Taavetissa

    

Kuusi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on näkymä torilta eilen, marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina. Ei satanut vielä, kun kiersimme siellä. Postaustekstien jälkeen on lisää kuvaotoksia muun muassa torilta. Eilen aamulla luin ensimmäiseksi Kiipelissä -tarinan ja tein muutaman korjauksen. Koin kuitenkin, että teksti on valmis ja luin sen ääneen Helenalle. Hän antoi hyväksymisensä. Helena piirsi samalla, kun kuunteli, hiilellä ja lyijykynällä. Ehkä löylytilan seinägraffiteja. Ulkoilimme eilen vain pidennetyn kauppareissun verran. Luimme ääneen noin kolmekymmentä sivua John Le Carren jännäriä Pieni rumpalityttö. Meillä on lukematta sitä sata sivua. Siinä liikutaan nyt Palestiinassa. Beirut on mainittu. Lopetimme eilen lukemisen pakolaisleiriin. Helena on lukenut viime päivät runoja. Hänellä on jokin kirjavaraus kuljetettavana ja hän odotti sen tulevan jo torstain kuljetuksessa, mutta se siirtyi tiistaille ja tulee todennäköisesti silloin. Satu Rämön dekkaria, Tinna, aiomme käydä etsimässä päivittäin kirjaston pikalaina-hyllystä. Jonain päivänä kirja on siellä. Luin eilen ensimmäiset novellit Michel Tournierin kokoelmasta Punainen kääpiö. Illalla katsoimme amerikkalaista jalkapalloa.

Taavetissa

    

Kaksi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Sopivasti tällä päivämäärällä vuonna 2002 me siirryimme nettiaikaan. Postauskuvassa komeilee syksyinen Joukolantien kerrostalo ja sitä ympäröivä niitty. Kuva on otettu Linnalantieltä. Eilen kävin viimein Kiipelissä -tarinan kertaalleen kokonaan läpi. Kaksikymmentäkaksi sivua. Sivumäärä ei ole iso, mutta siinä on ollut monia kohtia, jotka ovat kahnanneet vastaan. Tänään olen lukemassa sen. Saa nähdä, tuleeko tekstiin edelleen muutoksia, poistoja tai lisäyksiä. Teimme eilen kävelylenkin Taavetin keskustassa kirjaston ja kaupan kautta. Satu Rämön uusinta dekkaria, Tinna, ei ollut pikalainoissa. Ostimme ruuaksi kermaperunoita ja sen kanssa lämmitimme lenkkimakkaraa. Lisukkeena oli tomaatteja. Luin eilen ääneen John Le Carren jännäriä Pieni rumpalityttö. Tapahtuminen alkaa kiihtyä. Luin loppuun Pakopiste -kokoelman. Illalla nautimme saunan jälkeen annoksen Atlantin takaista jääkiekkoa, Boston vastaan Carolina, joka ottelu päättyi 2-1. Meistä molemmista tuntuu kuin peli siellä olisi nopeampaa kuin täällä kotimaassa, pitää paikkansa tai ei. Siellä on myös meikäläisiä kentällä ja naapurin poikia. Atlantin takana lienee tärkeysjärjestyksessä ensin bisnes, sitten urheilu ja politiikka jää sivuun. Menestyminen ja tuloksen tekeminen organisaation ykkösprioriteetteina. Tekoja ja tulosta ja vähemmän hapatusta. Kiekko ja urheilu ykkösenä. Peli pelinä.

