokin sanoi minulle, että teksti kaipaa jotain lisää siihen kohtaan. Lisäsin. Kilpikonna -tarina, jonka luulin tulleen valmiiksi kerrasta, on sitkistellyt jo kuusi päivää. Eilen oli pilvinen aamupäivä ja iltapäivällä satoi, mutta illansuussa aurinko tuli esiin. Lehtiä on varissut paljon ja jotkut puut ovat jo kokonaan lehdettömiä. Helena piirsi eilen muutamia luonnoksia käsitöiden ohessa. Hän luki myös Eeva Kilven runoja ja Pentti Saarikoskea sängyssä. Minä luin Gabriel Garcia Marquezin novellikokoelmaa Oudot vaeltajat ja välillä Pablo Nerudan runoja ja Matti Rossin esipuheen Nerudan Tunnustan eläneeni -muistelmissa.















































Ei kommentteja:

Lähetä kommentti