Kesäaika päättyi.
Merkkitapaus. Odotan edelleen, että tästä riesasta, kellonajan keikuttelusta,
pääsisi eroon. Kahdeksan astetta tänä aamuna Luumäen Taavetissa. Poikkeuksellisen
lämmintä näin lokakuun lopussa. Postauskuvaksi valikoimme otoksen, jossa näkyy
myyrien kaivamaa pihanurmikkoa keltaisten koivunlehtien välistä ja rakennus
taustalla. Eilen aamulla patikoimme sumuisessa tihkusateessa hiihtolenkin
märässä metsässä. Oli sen reitin vuoro. Tämä hiihtolenkki on se maisema, jossa
olen, kun luen ääneen John Le Carren jännäriä Pieni rumpalityttö. Helenaa tämä
huvittaa, sillä tapahtumat kirjassa ovat milloin jossain suurkaupungissa ja
milloin Kreikan saaristossa. Eilen, lauantaina satoi koko päivän tihkua ja oli
pilvistä. Kauppareissun jälkeen Helena kokkasi slaavilaista tattikeittoa. Minä
muokkasin aamupäivällä Kiipelissä -tarinaa. Pääsin sivulle viisi, mutta
iltapäivällä, kun avasin tekstin uudelleen, totesin, että ei näin ja siirryin
tarinan alkuun. Kirjoitin kaksi sivua. Helena etsi patenttineuleen ohjetta. Hän
löysi sivuston, jossa oli ohjeita, mutta ne eivät auttaneet tällä hetkellä.
Helena luki illalla Pentti Saarikosken runokokoelmaa Hämärän tanssit. Minä luin
loppuun Pablo Nerudan muistelmateoksen Tunnustan eläneeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti