Taavetissa

    

Kuusi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on Välimerellinen juustopiiraspala lautasella. Kuva on otettu keskiviikkona. Kiersimme eilen aamulla vaihteeksi pururataa, sen idänpuoleisen silmukan. Taivas oli pilvessä ja ilmassa oli hetken aikaa pientä pisarointia, mutta se lakkasi. Kauppareissun jälkeen Helena levitti sanomalehtiä keittiön pöydälle ja teki akvarellin tai jotain muuta. Omia juttuja. Minä muokkasin kuvia, naputtelin tulevaa postaustekstiä ja aloin lukea ja käydä läpi Miakka -tarinaa. Sitä on neljä sivua, valmis tarina. Myöhemmin illalla luin sen Helenalle ja hän hyväksyi tekstin. Eilen päiväunien jälkeen luimme loppuun ääneen John Le Carren jännärin Pieni rumpalityttö. Huomenna, lauantaina julkaisemme siitä oman postauksen. Kaksi iltaa sitten, keskiviikkona katsoimme ehkä neljännen kerran Aki Kaurismäen elokuvan Kuolleet lehdet. Elokuvan värit ja leikkaukset korostuivat jostain syystä. Ne ovat niin harkittuja ja täydellisiä. Hieno elokuva, josta on karsittu pois kaikki ylimääräinen ja turha. Eilen saunan jälkeen taivaalla näkyi täysikuu. Vasta illalla huomasimme netissä tiedon, että näyttelijälegenda Elina Salo on kuollut.

Taavetissa

    

Tänään on Ruotsalaisuuden päivä ja Kustaa Aadolfin päivä. Aamulla oli yhdeksän astetta Luumäen Taavetissa. Valikoimme postauskuvaksi kirjankansia. Tein asetelman klaffipiirongin työtasolle ja otin kuvaan mukaan pienen koululaisen veistämän jääkarhun, Roopen ja puunaisen, joka on vuoltu Bergön saarella paikallisesta lepästä. Där vi vistades en gång några fina sommarsemestrar och alla äldre människor där talade bara svenska. Näin ilman sanakirjan apua horjuvalla, vähän harjoitetulla toisella kotimaisella. Eilen teimme aamulenkkinä hiihtoladun reitin puoliväliin eli kivelle ja siitä käännyimme takaisin. Lähtiessä tihkutti, mutta kun pääsimme pururadalta Patteritielle ja Joukolantielle satoi hiljakseen. Helenalla oli piirrosaihe kotiin tuotavana, tonttu oksalla. Häntä odotti kirjastossa noudettava varaus, Kari Haakanan dekkari Tapa hänet ensin. Kaupassa Helenalla oli tarkka lista. Hän halusi valmistaa Välimerellisen juustopiiraan, koska neiti Charlielle jännärissä Pieni rumpalityttö tarjottiin vastaavaa pakolaisleirillä. Siitä tuli kahden päivän ateria. Tein tiistaina ja eilen ensimmäisiä merkintöjä seuraavaan tekstiin. Työnimi on Miakka. Sitä on kolme sivua. Jälleen niin kuin monesti ennenkin olen epävarma, mitä tästä aiheesta tulee, onko siitä mihinkään, mutta se selviää aikanaan. Luimme eilen iltapäivällä ääneen vajaat kolmekymmentä sivua John Le Carren jännäriä Pieni rumpalityttö. Finaali on menossa, mutta viimeiset loppuselvittelyt jätimme tälle päivälle. Helena luki eilen illalla loppuun Satu Rämön Hildur-sarjan uusimman osan Tinna. Minä luin Michel Tournierin novellikokoelmaa Punainen kääpiö.