Taavetissa

 

Tänään on marraskuun ensimmäinen päivä. Pyhäinpäivä. Neljä astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on kirja-asetelma meidän luvussa olevista teoksistamme lattialla, vanhanaikaisen kirjoituskoneen mallisen paperinpainon kanssa. Eilen emme tehneet aamulenkkiä. Luin ja muokkasin Kiipelissä -tarinaa ja olen siinä sivulla kuusitoista. Kaikkiaan tekstiä on kaksikymmentäkaksi sivua. Kävin eilen itsekseni kirjastossa ja kaupassa. Lainasin kolme novellikokoelmaa, Michel Tournierin Punainen kääpiö, Jayne Anne Phillipsin Mustat tytöt ja Pakopiste -nimisen, kymmenen suomalaiskirjailijan yhteiskokoelman. Palautin Juhani Peltosen novellikokoelman. En ollut hänen tyyliinsä sopivalla tuulella. Luin yhden lyhyen novellin, mutta se tuntui väärältä omaan mielialaani. Samoin Rosa Liksomin Väliaikainen ja kirjailijan tyyli ei sopinut nyt minulle. Luin sen sijaan Pakopistettä, jossa eri kirjoittajilla on sama aihe, jokin, joka pysäyttää ihmisen. Kirja on painettu 2021 ja osin pakosti tilitystä covid-viruksen aiheuttamasta pandemiasta. Katsoimme eilen illan päätteeksi jääkiekkoa, Saipa vastaan Ilves, joka ottelu päättyi lukemiin 5-2.

Taavetissa

 

Lokakuun viimeinen päivä. Tänä aamuna oli neljä astetta Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on alikulkutunnelin ”avaimenreikä” taajaman keskustasta pohjoisen puolen liikunta-alueelle. Eilen oli postauskuvaksi harhautunut Kalle Päätalon kirjan Reissutyössä kansi kuin muistona kesästä, mutta kun klikkasi sitä, näkyviin tuli mänty ja jäkälää sen rungossa ja oksantyngissä. Tällaista sekaannusta tapahtuu joskus. Koska sää oli poutainen eilen aamulla, patikoimme vanhalle hiekkakuopalle ja sen pohjalle asti. Sinne ehdittyämme alkoi vihmoa vettä ja sitä riitti paluumatkan ajan ennen kuin taivas kirkastui jälleen. Kirjastossa ei ollut eilen Satu Rämön Tinnaa pikalainoissa. Tutkimme Maaseudun tulevaisuus -lehtien pinkkaa ja päädyimme siihen, että se ilmestyy kolme kertaa viikossa. Söimme eilen hernekeittoa. Helenalla oli tähteeksi jäänyttä luumuhilloa ja kermaa ja hän osti sitruunan ja teki luumuhyvää. En tiedä sille muuta nimeä. Helenalle tuli aamulenkillä jokin piirrosidea, jonka hän laittoi muistiin. Päiväunien jälkeen hänellä oli kylkikipua ja hän jäi pitkäkseen lepäämään ja minä luin vähän aikaa ääneen John Le Carren jännäriä Pieni rumpalityttö. Minulle se on vaikea nimi, koska sekoitan sen jatkuvasti Pieneen runotyttöön. Helena nukahti ja aloin muokata Kiipelissä -tarinaa, jossa oli sellainen helpompi vaihe, että edistyin sivulle neljätoista asti. Tarinaa on kaikkiaan kaksikymmentäyksi sivua. Luin illalla loppuun Eeva Kilven novellikokoelman Se mitä ei koskaan sanota. Pidin.

Taavetissa

    

Kolme astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on sateen kastelema, tummapintainen männynrunko, jolla kasvaa harmaata jäkälää, kenties karvejäkälää. Kuva on otettu eilen aamulla, kun teimme hiihtoladun lenkin. Säätieto oli ennakoinut sadetta ja eteläisellä taivaalla oli lähtiessämme uhkaavia pilviä, mutta pääsimme reitin yli puolenvälin ennen kuin alkoi sataa hiljalleen. Helena kuulee metsässä lintujen laulua, mutta minä en erota niitä. Eilen näin sentään kolme pikkulintua pyrähtelemässä oksistossa. Kauppareissulla menimme kirjaston kautta ja vilkaisimme ensimmäiseksi pikalainojen hyllyä. Koska Satu Rämön Tinna on ilmestynyt, se tulee jossain välissä myös pikalainoihin ja tuurilla voimme päästä lainaamaan sen. Muokkasin eilen kahteen otteeseen Kiipelissä -tarinaa. Sitä on edelleen kaksikymmentä sivua niin kuin ennenkin ja pääsin tarinassa sivulle seitsemän. Helena piirsi eilen, kutoi, kun luimme ääneen John Le Carren jännäriä Pieni rumpalityttö, pelasi korteilla muutaman pasianssin ja katsoi sarjoja läppäriltä. Unilukemisena hänellä on ohuita runokirjoja. Muun ajan Helena luki Charles Dickensin romaania Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit. Minä luin illalla Eeva Kilven novellikokoelmaa Se mitä ei koskaan sanota.

