Taavetissa

    

Neljä astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Sataa. Postauskuvana on ison kivenjärkäleen päällä rehottava moninainen kasvusto kuusten tummempaa taustaa vasten. Teimme eilen aamuvarhaisella hiihtoreitin lenkin, jonka varrella tämä kivi on. Helena halusi saada siitä parempia kuvia, sillä hänen parin päivän takainen otoksensa oli jostain syystä pikselöitynyt. Kun olimme kuvanneet kiveä, alkoi sataa. Helenalla oli mieli täynnä ideoita, kun palasimme kotiin ja hän kiirehti piirtämään ja kirjoittamaan niitä muistiin. Minä muokkasin kuvia. Kauppareissun jälkeen aloin muokata Kiipelissä -tarinaa, taas ihan alusta alkaen ja taas tuli muutoksia. Teksti on muovailtavaa kuin muovailuvaha. Sitä on kaksikymmentä sivua ja minä edistyin työstäessäni sivulle kolme asti. Luimme eilen iltapäivän aluksi kahden tunnin ajan ääneen John Le Carren jännäriä Pieni rumpalityttö. Olemme kirjan puolivälissä. Helena kutoi kuunnellessaan ja teki myös sitä patenttineuletta. Luin illalla Martti Joenpolven novellikokoelman Jalopuumetsä vuodelta 1992. Tämä oli toinen Joenpolven kokoelma, jonka luin. Ensimmäinen oli vuodelta 1982, Kauan kukkineet omenapuut. Pidin siitä, mutta tämä uudempi ei ollut yhtä hyvä. Helenalla oli unilukemisena Pentti Saarikosken ja Mia Bernerin yhteisteos Ja meille jäi kiireetön ilta, Kvällen gör sig ingen brådska.