Kaunis kesäpäivä

keskiviikko 29. lokakuuta 2025

Taavetissa

    










Viisi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Sateista. Postauskuvana on kollaasi, jossa on tunnelmapalasia pian päättyvältä lokakuulta. Kastuimme eilen aamulenkillä. Epävakainen sää jatkui koko päivän. Helena piirsi eilen aamupäivällä, katsoi jotain sarjaa läppäriltä ja vahti riisiuunipuuroa. Minä laitoin kuvia ja muokkasin Kiipelissä -tarinaa. Kun puuro oli saatu uunista, jätimme sen odottamaan ja lähdimme kirjastoon ja kauppa-asioille. Lainasin kolme novellikokoelmaa, Eeva Kilven Se mitä ei koskaan sanota, Rosa Liksomin Väliaikainen ja Juhani Peltosen Metsästys joulun alla. Iltapäivällä luimme rupeaman ääneen John Le Carren jännäriä Pieni rumpalityttö. Helena teki kuunnellessaan käsitöitä. Ennen saunaa avasin uudestaan Kiipelissä -tarinan. Pääsin siinä sivulle kuusi. Helena luki eilen Charles Dickensin romaania Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit. Meillä on se kirjailijahyllyssä ja se on yksi Helenan suosikkeja. Minä luin kolme Eeva Kilven novellia kokoelmasta Se mitä ei koskaan sanota. Illalla oli Naisten kansojen liigan jalkapallo-ottelu Tanska vastaan Suomi, toinen osaottelu, joka päättyi 2-0. Asiantuntijoiden mukaan vastus oli kova.






























tiistai 28. lokakuuta 2025

Taavetissa

    








Neljä astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Sataa. Postauskuvana on ison kivenjärkäleen päällä rehottava moninainen kasvusto kuusten tummempaa taustaa vasten. Teimme eilen aamuvarhaisella hiihtoreitin lenkin, jonka varrella tämä kivi on. Helena halusi saada siitä parempia kuvia, sillä hänen parin päivän takainen otoksensa oli jostain syystä pikselöitynyt. Kun olimme kuvanneet kiveä, alkoi sataa. Helenalla oli mieli täynnä ideoita, kun palasimme kotiin ja hän kiirehti piirtämään ja kirjoittamaan niitä muistiin. Minä muokkasin kuvia. Kauppareissun jälkeen aloin muokata Kiipelissä -tarinaa, taas ihan alusta alkaen ja taas tuli muutoksia. Teksti on muovailtavaa kuin muovailuvaha. Sitä on kaksikymmentä sivua ja minä edistyin työstäessäni sivulle kolme asti. Luimme eilen iltapäivän aluksi kahden tunnin ajan ääneen John Le Carren jännäriä Pieni rumpalityttö. Olemme kirjan puolivälissä. Helena kutoi kuunnellessaan ja teki myös sitä patenttineuletta. Luin illalla Martti Joenpolven novellikokoelman Jalopuumetsä vuodelta 1992. Tämä oli toinen Joenpolven kokoelma, jonka luin. Ensimmäinen oli vuodelta 1982, Kauan kukkineet omenapuut. Pidin siitä, mutta tämä uudempi ei ollut yhtä hyvä. Helenalla oli unilukemisena Pentti Saarikosken ja Mia Bernerin yhteisteos Ja meille jäi kiireetön ilta, Kvällen gör sig ingen brådska.

































maanantai 27. lokakuuta 2025

Taavetissa

    









Viisi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Eilen, sunnuntaina olimme liikkeellä seitsemän jälkeen. Päivä oli jo valkenemassa, koska olemme palanneet normaaliaikaan. Kävelimme Saviniementielle. Postauskuva on tältä kävelyltä, autiotalon pihalla toisistaan poispäin nojautuvat kaksi tiilitornia, joiden odottaa kaatuvan minä hetkenä hyvänsä. Helena teki eilen aamupäivällä luumutorttuja. Hän katsoi samalla läppäriltä jotain sarjaa. Minä luin ja muokkasin Kiipelissä -tarinaa. Ennen päiväunia Helena alusti joululimpputaikinan, jonka hän leipoi myöhemmin leiväksi ja paistoi, kun minä luin ääneen John Le Carren kirjaa Pieni rumpalityttö. Olemme lukeneet siitä yli kolmanneksen. Eilen illemmalla luin Pentti Saarikosken ja Mia Bernerin yhteisen kirjan Ja meille jäi kiireetön ilta, Kvällen gör sig ingen brådska. Helenalla oli unilukemisena Saarikosken Hämärän tanssit. Katsoimme televisiosta NHL-liigan jääkiekkoa, New Jersey vastaan Colorado, jonka New Jersey voitti lisäajan kolme kolmea vastaan -pelin ratkaisumaalilla.








































sunnuntai 26. lokakuuta 2025

Taavetissa

    