Taavetissa

    

Kymmenen astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Sataa. Postauskuvana on taajaman pimeän ajan valoja. Kun hain maanantaina illansuussa Satu Rämön jännärin Tinna kirjastosta, otin ohessa pari kuvaa. Eilen teimme aamukävelyn Vallitietä Savitaipaleentielle ja Puusepäntien ja sähkölinjan kautta takaisin keskustaan. Länsivirtaus työnsi pilvet pois ja aurinko pääsi hetkeksi paistamaan. Kävimme kotikautta ja jatkoimme kirjastoon ja kaupalle. Helena piirsi eilen postauskuvaa, sillä olemme suunnittelemassa erillistä postausta Pieni rumpalityttö -kirjasta. Kirjan kansi on kuitenkin tylsä, pelkkä nimi, joten ehdotin, että Helena kehittelisi jotain. Kuvat odottavat nyt valmiina, postauskuva ja toinen tekstin jälkeen. Minä olen hahmotellut tekstiä omalta osaltani, kokemus John Le Carren jännärin Pieni rumpalityttö ääneen luvusta. Kirjaa on jäljellä vielä viisikymmentä sivua eilisen lukusession jälkeen eli lopullista sanaa ei kannata vielä sanoa. Helenan osana on luonnehtia omaa kuuntelijakokemustaan. Hän luki eilen katkelmittain Satu Rämön Hildur-sarjan viidettä osaa Tinna. Minä luin Michel Tournierin novellikokoelmaa Punainen kääpiö. Luin myös tämän niminovellin ja minusta se oli toistaiseksi huonoin joukosta.

Taavetissa

    

Viisi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on mänty ja sen taustana keltaisena hehkuva lehtikuusi autiolla pihalla, Joukolantiellä. Eilen, kun kuljimme siitä ohi, sumuisessa säässä, männyn rungon kahden puolen piirtyivät vaaleat ääriviivat kuin kohde olisi valaistu himmeästi takaa. Rajasin otosta alareunasta, mutta en muokannut muuten kuvaa. Eilen aamupäivällä kirjoitin viisi sivua uutta tarinaa, jolle annoin nimeksi Tuota noin. Ensimmäinen kirjoituskerta ja ajattelin, että se oli siinä. Luin sen iltapäivällä läpi. Sen jälkeen luin sen Helenalle ja hän hyväksyi sen myös. Ilmeisesti teksti oli hautunut alitajunnassa valmiiksi. Yhdeksän jälkeen eilen kävimme kirjastossa, apteekissa ja kaupassa. Ruokana meillä oli kananmuna-sardiinispaghettia. Helena piirsi eilen luonnoksia. Luimme ääneen John Le Carren jännäriä Pieni rumpalityttö. Voi voi kuinka siinä käy. Myöhään iltapäivällä Helena oli heilikirjaston sivuilla ja huomasi, että Satu Rämön Tinna on Luumäen pääkirjastossa. Laitoin tossut jalkaan ja takin harteille ja patikoin muutaman kivenheiton matkan kirjastoon, jossa Tinna oli muiden Hildur-sarjan teosten kanssa pikalainahyllyssä. Niinpä Helena pääsi aloittamaan jo eilen lukemaan Tinnaa. Minä luin Michel Tournierin novellikokoelmaa Punainen kääpiö. 

Taavetissa

    

Kuusi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on näkymä torilta eilen, marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina. Ei satanut vielä, kun kiersimme siellä. Postaustekstien jälkeen on lisää kuvaotoksia muun muassa torilta. Eilen aamulla luin ensimmäiseksi Kiipelissä -tarinan ja tein muutaman korjauksen. Koin kuitenkin, että teksti on valmis ja luin sen ääneen Helenalle. Hän antoi hyväksymisensä. Helena piirsi samalla, kun kuunteli, hiilellä ja lyijykynällä. Ehkä löylytilan seinägraffiteja. Ulkoilimme eilen vain pidennetyn kauppareissun verran. Luimme ääneen noin kolmekymmentä sivua John Le Carren jännäriä Pieni rumpalityttö. Meillä on lukematta sitä sata sivua. Siinä liikutaan nyt Palestiinassa. Beirut on mainittu. Lopetimme eilen lukemisen pakolaisleiriin. Helena on lukenut viime päivät runoja. Hänellä on jokin kirjavaraus kuljetettavana ja hän odotti sen tulevan jo torstain kuljetuksessa, mutta se siirtyi tiistaille ja tulee todennäköisesti silloin. Satu Rämön dekkaria, Tinna, aiomme käydä etsimässä päivittäin kirjaston pikalaina-hyllystä. Jonain päivänä kirja on siellä. Luin eilen ensimmäiset novellit Michel Tournierin kokoelmasta Punainen kääpiö. Illalla katsoimme amerikkalaista jalkapalloa.