Taavetissa

    

Viisi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Sateista. Postauskuvana on kollaasi, jossa on tunnelmapalasia pian päättyvältä lokakuulta. Kastuimme eilen aamulenkillä. Epävakainen sää jatkui koko päivän. Helena piirsi eilen aamupäivällä, katsoi jotain sarjaa läppäriltä ja vahti riisiuunipuuroa. Minä laitoin kuvia ja muokkasin Kiipelissä -tarinaa. Kun puuro oli saatu uunista, jätimme sen odottamaan ja lähdimme kirjastoon ja kauppa-asioille. Lainasin kolme novellikokoelmaa, Eeva Kilven Se mitä ei koskaan sanota, Rosa Liksomin Väliaikainen ja Juhani Peltosen Metsästys joulun alla. Iltapäivällä luimme rupeaman ääneen John Le Carren jännäriä Pieni rumpalityttö. Helena teki kuunnellessaan käsitöitä. Ennen saunaa avasin uudestaan Kiipelissä -tarinan. Pääsin siinä sivulle kuusi. Helena luki eilen Charles Dickensin romaania Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit. Meillä on se kirjailijahyllyssä ja se on yksi Helenan suosikkeja. Minä luin kolme Eeva Kilven novellia kokoelmasta Se mitä ei koskaan sanota. Illalla oli Naisten kansojen liigan jalkapallo-ottelu Tanska vastaan Suomi, toinen osaottelu, joka päättyi 2-0. Asiantuntijoiden mukaan vastus oli kova.

Taavetissa

    

Neljä astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Sataa. Postauskuvana on ison kivenjärkäleen päällä rehottava moninainen kasvusto kuusten tummempaa taustaa vasten. Teimme eilen aamuvarhaisella hiihtoreitin lenkin, jonka varrella tämä kivi on. Helena halusi saada siitä parempia kuvia, sillä hänen parin päivän takainen otoksensa oli jostain syystä pikselöitynyt. Kun olimme kuvanneet kiveä, alkoi sataa. Helenalla oli mieli täynnä ideoita, kun palasimme kotiin ja hän kiirehti piirtämään ja kirjoittamaan niitä muistiin. Minä muokkasin kuvia. Kauppareissun jälkeen aloin muokata Kiipelissä -tarinaa, taas ihan alusta alkaen ja taas tuli muutoksia. Teksti on muovailtavaa kuin muovailuvaha. Sitä on kaksikymmentä sivua ja minä edistyin työstäessäni sivulle kolme asti. Luimme eilen iltapäivän aluksi kahden tunnin ajan ääneen John Le Carren jännäriä Pieni rumpalityttö. Olemme kirjan puolivälissä. Helena kutoi kuunnellessaan ja teki myös sitä patenttineuletta. Luin illalla Martti Joenpolven novellikokoelman Jalopuumetsä vuodelta 1992. Tämä oli toinen Joenpolven kokoelma, jonka luin. Ensimmäinen oli vuodelta 1982, Kauan kukkineet omenapuut. Pidin siitä, mutta tämä uudempi ei ollut yhtä hyvä. Helenalla oli unilukemisena Pentti Saarikosken ja Mia Bernerin yhteisteos Ja meille jäi kiireetön ilta, Kvällen gör sig ingen brådska.