Kesäaika päättyi. Merkkitapaus. Odotan edelleen, että tästä riesasta, kellonajan keikuttelusta, pääsisi eroon. Kahdeksan astetta tänä aamuna Luumäen Taavetissa. Poikkeuksellisen lämmintä näin lokakuun lopussa. Postauskuvaksi valikoimme otoksen, jossa näkyy myyrien kaivamaa pihanurmikkoa keltaisten koivunlehtien välistä ja rakennus taustalla. Eilen aamulla patikoimme sumuisessa tihkusateessa hiihtolenkin märässä metsässä. Oli sen reitin vuoro. Tämä hiihtolenkki on se maisema, jossa olen, kun luen ääneen John Le Carren jännäriä Pieni rumpalityttö. Helenaa tämä huvittaa, sillä tapahtumat kirjassa ovat milloin jossain suurkaupungissa ja milloin Kreikan saaristossa. Eilen, lauantaina satoi koko päivän tihkua ja oli pilvistä. Kauppareissun jälkeen Helena kokkasi slaavilaista tattikeittoa. Minä muokkasin aamupäivällä Kiipelissä -tarinaa. Pääsin sivulle viisi, mutta iltapäivällä, kun avasin tekstin uudelleen, totesin, että ei näin ja siirryin tarinan alkuun. Kirjoitin kaksi sivua. Helena etsi patenttineuleen ohjetta. Hän löysi sivuston, jossa oli ohjeita, mutta ne eivät auttaneet tällä hetkellä. Helena luki illalla Pentti Saarikosken runokokoelmaa Hämärän tanssit. Minä luin loppuun Pablo Nerudan muistelmateoksen Tunnustan eläneeni.








































lauantai 25. lokakuuta 2025

Taavetissa

    








Kuusi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on eiliseltä Suomen lippu, jota tuuli hulmuttaa ja Joukolantien kerrostalon pihan viimeinen, keltaisia lehtiään varjeleva vaahtera. Eilinen oli sateensumuinen päivä. Tihuutti, kun teimme aamulenkin kuutostien pohjoispuolelle, vanhalle hiekkakuopalle. Minua odotti eilen noudettava varaus kirjastossa, joten haimme sen kauppamatkalla: Pentti Saarikosken ja Mia Bernerin Ja meille jäi kiireetön ilta, Kvällen gör sig ingen brådska. En muistanut, että tässä kirjassa ovat runot molemmin kielin. Teoksen lopussa on Mia Bernerin kirjoittama Arbetsbok ja perään suomeksi Työkirja. Ostimme eilen kaupasta tätä päivää varten aineksia slaavilaiseen tattikeittoon. Eilen Helena teki mukaillun pyttipannun jääkaapissa olleista eväistä. Talousaskareiden ohessa hän teki piirroksia, katsoi sarjoja läppäriltä ja luki Georges Simenonin dekkaria Maigret och mannen på bänken. Minä muokkasin eilen vuoden vanhaa Kiipelissä -tarinaa, joka vaatii kevyttä uudelleenkirjoitusta, jotta se kohoaisi samalle tasolle muiden, tuoreiden, lyhyiden tarinoiden kanssa, jotka olen kerännyt yhteen kansioon. Kasaan novellikokoelmaa, joista kuusi on tämän syksyn tekstejä. Lisäksi olen kelpuuttanut mukaan kuusi vuotta vanhan novellin, Anna käsi ja nyt hion Kiipelissä -tarinaa joukon jatkoksi. Luimme eilen ääneen yli kolmekymmentä sivua John Le Carren jännäriä Pieni rumpalityttö. Illalla katsoimme telkusta jääkiekkoa. Luin tauoilla Pablo Nerudan muistelmateosta Tunnustan eläneeni. Jalkapallon naisten Kansojen liigassa Suomi otteli Tanskaa vastaan. Lopputulos 1-6.



































perjantai 24. lokakuuta 2025

Taavetissa

    








Yliopiston almanakan mukaan tänään on YK:n päivä ja Rukouspäivä. Rukouspäivä sopii mainiosti. Voi rukoilla rauhaa maailmaan ja viisautta valita rauhanomaiset keinot kiistojen ratkaisemiseksi. Tänä aamuna Luumäen Taavetissa on viisi astetta. Postauskuvana on kirpparin näyteikkuna heijastuksineen. Eilen kiersimme aamulenkkinä hiihtoladun. Lähdimme liikkeelle ennen kahdeksaa ja niinpä ladunvarren valaisinpylväissä oli vielä valot, mutta ne sammuivat, kun olimme päässeet reitin puoliväliin. Kaupalla käydessämme otin kuvan torin huoltorakennuksesta. Sähköt toimivat jo ainakin osin. Iltapäivällä alkoi sadella. Luin omaa tarinaani Kiipelissä, jonka kirjoitin vuosi sitten ja joka on ollut myös blogissa. On aika selvittää, miltä se nyt tuntuu? Helena piirsi eilen luonnoksia. Graffitista hän on tehnyt ainakin kymmeniä kirjallisia muistiinpanoja piirrosluonnosten lisäksi ja joka graffiti on katoava märkä läiskä saunan löylytilan paneelissa ja johon seinään minä nojaan välillä. Helena alkoi eilen lukea Georges Simenonin dekkaria Maigret och mannen på bänken. Minä luen yhä Pablo Nerudan muistelmia nimeltä Tunnustan eläneeni. Ääneenlukuprojektimme on sivulla 105, John Le Carren jännäriä Pieni rumpalityttö. Maamme tämän hetken dekkarikuningattaren Satu Rämön uusin, Tinna ilmestyy tänään. Onnea. Olen varmaan kirjoittanut jossain varhemmin nimen väärin F-kirjaimella, mutta olen kuullut nimen väärin.