Taavetissa

    

Kaksi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Sopivasti tällä päivämäärällä vuonna 2002 me siirryimme nettiaikaan. Postauskuvassa komeilee syksyinen Joukolantien kerrostalo ja sitä ympäröivä niitty. Kuva on otettu Linnalantieltä. Eilen kävin viimein Kiipelissä -tarinan kertaalleen kokonaan läpi. Kaksikymmentäkaksi sivua. Sivumäärä ei ole iso, mutta siinä on ollut monia kohtia, jotka ovat kahnanneet vastaan. Tänään olen lukemassa sen. Saa nähdä, tuleeko tekstiin edelleen muutoksia, poistoja tai lisäyksiä. Teimme eilen kävelylenkin Taavetin keskustassa kirjaston ja kaupan kautta. Satu Rämön uusinta dekkaria, Tinna, ei ollut pikalainoissa. Ostimme ruuaksi kermaperunoita ja sen kanssa lämmitimme lenkkimakkaraa. Lisukkeena oli tomaatteja. Luin eilen ääneen John Le Carren jännäriä Pieni rumpalityttö. Tapahtuminen alkaa kiihtyä. Luin loppuun Pakopiste -kokoelman. Illalla nautimme saunan jälkeen annoksen Atlantin takaista jääkiekkoa, Boston vastaan Carolina, joka ottelu päättyi 2-1. Meistä molemmista tuntuu kuin peli siellä olisi nopeampaa kuin täällä kotimaassa, pitää paikkansa tai ei. Siellä on myös meikäläisiä kentällä ja naapurin poikia. Atlantin takana lienee tärkeysjärjestyksessä ensin bisnes, sitten urheilu ja politiikka jää sivuun. Menestyminen ja tuloksen tekeminen organisaation ykkösprioriteetteina. Tekoja ja tulosta ja vähemmän hapatusta. Kiekko ja urheilu ykkösenä. Peli pelinä.

Taavetissa

 

Tänään on marraskuun ensimmäinen päivä. Pyhäinpäivä. Neljä astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on kirja-asetelma meidän luvussa olevista teoksistamme lattialla, vanhanaikaisen kirjoituskoneen mallisen paperinpainon kanssa. Eilen emme tehneet aamulenkkiä. Luin ja muokkasin Kiipelissä -tarinaa ja olen siinä sivulla kuusitoista. Kaikkiaan tekstiä on kaksikymmentäkaksi sivua. Kävin eilen itsekseni kirjastossa ja kaupassa. Lainasin kolme novellikokoelmaa, Michel Tournierin Punainen kääpiö, Jayne Anne Phillipsin Mustat tytöt ja Pakopiste -nimisen, kymmenen suomalaiskirjailijan yhteiskokoelman. Palautin Juhani Peltosen novellikokoelman. En ollut hänen tyyliinsä sopivalla tuulella. Luin yhden lyhyen novellin, mutta se tuntui väärältä omaan mielialaani. Samoin Rosa Liksomin Väliaikainen ja kirjailijan tyyli ei sopinut nyt minulle. Luin sen sijaan Pakopistettä, jossa eri kirjoittajilla on sama aihe, jokin, joka pysäyttää ihmisen. Kirja on painettu 2021 ja osin pakosti tilitystä covid-viruksen aiheuttamasta pandemiasta. Katsoimme eilen illan päätteeksi jääkiekkoa, Saipa vastaan Ilves, joka ottelu päättyi lukemiin 5-2.